Aina Ilona

Haaste

2012-01-21T05:06:00.000-08:00

Sain Jennilta tallaisen tehtavan jo ihan havettavan kauan aikaa sitten. Jostain syysta koko idea unohtui jonnekin mieleni perukoille ja vasta nyt muistin sen olemassaolon. Tassapa siis tulloo!

Comment to this post, and I will list five things I associate with you. They might make sense or they might be totally random. Then post that list, with your commentary, to your blog (or just add a reply back at me). Other people can get lists from you, and the meme merrily perpetuates itself.

Elikka homman nimi on se, etta jos (omasta vapaasta tahdostasi) kommentoit tata postausta, annan sinulle viisi sanaa jotka yhdistan sinuun. Ne saattavat olla ihan jarkeenkaypia tai vallan sattumanvaraisia. Taman jalkeen julkaise taman lista kommentteineen blogissasi (tai vain blogini kommenttiboksissa). Lukijasi voivat sitten saada listan sinut ja nain ketju jatkuu!

Nama sanat sain Jennilta:

1. Glasgow

Glasgow on paikka, josta pidan ihan suunnattomasti. Kahden vuoden aikana tasta kaupungista on tullut minulle koti. Huonosta maineestaan huolimatta Glasgow on kaikkea muuta kuin vaarallinen tai pelottava paikka. Toki niitakin alueita taalta loytyy, mutta niin taitaa loytya ihan jokaisesta kaupungista. Ihmiset ovat ystavallisia ja apua saa tarvitessaan aina - jopa tuntemattomilta. Viela havettavan monta 'must-see' paikkaa on Glasgowsta nakematta. Ehkapa voisinkin ottaa siita projektin talle vuodelle.

2. oppilaat

Oppilaat ovat se syy, miksi haluan opettajaksi. Rakastan lasten kanssa tyoskentelemista ja nyt ollessani ala-asteen ylaluokilla harjottelussa, huomaan etteivat ne esiteinitkaan niin karmeita ole kuin kuvittelin...

3. ötökät

En ole ikina varsinaisesti ollut mikaan otokka-fani mutten suhtautunut noihin monkijiin ja lentajiin pelollakaan. Kylpyhuoneessamme tormaa melko saannollisesti aika isoihinkin hamahakkeihin, ja alkuaikojen friikahduksien jalkeen olen nyt oppinut elamaan niiden kanssa (ne seuraavat 20 sekuntia ennen kuin hamiksen elama paattyy...). Ainoat ottiaiset, jotka oikeasti inhottavat minua ovat yoperhoset, nuo inhottavat, karvaiset ja isot perhosmaiset allotykset joita en voi sietaa.

4. food baby

Oi, vanha ystavani. Karsin siis hetkittain melkoisissa maarin ruokailun jalkeisesta turvotuksesta. Olisi varmasti ihan hyva idea karsia noita turvotusta aiheuttavia ruokia pois ruokavaliosta ennen kuin joku erehtyy onnittelemaan tulevaa aitia...

5. työ

Olen ollut melko monenmoisessa tyopaikassa. Baarimikkona, antenneja kokoamassa, puutarhalla myymassa kukkia, siivoojana, lastenvahtina, tarjoilijana, paivakodissa, elektroniikkaa kokoamassa, ostoskeskuksen asiakaspalvelussa, salaattibaarissa ja tekemassa PR:aa baarille. Unohdin varmasti pari tuosta listasta, mutta kuten naette, kaikenlaista on tullut tehtya. Tata nykya teen epasaannollisesti toita markkinointitutkimusfirmassa ja lisaksi voiceover-toita. Mitaan tyopaikkaani en ole vihannut ja yleisesti pidankin toissa kaymisesta. Tulevaisuudessa haaveilen kuitenkin saavani tyopaikan jota rakastan, ja luulen luokanopettajan tyon olevan juuri sellainen.

Siinapa siis minun vastaukseni. Jos rohkenette, pyytakaa toki sanoja itsellennekin.

Chewbacca sohvapoydassa ja yllatysnojatuoli

2012-01-20T09:40:00.000-08:00

Tanaan on taas ollut hyva paiva. Mistahan naita oikein pukkaa nyt?
Viime yona en saanut nukuttua vaan pyorin sangyssa miettien tunti-ideoita harjottelua varten. Tunnin pyoriskelyn ja tuntisuunnittelun jalkeen paatin nousta ylos, keittaa kupin kamomillateeta ja kirjata nerokkaan ideani ihan paperille. Taman jalkeen luin viela yli tunnin kirjaa ja palasin sankyyn pyoriskelemaan.

Melko lyhyeksi jaaneista younista huolimatta tunsin oloni aamulla melkoisen virkeaksi ja vaikka yliopistolle lahteminen viivastyikin useamman tunnin suunnitellusta, ei se menoa haitannut.
Kahvikuppi kourassa seurasin aamulla Geoffin puuhia. Geoff toi mukanaan Australiasta laatikollisen Star Wars-figuureja (Geoff ei muuten olen taman talon ainoa Star Wars-fani...), joille loytyikin melkoisen hyva loppusijoituspaikka, vai mitas sanotte?

Valitettavasti ainoa tarkka kolmesta ottamastani kuvasta oli tama, jonka otin ennenkuin tajusin siirtaa repun ja tietokoneen piuhan pois kuvasta... No, poytaanhan tassa keskitytaan!

Vietin muutaman tunnin yliopiston kirjastolla (essee on valmis!) ja kotiin palatessani odotti olohuoneessa viela toinenkin uusi juttu.

Vieraita on tahan asti istutettu joko sohvalla tai tilan loppuessa ruokapoydan aaressa. Geoff oli bongannut kirpparilta melko edullisesti tallaisen nojatuolin. Tuoli ei ehka ihan vastaa kasitystani maailman kauneimmasta nojatuolista mutta eipa tuo kaikkein rumin nakemanikaan ole. Kaikkein tarkeimpana kuitenkin mainittakoon etta tuossa on ihan tosi mukava istua. Naen jo mielessani itseni istuskelemassa tuossa ja kuuntelemassa levyja High Fidelityn tyyliin... Taidankin koittaa jo tana viikonloppuna.

Onnen murusia

2012-01-18T09:18:00.000-08:00

Tanaan olen onnellinen eilisesta, erittain hyvin menneesta harjoittelupaivasta. Olen myos onnellinen siita, etta perjantaina palautettava esseeni on lahes valmis. Olen myos onnellinen siita etten ole etukateen alkanut stressaamaan tuntisuunnitelmien kirjoittamisesta. Olen onnellinen etta sain tanaan kuunnella ihan mahtavaa, Julia Donaldsonin pitamaa luentoa lasten kirjallisuudesta. Erityisen onnellinen olen siita, etta lahes kaksi viikkoa kestaneen erakon elamani jalkeen Geoff tuli tanaan kotiin.

Jos ei tassa viela tarpeeksi onnellisuuden aiheita, valitsin taalta muutaman muunkin minut onnelliseksi tekevan asian.

Tanaan on siis hyvin onnellinen olo. Mikas teidat tekee onnelliseksi ja iloiseksi?

Lyhyesta virsi kaunis

2012-01-09T01:44:00.000-08:00

Olen kotiutunut Australiasta mukanani kasa ihania muistoja, kevyt paivetys ja flunssa. Kaksi ensimmaista lammittavat mielta kovasti mutta yska ja vuotava nena hidastavat entisestaan motivaatiopulan takia takkuavaa esseenkirjoitusprosessia. Ei hyva.

Kamera on viela toistaiseksi Melbournessa ja palaa kotiin Geoffin mukana vajaan kahden viikon kuluttua. Lupaan ja vannon postata oikein kuvien kanssa lomastani kunhan siihen on mahdollisuus!

Lumeton joulu

2011-12-08T01:52:00.000-08:00

Viime viikot olen viettanyt enemman ja vahemman aktiivisesti kouluhommien parissa. Yksi essee pitaisi viela ennen ensi viikon perjantaita vaantaa, lahdemme silloin nimittain viettamaan joulua Australiaan! Olen tainnut taysin unohtaa tuosta reissusta mainita paani ollessa taynna koulustressia, mutta nyt kun lahtoon on enaa runsas viikko, alan olemaan jo niin tapinoissani etta tuskin muuta voin ajatellakaan.

Postauksen kuvituksena toimikoot viime viikolla napsitut kuvat meidan perheesta. Tassa Topin viettelija-katse.

Reipasta esseen kirjoitusta on merkittavasti hairinnyt flunssa, johon sairastuin viime lauantaina. Koko viikon olenkin ollut potkottelemassa kotona ja tanaan, viela flunssaisena mutta jo paremmassa kunnossa ollessani, paatin menna kouluun. (Luterilaisen kasvatuksen saaneena omatunto soimaa aina sairastaessa.)

Kavipa kuitenkin niin (onnekkaasti?) etta ulkona riehuu niin kamala myrsky etta kaikki tunnit on talta paivaa peruttu. Koulua siis talle vuodelle jaljella enaa yksi paiva ja maanantaina yksi luento viela tekematonta esseeta koskien. Jipii!

Voipa tosin olla etta varsinaisten tuntien loppumisesta huolimatta ensi viikko menna aika tehokkaasti yliopiston kirjastolla, en nimittain millaan haluaisi Australiassa esseita kirjotella kun kahden vuoden tauon jalkeen paasen sinne tapaamaan perhetta ja ystavia.

Lumeton joulu, tervetuloa!

Arvontavinkkauksia!

2011-11-23T08:21:00.000-08:00

Nyt arvotaan seka Lapsenkengissa-blogissa

etta Ainon Majassakin!

Sinne siis!

Geoff the Masterchef

2011-11-19T09:19:00.000-08:00

Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, mina olen meilla se, joka huhkii keittiossa ja hoitaa suurimman osan kokkauksesta. Tiistaina Geoff kuitenkin otti kauhan kateensa ja harjoittelukoululta paniikinsekaisin tuntein palatessani olikin ihana istahtaa alas teekupposen kanssa ja antaa miehen hoitaa kokkaaminen.

Alkupalaksi soimme bruschettaa, joka oli aivan uskomattoman hyvaa.

Paaruoaksi Geoff teki pastaa kermaisella suppilovahvero-pekonikastikkeella. (ja paalle tietenkin iso kasa parmesania)

Ruoka nautiskeltiin viinin kanssa kynttilanvalossa. Ehka voitaisiin ottaa ihan tavaksi?

Ei tartte enaa sontsan alla kuivatella

2011-11-17T12:24:00.000-08:00

Arvaatteko mita en hoksannu ottaa mukaan tana aamuna kotoa lahtiessani?

Ehka alankin tasta lahin kayttamaan sateenvarjon sijasta kokovartalotekonahkapukua, sen verta hyvin nimittan pysyivat jalat kuivana noissa uusissa pokissani.

Tukkajumala

2011-11-17T10:04:00.000-08:00

Eilen illalla uusi tukkavari naytti huomattavasti aikaisempaa vaaleammalta mutta nyt, lieko silman totuttua, olen jopa hiukkasen pettynyt kun ei siita tullutkaan niin vaalea kuin kuvittelin. No, lahemmas omaa variahan tassa oli tarkoitus mennakin, eika blondiksi.

Hiusten hiukkasen kuparihtavan vaaleanruskea vari ei ehka paase naissa kuvissa ihan oikeuksiinsa, mutta toivottavasti edes jotain eroa nakyy entiseen.

Tassa eilen illalla, salamalla napsaistu kuva (ja Transformers-yokkaripaitani)

Tassa sitten tanaan, intensiivisen kuvistunnin jalkeen otettu kuva. (kiitos Miialle kuvan ottamisesta!)

Valaistus tassakin vahan huono, mutta savy on silti lahempana oikeaa.

Mitas tykkaatte uudesta tukasta? Pitaisiko tuota viela vaalentaa, heittaa ehka paalle joku kevytvari vai antaa olla tuollaisena?

Viemarin hajuinen tunti ja uusi tukka!

2011-11-16T12:33:00.000-08:00

Tanaan, kouluhommien sijasta (opiskelumotivaatio, missa luuraat?) hommailin hiusteni parissa. Jo useamman vuoden paaasiassa tummanruskeana pysynyt tukka erityisesti yhdistettyna hiirenharmaaseen juurikasvuuni, jota usein laiskuuteni vuoksi on nakyvilla aivan liian monta senttia, alkoi kyllastyttaa ja paatin kokeilla jotain uutta.
Kavin kyselemassa kampaajilta ideoita vaalennusprojektiin lahemmaksi omaa variani ja vastaukseksi sain joko koko paan vaalennuksen tai vaalentamisen aloittamisen raidoilla. Valkaisuaineen levittaminen hiuksiin hiukkasen jannitti ja niinpa lykkasin tata, kuten muitakin hiusten leikkaamiseen tai varjaamiseen liittyvia projekteja hamaan tulevaisuuteen.

Jostain, lieko internetin syovereista, luin uudesta kotivarinpoistopaketista, Scott Cornwall:n ColourB4:sta. Normaaleista varinpoistoista tama eroaa ihan taysin, tuote ei nimittain sisalla ollenkaan valkaisuainetta eika ammoniakkia. Vari ei siis vaalenna hiuksia vaan sen sijaan, jollakin meikalaisen hilseen yli menevalla tavalla, rikkoo vanhan hiusvarin molekyylirakenteen hiuksista, ja vari lahtee sitten pois ihan pesemalla. Uskomatonta mutta totta.

Aineen levityksessa auttoi rakas assistenttini, Geoff. Kun olin satavarma etta vahvasti viemarilta ja madalta kananmunalta haiseva tokotti oli levitetty tasaisesti joka paikkaan, kaarin paani ymparille kelmua ja sen jalkeen kietaisin viela koko komeuden pyyhkeen sisalle.

Sitten vaan odoteltiin. Tunti.

Aine tarvii toimiakseen lampoa, joten leiriydyin tunniksi ikkunan viereen, paa kiinni patterissa. Tunnin vaikutusajan jalkeen hiuksia huuhdellaan ensin kymmenen minuuttia, levitetaan buffer-aine (mita lie sitten olisikaan suomeksi), huuhdellaan viela toiset kymmenen minuuttia ja tukka on valmis!

Aikaa vievaahan tama toki oli mutta taysin sen arvoista!

Koska olen niin ovela kettu, en julkaise kuvaa uudesta tukasta viela tanaan vaan joudutte odottamaan huomiseen ja sitten saatte nahda, toivottavasti paivanvalossa otetun, kuvan uudesta ihanasta tukasta!

P.S. Lampimasti tervetuloa uusille lukijoille! Pakko myontaa etta yllatyin kuin uusia lukijoita oli ilmestynyt joka kolmiviikkoisen blogihiljaisuuden aikana.

Janskatyttaa!

2011-11-14T14:55:00.000-08:00

Kuva: weheartit

Huomenna menen paivaksi koululle, jossa tammikuussa vietan 6.5 viikkoa harjottelussa.
Janskattaa ihan hirvittavasti vaikka olenkin kylla tosi innoissani kun paasen taas koulukirjojen parista tekemaan ihan oikeita opejuttuja.
Janskatyksissani olenkin tana iltana yhdeksasta lahtien koittanut keksia jotain tekemista. Tahan mennessa olen jo pessyt koneellisen pyykkia, silittanyt viisi paitaa (en edes muista milloin viimeksi silitysrauta on tassa talossa paassyt ulkoilemaan), vaihtanut lakanat ja tuntuu etta vielakin pitaisi jotain keksia - uni kun ei varmasti tule silmaan viela pariin tuntiin.

Yhden mekon tuunaus oli mielessa mutta ehka juon kupposen kofeiinitonta teeta ja potkottelen hetken vaikka piikkimatolla. Eikohan se uni sielta joskus tule ja aamulla voinkin herata Opettaja-Ellina. Pitakaa peukkuja!

Nelja vuotta eika suotta!

2011-11-13T14:47:00.000-08:00

Eilen juhlittiin Elli&Geoff-tiimin 4-vuotispaivaa.

Kavimme syomassa Zizzissa, tahan astisen kokemukseni mukaan maailman ehdottomasti parhaassa ketjuravintolassa. Aloitimme juhlistuksen lasillisella kuohuviinia, soimme ihanat alkupalat, pizzaa ja pastaa, kiskaisimme kitoihimme pullollisen viinia ja soimme lopuksi viela ihanan gelatoannoksen. Puoliksi, tietenki.

Viimeaikojen havyttoman pitkaa blogihiljaisuutta perustellakseni voisin vaittaa etta viimeiset kolme viikkoa olen koittanut jarkata Red Hot Chili Pepperssia esiintymaan Glasgowhun juuri meidan vuosipaivana, mutta pakko myontaa etta blogiin en ole kirjoittanut ihan omaa laiskuuttani (ja koska koneellani ei ole ollut photoshoppia sitten eilisen) ja RHCP:n keikka kotikonnuilla oli ihan onnekasta, ihanaa sattumaa.

Illallisen jalkeen mahat taynna ihanaa ruokaa ja rakkaudesta soikeina suuntasimme siis SECC:lle katsomaan keikkaa.

Taisin olla aika mielissani.

Oli Geoffikin oikeasti onnessaan, vaikka tassa kuvassa nayttaakin etta olisin hanet pakolla raahannut paikalle. Geoffille tama olikin jo kolmas kerta Chilli Pepperssien keikalla, itselleni ensimmainen muttei toivottavasti viimeinen, sen verran hyvan keikan nimittain tuo lihaksikkaat keski-ikaiset miehet heittivat.

Paikat oli aika hyvat ja kuvien oton sijaan tulikin keskityttya laulamiseen, huutamiseen ja hervottomaan tanssimiseen. Uudet tekonahkahousut ei tainneet olla ihan paras housuvalinta keikalle, pylly oli nimittain hiessa viela tunti keikan jalkeenkin. No, tiedanpa ensi kertaa varten...

Sellainen vuosipaiva siis, kerrassaan taydellinen.

Tassa yhteiskuva tiimista vajaa nelja vuotta takaperin. Kannatti rakastua.

Pistetaan, pistetaan banaania curryyn.

2011-10-20T11:45:00.000-07:00

Jo yli kymmenen vuotta sitten aitini bongasi Kodin Kuvalehden reseptikilpailusta Konfuusiopadan, ihanan kesakurpitsaa, paprikaa, kookosta ja banaania sisaltavan curryn. Seurustelumme alkuaikoina hurmasin Geoffin tuolla samaisella currylla mutta nyt resepti on hukkunut. (Aiti, jos sulla on viela tallessa niin saa lahettaa tanne pain!)

Geoff pyysi minua kokkaamaan 'sita baananicurrya', ja vaikka varmasti reseptin olisin onnistunut muistamaan ainakin sinne pain, ajattelin kuitenkin kokeilla jotain hiukkasen erilaista currya jossa banaani ja kookos voisivat liittoutua muodostaen jumalaisen makuelamyksen.

Netin syovereista loytyi seuraava resepti:

Kookos-kana-banaanicurry

1 tl garam masala-mausteseosta

1 rkl oljya

8 luutonta, nahatonta kanan reitta (omissani olivat luut viela paikallaan ja kaytin myos koipia)

1 iso sipuli pilkottuna

2 tomaattia pilkottuna

4,5 dl kanalienta

2 rkl tulista currytahnaa (omani sekoitin itse mausteista, chilista, valkosipulista ja oljysta)

1.5dl kermaa

50g mantelijauhetta

25g kookoshiutaleita (heitin pari kourallista)

2 isoa banaania 2cm:n viipaleiksi leikattuna

2 rkl korianteria

1. Sekoita kanapalat, garam masala ja hiukkasen suolaa ja pippuria. Kuumenna oljy kattilassa/kasarissa ja lisaa taman jalkeen sipuli ja kana. Paista 10 minuuttia kunnes kana on saanut mukavasti varia.

2. Lisaa kattilaan tomaatti ja paista pari minuuttia kunnes se pehmenee hiukan. Lisaa sitten kanaliemi ja currytahna ja keita 10 minuuttia.

3. Sekoita joukkoon kerma, mantelijauhe, kookoshiutaleet ja banaani. Mausta suolalla ja pippurilla ja keita viela viitisen minuuttia (tai 15 jos olet unohtanut laittaa ohran kiehumaan) kunnes banaani pehmenee.

4. Nauti riisin, naan-leivan, ohran tai vaikka kukkakaaliriisin kanssa. Koristele annos korianterilla ja sitruunalohkolla.

Tosi hyvaa tuli kylla. Ensi kerralla taidan laittaa vain yhden banaanin vaikkei banaanin maku tassakaan versiossa liian lapitunkeva ollut.

Seuraavana paivana kastiketta syotiin nuudelien kanssa ja riittipa sita viela sitakin seuraavalle paivalle (kanankoivet oli kylla jo syoty) tarjoiltavaksi kanafileiden ja salaatin kanssa.

Vegeversionkin tasta voi toki tehda ja lisata kanan tilalle vaikka keitettyja linsseja tai vihanneksia, miksipas ei!

Historian lehdet haviskoot!

2011-10-17T11:37:00.000-07:00

Viime viikko on mennyt esseen parissa puurtaessa eika aikaa taikka innostusta ole oikein riittanyt blogin paivittamiseen. Paa on lyonyt hiukkasen tyhjaa monenkin asian suhteen (huom. aurinko alkaa pikkuhiljaa taas paistamaan risukasaan) eika bloggaamiseenkaan ole oikein ollut innostusta. Nyt kuitenkin muistin eraan postauksen, jonka idea syntyi kirjautuessani pitkasta aikaa IRC-Galleriaan, tuonne teinivuosieni sosiaalisen elaman ytimeen. Vanhimmat kuvista olen sinne lisannyt jo yli kymmenen vuotta sitten (hui kauhea!) ja loysin sielta monta helmea menneilta vuosilta.

Tassapa siis historin lehtien havinaa teillekin jaettavaksi (tai lahinna omaksi ilokseni)!

Minne katosivat kiharat, kyselee Elli.

Tassapa sitten muutamaa vuotta myohemmin tanssihommissa hyvan ystavani Villen kanssa. Mikseivat pyoreat posket kadonneet, voisin nyt kysya.

Nama kaksi on taidettu ottaa noin seiskaluokan aikoihin. Ei kovin vahvasti mennyt sillonkaan.

Ystavani Emman keksimme monenlaista viihdyketta ylaasteaikoina...

...muutamaankin otteeseen.

Kannatti menna Kanarialle!

Sitten hyppy muutama vuosi eteenpain ja Wanhojen tanssit...

...ja niiden jatkot. Tassa valmiina pippaloimaan ihanan Emman kanssa.

Voi etta, kunpa tietaisinkin. Kivan varinen tukka ainakin!

Onnellinen ruokavauva aiti. Hitto mika rimpula, tuoltahan mun maha nayttaa nykyaan ihan pullistamattakin!

Kevyt paivameikkini. No okei, olin musikaalissa.

Duck face vm. 2004 tai 2005. Kuka naita muistaa.

Maalaisromantiikkaa à la Elli.

Tassa olimme viettaneet koko yon kavereiden kanssa joen rannassa istuskellen ja tyhmia puhuen. Aamulla kotiin vasytti.

Lukion loppua kohden tukka lyheni.

Abiristeilylla joku otti minusta kuvan tanssilattialla. Muuvssit on hallussa.

... ja sitten oli penkkarit.

Kirjoitusten aikaan leikkasin tukan ihan lyhyeksi.

Ja ilmeisesti tukan leikkaaminen kannatti kun paasin ihan ylioppilaaksikin asti.

Eikohan tassa ollut nyt ihan tarpeeksi kuvia allekirjoittaneesta vahaksi aikaa.
Ensi postaukseen lupaan olla laittamatta yhtaan kuvaa itsestani!

Wake me up when September+October+November+December+January ends.

2011-10-10T10:59:00.000-07:00

Eilen kavimme katsomassa Snoop Doggia ja vaikkei kaikki ihan taydellisesti mennytkaan olin silti keikan lopussa kasvoilleni oli noussut hymy, olin hikinen ja haisin pahalta.

Ennen keikkaa kavimme pikaisesti syomassa makkarilla ja syksyn hiilarimattojen tuottaman vaakalukeman inspiroimana tilasin salaatin ranskalaisten sijaan. Lieko ollut sitten se, vaiko kanapurilainen, joka tuntia myohemmin sai vatsani kramppaamaan.

Lamppariartisteja kuunnellessa olo oli aivan kamala ja jokaista soluani tarisyttanyt bassonjytke sai olon aivan kamalaksi. Pian alkoikin tuntua silta etten saa henkea ja kyyneleet nousivat silmiini - oli pakko paasta ulos.

Hetken kavin istuskelemassa ulkopuolella raikkaassa ilmassa ja Geoff sai rauhoitettua paniikissa kyynelehtivan tyttoystavansa. Palasimmekin takaisin sisalle mutta hieman ennen keikan alkua huono olo palasi, vatsaan sattui ja tuntui etten saanut henkea. Oksetti, ja kavinkin vessassa tapaamassa Yrjoa, jonka jalkeen olo olikin hetken jo parempi. Keikan alkupuolella, pari vesikulausta juotuani, jouduin heittamaan saman reissun taas ja silla parjattiinkin sitten loppuun asti. Olo oli viela kotiin tullessakin tosi huono ja laitoinkin tuutorille viestia etten tule tanaan yliopistolle.

Tama paiva onkin sitten mennyt sangyssa. Pikkuhiljaa ruokahalu alkaa palaamaan ja seka ruoka etta juoma onkin pysynyt tanaan sisalla.

Monen monta kertaa olen viimeisen parin viikon aikana koittanut blogia alkaa kirjoittamaan mutta kirjoitus ei vaan kulje. Vasyttaa, itkettaa ja stressaa. Vapaapaivat menevat nukkuessa, peiton alla maailmaa piilossa. Pientenkin juttujen tekeminen tuntuu ylitsepaasemattoman vaikealta ja stressaavalta enka ole juuri neljan seinan sisalta poistunut muuten kuin pakon edessa. Laakarin kanssa treffit keskiviikkona, josko tama elama tasta taas saataisiin raiteilleen.

Pippalointia

2011-10-02T06:04:00.000-07:00

Pippalot - siinapa vasta sana. Sellaisissa joka tapauksessa oltiin pari viikkoa takaperin Glasgown etelapuolella aivan jattimaisessa, ihanassa talossa, jossa ystavamme Kieran asuu.

Alkuillasta olohuoneessa kaytiin muutama sukkapainiottelu seka tehtiin kasvomaalauksia. Minakin sain omani.

Kaunis, eiko?

Enpa ole ennen tavannut ihmista joka innostuu hurjasti kuullessani suomalaisuudestani ja jonka kanssa vietamme illan keskustellen suomalaisten juroudesta ja kiroillen kilpaa. Tama saksalainen, Suomessa vaihdossa ollut neiti, osasi myos sanat 'ripuli' ja 'lapsivesi'. Katevaa JA tarpeellista.

Minulla on selvasti hirvittavan hauskaa - ja olikin!

Sohvalla istuva miekkonen kosi minua illan aikana, viisumisyista tosin. Tarjoutui maksamaan £5000 naimajaisista mutta kieltaydyin, niin houkutteleva kuin tuollainen rahamaara onkin.

Ei muuta talla eraa, kirjoitus ei kulje ollenkaan.

P.S. Mita tykkaatte tasta blogipohjasta? Jatanko hetkeksi vai vaihdammeko takaisin vanhaan?

Edit: Varkkailyn tuloksena sain kuin sainkin nuo lehdet tuonne taustalle. What's the verdict?

Come fly with me

2011-09-29T10:08:00.000-07:00

Oikeasti en ole minnekaan lentamassa ihan heti, mutta jos joku sattuu lahitulevaisuudessa lentamaan Ukraine International Airlinen koneella jonnekin Helsingista, kertoo teille koneen turvallisuusohjeet eras aika huippu tyyppi - nimittain mina!

Tulin juuri takaisin studiolta, jossa aanitin ohjeet niin happinaamareiden kuin pelastusliivienkin kaytosta - hatauloskayntien sijaintia unohtamatta.

Kuva: weheartit

Meikalaisen 15 minuuttia kuuluisuutta. Ne turvaohjeiden lukijathan on julkkiksia, eiko vaan?

Kissan paivat

2011-09-28T03:56:00.000-07:00

Eilen olin ensimmaista kertaa talle syksylle yliopistolla kahden tunnin verran ja tanaan onkin vapaapaiva. Palkintona raskaasta tyorupeamasta ajattelin palkita itseni, blogin ja teidat postaamalla kuvia Tobysta. Hirvittavan hyva idea, eikos?

Tallaista kerrosnukkumista meilla harrastetaan eritoten viikonloppuisin kun koitan nukkua hiukkasen pitempaan.

Nyt suihkuun ja nauttimaan auringonpaisteesta ja vapaapaivasta!

Skotlanti, kulinarismin kehto. Osa 1.

2011-09-22T11:31:00.000-07:00

Vastikaan tiedustelin taalla, minkalaisista jutuista haluaisitte lueskella ja yksi ehotuksista oli postaus paikallisesta ruoasta. Ajattelin tehda taman muutamassa osassa (ymmartanette pian miksi). Uskoisin suurimmalle osalle tulevan skotlantilaisesta ruokatarjonnasta mieleen lahinna haggis ja... ooo... haggis, mutta valitettavasti totuus on viela lampaan sisalmyksiakin karmivampi.

Eilen illalla, ihan pelkastaan ruokatoimittajan virkani takia, kavimme hakemassa nurkkagrillilta materiaalia ensimmaista ruokapostausta varten.

Saanko esitella: ensimmainen Munchie Boxini!

Tasta legendaarisesta laatikosta olen kuullut tarinoita mutta vasta nyt, lahemmas kaksi vuotta maassa asuttuani paadyin sellaisen ostamaan - laatujournalismin nimissa.
Munchie Boximme sisalsi ranskalaisia, kebabia, kasvispakoroita/-pakoroja, kanapakoroita, kebabpakoroja (uppopaistettua kebabia siis), sipulia, sipulirenkaita ja pakorakastiketta. Niin ja tietenkin tuota salaattia tuossa kebabin paalla...

Tama on ilmeisesti kohtalaisen hillitty versio kyseisesta ruoka-annoksesta, pikaisen googletuksen jalkeen kun loysin tietoa, jonka mukaan usein naiden ylla listattujen terveysruokien lisaksi Munchie Boxiin kuuluu myos pizzaa, kanansiipia ja coleslawta.

Kyllahan tasta terveellisen aterian perikuvasta jai melkoinen kasa viela tallekin paivaa syotavaksi.

Seuraavassa ruokapostauksessa esiteltakoon joku yhta terveellinen ruokalaji ja ehka joskus tulevaisuudessa myos se haggis - jota muuten sitakin saa uppopaistettuna.

Glasgown ruokatoimittaja kiittaa, kuittaa ja lahtee ostamaan kaupasta tarvikkeita hiukkasen tervellisempaan illalliseen.

Treffeilla ruotsalaisen kaveri kanssa

2011-09-21T13:27:00.000-07:00

Yhtaan ihmismuodossa ilmentyvaa ruotsalaista ystavaa minulla ei ole mutta eras valtavan kokoinen, sininen ja suorakaiteen muotoinen sen sijaan loytyy. Paljoa emme juttele mutta voisipa silti sanoa etta olemme ihan basta kompisar. Eilen kavimme Geoffin kanssa tervehtimassa tuota sinista jattilaista, IKEAA, jonne tasta meilta paasee napparasti bussilla vartissa.

Paalle paasivat ensimmaista kertaa talle syksylle noitasaappaani, jotka ostin viime vuonna kirpparilta kolmen punnan huikealla hinnalla. Samoin mekkeriin paasi ihan ensi kertaa ikina H&M:lta viime viikolla postissa saapuneet laukku seka aivan valloittava huivi.

Huivissa on ihania syksyn vareja ja ainakin pupun ja ketun olen sielta loytany myos. Tuo kettu on mun lemppari.

Lihapullat piti tietenkin syoda, ai mita herkkua! Saakos muuten Suomen ja Ruotsin Ikea-ravintoloista lihapulliensa kylkeen ranskalaisia vai onko tama taas naita brittien hopotyksia? En ainakaan sellaista vaihtoehtoa muista koskaan Suomessa nahneeni.

Lihapullavuoren lisaksi tuli Ikeassa tuhlattua ihan aimomaara rahaa muuhunkin, siis niihin vahemman olennaisiin juttuihin. Uudet peitot olivat ehdoton hankinta, silla puolisentoista vuotta sitten Marks&Spencerilta hankitut peitot osoittautuivat jo hyvin pian ostamisen jalkeen aivan rahan hukaksi. Taytteet keraantyivat kasoiksi minne sattuu ja peitto oli yhta muhkuraa - jo ihan ennen ensimmaista pesuakaan. Nayttaa siis silta etta M&S on sijoittanut rahojansa vaarin, Israelin tukemisen lisaksi, myos valmistuttaessaan noita peittoja.

Peittojen lisaksi ostimme uudet ihanat lakanat.

Huomasin vasta kuvat koneelle ladattuani etta olin nakannut nuo lakanapaketit sangylle vaarinpain ja siksipa nyt kuvat kaannettyani nayttaakin kuin ne pian tuolta tippuisivat tahan nappaimistolle. Tassapa siis vahan havainnollistavampi ja vahemman hammentava kuva Ikean sivuilta.

Lisaksi ostimme aluslakanan, uusia viini- ja kuohuviinilaseja seka uuden viltin. Niitahan ei voi koskaan olla liikaa, eihan?

Olin ensialkuun sita mielta etta Geoffin ehdottaman vihrean sijaan olisi meidan pitanyt ostaa harmaa viltti mutta kotona tarkemmin viltti katsellessani hoksasin etta tuohan on oikeastaan aika kiva.

Nyt jatkan viltin, juurikin tuon vihrean, alla kollottelya ja valmistautumaan henkisesti huomiseen voice over-keikkaan. Ilmeisesti kyseessa on taas joku esittelyvideo Microsoftille. Odottelen sita kutsua Bill Gatesin pippaloihin, nyt kun ollaan kavereita.

Ja DIY-mies rakensi...

2011-09-20T12:33:00.000-07:00

...kirjahyllyn. Meilla ei kotona ole liiaksi asti sailytystilaa ja tyopoytani onkin ollut enemman koulukirjojen ja -paperien sailytyspaikkana kuin opiskelupisteena. Toki kesalla se on saanut sita ollakin mutta syksyn tullen olisi mukavaa paasta kayttamaan poytaa ihan oikeasti. Tai no mukavaa ja mukavaa... ehka ennemmin napparaa tai kaytannollista.

Nyt kirjapinot on siirretty hyllyyn ja turhat paperit viime vuodelta heitetty roskiin ja talta se hylly sitten nayttaa.

Onhan tama kieltamatta yksi omituisimman nakoisista huonekaluista ikina ja eilen illalla nauruni seasta totesinkin Geoffille etta tama kirjahylly on huonekaluille kuin vesinokkaelain elainkunnalle. Asiansa se ajaa kuitenkin ja onpahan ainakin ainoa laatuaan! Hyllyn ollessa jo valmis tuli mieleen, etta olisihan tuosta voinut tehda ihan istumistakin kestavan ja heittaa siihen sitten paalle tyynyja taikka leikata vaahtomuovista sopivan patjan. No, ehkapa tulevaisuudessa muutamme (lue: Geoff muuttaa) hiukkasen tuota kansiosaa ja paasen sitten erkkeri-ikkunan edustalle istuskelemaan teekuppi kadessa.

Tuo kans on peitetty huivilla ja on siis saman varinen kuin hylly. Harkitsimme koko hyllyn maalaamista saman variseksi. Mita mielta olette hyllysta yleensakin, maalausidesta ja siita, minka variseksi tuo kannattaisi maalata?

DIY-mies vauhdissa

2011-09-19T09:50:00.000-07:00

Tanaan kavimme kaivamassa eraan laheisen talon roskalavalta takkamanttelin. Bongasimme sen kauppareissulla muutama paiva takaperin ja tanaan sen kannoimme kotiin. Meilla onkin siis tanaan laulanut niin saha, akkuporakone kuin vasarakin ja manttelista ja roskakuormasta pelastetusta tv-tasosta rakentuu ihan uudenmoinen ja kovasti tarvittu huonekalu. Mika se on, paljastettakoon myohemmin.

Uusi, ihanan pehma kirppariloytoni, 50 pennin huivi on tanaan toiminut tehokkaana lammittajana, tallainen vilukissa kun olen. Jottei tama postaus sisaltaisi vain 2/3 meidan perheesta niin laitetaan nyt viela se toinenkin kissa, oletettavasti vahemman viluinen sellainen.

Huomenna jo toivottavasti paasen teille raportoimaan ihan kuvien kera, mita DIY-mies talla kertaa rakensi.

Aurinkoinen sunnuntai

2011-09-18T10:20:00.000-07:00

Aurinko, joka nyt on jo kadonnut jonnekin, paistoi tanaan aikaisemmin taydelta taivaalta ja paatimme lahta brunssille laheiseen kahvilaan. Pian tilattuamme vaihdoimme kuitenkin paikkaa, silla listalla ollut tuoreista appelsiineista puristettu mehu paljastuikin ihan normaaliksi mehuksi. Hinta kuitenkin oli ihan sama, £2.80 per lasi (!!). Geoffin himoitsemaa lasagneakaan ei ollut tarjolla ja nuori tarjoilijapoika toi yhden kahvin sijaan kaksi. Ei mennyt ihan nappiin, ja kun emme viela kumpikaan olleet tuohon mennessa teekuposta enempaa ravintoa nauttineet, alkoi pinnaa vahan kiristamaan. Siispa matkasimme Crow Roadia hiukkasen ylospain ja istahdimme laheisen kahvilan terassille auringonpaisteeseen. Tuorepuristettua appelsiinimehua ei taallakaan tarjoiltu mutta eivat sentaan koittaneet juksata.

Tuollaiset nakymat on meidan tien paasta. Oikeasti takanani olevat vuoret nakyivat hurjasti paljon selkeammin mutta eivat tietenkaan sita tee tassa kuvassa.

Paalle vetaisin kirpparilta ostamani liivin, jonka hinnaston mukaan olisi muiden paitojen tapana pitanyt maksaa £1.5. Myyjapoika oli kuitenkin kanssani samaa mielta, ettei tuota varsinaisesti paidaksi voi kutsua ja niinpa sain sen punnalla. Success.

Chai-teeta ja ruokaa tulossa. Enaa ei ketuttanut. Kymmenisen minuuttia myohemmin kyllakin kun pari inhaa ampiaista alkoivat porraamaan ymparilla ja Geoffin niita hatyytellessa tippui tuo kaunis teekannu maahan ja hajosi. Anteeksi kahvilan tadit ja sedat.

Kuin lapsi jouluaamuna. Full Scottish breakfast, latte ja auringonpaiste. Mita muuta voi mies toivoa?

Mina sen sijaan tilasin hummus-paprika-feta-rucola-paninin joka periskotlantilaiseen tapaan tarjottiin tietenkin sipsien kanssa. Oletan ainakin etta tama on naita hullujen skottien juttuja, missaan muualla en nimittain tallaiseen ole tormannyt.

Verensokerin ja suupielten lahdettya ylospain kavaisimme kavelylla Hyndlandissa ja loysimme kadun, joka oli taynna unelmien taloja. Se ei tosin ollut tama kuvassa oleva katu. Oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista kiiveta tuo kuvassa oleva maki nahdakseen ihanat, hiukkasen ransistyneet talot piilossa paateiden hulinalta. Ehka viela joskus lottoaminen tuottaa tulosta.

Kuten sanottua, aurinko on nyt kadonnut ja samoin mahdottoman hyva sunnuntaifiilis. Sadepilvien peittamaan taivasta katsellessa muistaa taas etta huomenna onkin maanantai. No, kylla sita viela yhden paivan toissa jaksaa!

A house fit for a cat

2011-09-15T12:20:00.000-07:00

Tuossa pari paivaa sitten valittelin postausaiheiden puutteesta ja vinkkasin, etta yksi idea kuitenkin oli viela varastossa. (nyt on jo useampikin, kiitos ideoista!) Minun naputellessa lapparilla olohuoneessa, viuhuivat makuuhuoneessa mattoveitsi ja kuumaliimapyssy. Aikaisemmin makuuhuoneessa Topsukan piilopaikkana toiminut pahvilaatikko (nakyy esimerkiksi taman postauksen kuvassa) sai nimittain uuden ilmeen.

Tadaa! Casa Topi!

Oikein tiilikatto ja kaikki!

Talon isanta. Paljon tuota lahemmas ei Toby omaa taloaan sitten olekaan mennyt vaikka ennen siella viihtyi silloin talloin. No, ehkapa jatkuva herkuilla houkuttelu lopulta tuottaa tulosta ja saamme nahda koomisesti talonsa ikkunasta kurkistelevan jattilaisen.

Rakkauden sienikeitto

2011-09-14T11:33:00.000-07:00

Nyt kylla tuli taas tehtya niin hyvaa ruokaa etta kehtaa jopa ite sanoa! Eilen vesisadetta ja myrskya ikkunan lapi katsellessa huomasin taman sopivan syysiltojen ruoaksi kuin sialle otsatukka, mutta maistuipa keitto tanaankin, auringonpaisteisen paivan paatteksi, viela ihan yhta ihanalta. Alkuperainen ohje Jamie Oliverin nettisivuilta, ja tassa suomennettuna ja hiukkasen muunneeltuna versiona. Ohjeesta riittaa neljalle (jos pystyy lopettamaan syomisen ajoissa - itse soin eilen varmaan litran kerralla) ja keitto valmistuu puolessa tunnissa.

The mushroom soup of Lööv

n. 900g (herkku)sienia (itse kaytin herkkusienia ja ruokalusikallisen kuivattuja suppilovahveroita)
4 rkl oliivioljya
2 isoa sipulia pilkottuna
2 valkosipulinkyntta pilkottuna
4 ruokalusikallista vehnajauhoa
2 litraa kanalienta (itse kaytin 3 kasvisliemikuutiota)
2 laakerinlehtea
kourallinen silputtua persiljaa
1 timjaminoksa (pelkat lehdet) pieneksi pilkottuna (korvasin taman teelusikallisella kuivattua lipstikkaa)
Suolaa ja pippuria (kaytin merisuolaa ja pippurin unohdin)

1. Kuumenna oljy kattilassa. Lisaa pilkotut sipulit ja valkosipulinkynnet kunnes ne hiukka pehmenevat.

2. Lisaa ohuehkoksi pilkotut sienet ja paista noin viisi minuuttia saannollisesti sekoitellen.

3. Lisaa vehnajauho ja sekoita tasaisesti sienten ja sipulien joukkoon.

4. Lisaa kana/kasvisiliemi, kiehauta ja lisaa sitten laakerinlehdet, persilja ja timjami (tai lipstikka)

5. Anna keiton kiehua melko matalalla lammolla n. 15 minuuttia.

6. Soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai blenderissa pienissa osissa.

Aivan ihanaa keittoa, ja timjamin korvaaminen lipstikalla, joka englanniksi nimella Lovage tunnetaan, toi tahan juuri nimensa lupaaman ripauksen rakkautta. Lipstikka, sina yrttien sankari. <3

P.S. Keitto paasi poseeraamaan juuri tanaan saapuneelle uudelle matolle. Olipahan vain ihana yllari toista tullessa kun postikusti oli tuonut uuden paivapeiton ja uudet, ihanat rasymatot a ja Geoff oli ne jo kerennyt laittaa paikoilleen. Nyt alkaa makuuhuone nayttamaan jo paljon kodikkaammalta. Eikohan sielta kohta saada kuviakin!

Myrskylta piilossa

2011-09-12T11:37:00.000-07:00

Tana aamuna vedin suosiolla kumpparit jalkaan ja vedenpitavan takin paalle. Saatiedotus lupasi talle paivalle kamalaa saata eika ollut vaarassa. Toista tullessa ilma oli vielakin kamalampi kuin aamulla. Meinasin lentaa tuulenpuuskan voimasta pyllylleni liikennevaloissa. Onneksi en ollut ainoa.

Kuva: Tate Modern

Retki ruokakauppaanki on talta paivalta peruttu. Parempi kollotella viltin alla kissan kanssa. Tanaan me pysytellaan myrskylta piilossa. Syodaan sitten vaikka koko perhe kissanruokaa.

Edit: Hoksasinpas etta tama on Aina Ilonan 200. postaus!

Ei mittaan asiaa

2011-09-10T11:26:00.000-07:00

Viimeisia viikkoja viedaan ennen yliopistohommien alkua ja suunnitelmissa on jatkaa toiden paiskimista viela tama loman loppukin jotta rahaa olisi edes hiukkasen saastossa tulevaa vuotta varten. Joka paiva viime viikolla saavuin toista aikomuksenani siivota mutta joka paiva se jai pelkaksi aikomiseksi. Eilen sitten saimme vihdoin kodin siistiksi ja kymmenen aikaan nukahdinkin onnellisena sohvalle John Rambon taistellessa telkkarissa.

Aiemmin tanaan kapsyttelimme viemaan Geoffin pyoraa korjaamolle renkaiden vaihtoon.

Olo oli kuvanottohetkella paljon hoikempi kuin kuvassa nayttaa. Synnyttajan lanteet. <3

Tama samainen synnyttaja lainasi muuten poikaystavansa ruutupaikaa, aika kiva, eikos? Itsehan en sellaisia yhtaan kappaletta omista kuten en huppareitakaan, joten molempia tullaan varmasti jatkossakin, Geoffin arsytykseksi, lainaamaan hanen vaatekaapistaan...

Luontoaidin taidonnayte asfaltissa. Sanokaa nyt etta tekin naatte saman kuin mina?

Tyon ja pippelibongauksen ohella elamassa ei juuri muuta talla hetkella tapahdu ja postausideatkin ovat sen vuoksi vahan hakusessa. Olisiko teilla jotain juttuja joista haluaisitte kuulla?

Nyt taidan lahta makuuhuoneeseen seuraamaan eraan nikkarointiprojektin edistymista. Postaan tasta myohemmin. (ja sitten ne aiheet on ihan oikeasti loppu!)

Rakas joulupukki...

2011-09-03T07:00:00.000-07:00

Tiedan etta olen tana vuonna jo vahan aikaisessa mutta kun kerrankin loysin jotain toivottavaa, ajattelin ne laittaa tanne ylos. Toivottavasti teilla siella Korvatunturilla/Rovaniemella/Kanadassa (joku kerran vaitti etta asut siella - potya sanon mina!) on internet-yhteys.

Ensimmaisena listalle paasee tama ihana Marimekon nahkainen olkalaukku. Onhan teilla tonttuja toissa Marimekolla, onhan?

Toisena, tai no oikeastaan toisena, kolmantena, neljantena, viidentena, kuudentena ja seitsemantena haluaisin lisata listalle viela nama ihanat Muurlan emaliset muumikupit.
Jos viela naidenkin jalkeen tuntuu etta ylimaaraisia lahjapapereita viitsi jemmata enaa ensi vuodelle voi osan siita kayttaa tahan Alexander Wangin Kirsten-laukkuun...

No, okei. Ehka toivon ensin lottovoittoa ja sitten vasta tuota...

Terveisin, Elli.

Edinburgh: When I was scarred for life by penises

2011-09-02T06:46:00.000-07:00

Keskiviikkona muutama tyokaveri lahti toista kotiin kesken paivan melko rakaisena ja kappas vaan, muutamaa tuntia myohemmin Neiti Immuniteetti 2011 tunsi olonsa aivan surkeaksi. Paata sarki ja joka paikkaa jomotti. Sarkylaakkeen voimalla kuitenkin sinnittelin loppupaivan. Ei nuhaa, ei yskaa tahi kuumetta - pelkastaan heikko, vetkula olo ja paansarky. Eilisen ja taman paivan olenkin siis viettanyt kotona ja kiitos hyvan hoitajan, paikkareiden ja Twiningsin inkivaari-sitruuna- ja vadelma-echinacea-teen, on tanaan olo juo huomattavasti parempi.

Koska tanaan luppoaikaa loytyy ja olokin sallii jo hiukan blogien lukemista hurjemmat aktiviteetit, ajattelin vihdoin postata kuvaplajayksen Edinburghin reissultamme muutaman viikon takaa.

Edinburghissa oli makia ja nyppyloita ja Lotta tykkas. Noille takana oleville nyppyloille kiipesivat muuten David Nichollsin loistavan kirjan, One Day:n paahenkilotkin. Lieko tekevat niin elokuvassakin? Onko joku jo nahnyt?

Eivat paastaneet sisalle. Ei makeaa mahan taydelta, katsokaas.

Oli Geoffkin toki siella. Nyt ukko on taas kotona niin voidaan pousailla ihan omassa rappukaytavassa. <3

Geoffin vuokrakampasta Edinburghista loytyi tuollainen laiha kaveri.

Tassa Lotta esittelee viettelijatar-poseeraustaan. Kattokaa nyt mika misukka!

Illalla kaytiin sitten katsomassa parit showt ja nauttimassa festaritunnelmasta.

Tarahtaneet. Monellakin tapaa.

Festareiden kohokohta oli ehdottomasti Puppetry of the Penis - 3D. Taytyy myontaa etta jopa mina menin vahan hiljaiseksi kun pippelitaiteilijat alottivat lavalla alkulammittelynsa... Tassa kuitenkin olen ennen showta, autuaan tietamattomana siita etta elamani tulisi muuttumaan. Pysyvasti.

Jekyll & Hyde-pubin vessat oli aika jannat. Olisipa ilman kokeneemman kavijan opastusta saattanut pissa lirahtaa housuun, sen verran hyvin oli tuo vessan ovi piilotettu

Siinapa se! Nyt taidan jatkaa tata paranteluoperaatiota kupposella teeta ja ehkapa katsomalla jonkin leffan. Heipparallaa!

Ideoita yllatysta varten - auttakee!

2011-08-29T11:00:00.000-07:00

Ostimme muutama viikko sitten liput Red Hot Chili Peppersin keikalle marraskuulle.
Sattuipa silmaani myos toisen yhteisen suokkarin keikka, jota Geoff ei ilmeisesti ollut hoksannut. Niinpa paasin nyt salaa vahan jarkkailemaan, Geoffin ollessa Edinburghissa, ja ostin yllariliput eraan, toden totta hiukkasen koiran nakoisen, artistin keikalle lokakuussa... Arvaatteko kenen?

Teemaan sopivan kortin tilasin Amazonista ja ajattelin talla kertoa yllatyksestani.

Nyt tarvinkin teidan apuanne. Mika olisi paras/mukavin/yllattavin/ihanin tapa antaa tuo kortti keikkalipputerveisineen. Kenties jattaa jonnekin, ja jos niin minne?

P.S. Muitakin uutisia on ja elain-teemassa pysytaan nytkin. Kaytiin tanaan Topiaksen kanssa elainlaakarissa. Hammaskiven lisaksi saimme hiukan muutakin tietoa karvakasan terveydentilasta, herra nimittain painaa miehekkaat 7.56 kiloa - ja kaikki pelkkaa lihasta...

Arvonnan voittaja on...

2011-08-28T01:17:00.000-07:00

Random.org valitsi talla kertaa voittajaksi osallistujan numero 4 (tarkkaan laaditulta spread sheetiltani) joten pollot lahtevat postissa

RuusuLiisalle!

Onneksi olkoon kovasti ja kiitos hirvittavasti kaikille osallistumisesta ja eritoten ihanista kommenteistanne! Taidanpa jarjestaa arvonnan toistekin. :)

Sunnuntaiaamu jatkuu nyt taalla aamun ensimmaisen kahvikupposen ja yleisen, noh, polloilyn merkeissa tietenkin!

Fishy business

2011-08-27T13:23:00.000-07:00

Lauantai-ilta kuluu tallakin kertaa hervottoman hauskoissa merkeissa - telkkaria katsoen. Tarkoitus oli tehda mutakakkua ja katsoa kaverin kanssa elokuva, mutta jostain syysta sita ei ikina tapahtunut. Katsoin kuitenkin 9 jaksoa Weedsia ja pylly alkaa jo pikkuhiljaa muotoutumaan sohvaan taydellisesti sopivaksi ja tylsyys ja yksinaisyys nostaa paataan. Yksinainen ja lattana pylly, what else could a girl ask for?

Otsikko viittaa kalajuttuihin, ja niita minulla onkin kerrottava. Talla kertaa kalastin kaupasta savustettua koljaa (piti ihan googletella tuon kalan suomenkielinen nimi) ja kehittelin Hellapoliisin lohi-perunasoselaatikon ohjetta hiukkasen mukailevan vahahiilihydraattisen version. Perunamuusin sijaan kaytin kukkakaalimuusia ja lohikin vaihtui koljaksi - ei siis sinne painkaan alkuperaisen reseptin kanssa siis. Joitain ideoita kuitenkin poimin messiin.

Savukala-kukkakaalisoselaatikko

1.5-2kg kukkakaalia
150g yrtteilla maustettua tuorejuustoa
300g savustettua kalaa
1dl pieneksi silpputtua tillia
2-3 munaa
suolaa & pippuria

1. Keita tai hoyryta kukkakaalit kypsiksi ja soseuta mahdollisimman tasaiseksi sauvasekottimella tai muulla vastaavalla vekottimella.
2. Lisaa tuorejuusto, kala, tilli, munat ja mausteet kukkakaalisoseeseen. Tarkista suolan ja pippurin maara maistelemalla (jos pelkaat salmonellaa niin tee tama ennen munien lisaamista)
3. Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes laatikon pinta saa hiukkasen varia.

Jos oikein karppia tasta haluaa, voi toki muussiin lisata voita tai lorauksen kermaa. Pakko myontaa, ettei tuorejuusto enaa kovin maistunut savukalan lisaamisen jalkeen, joten ensi kerralla ehka joko teen muussin kermalla ja voilla tai korvaan osan savustetusta kalasta ihan tuoreella sellaisella.

Viela tuolla kaapissa taitaa olla tarpeeksi kalalootaa ihan huomiseksikin lounaaksi ja illalliseksi, mutta ei viela tursua korvista - olin nimittain unohtanut miten hirvean hyvaa savukala on. Tata lisaa!

Edit: Huomasin, etta nyt tuli kylla ihmeellisesti rajattu kuva. Pyydan anteeksi.

Tahtomattaan karvaisille tiedoksi annettakoon

2011-08-27T01:51:00.000-07:00

Toby-kissan tulo kotiimme on ollut vallan ihanaa, vaikka tuo otus valilla minut saakin hiukan artyneeksi. Kuinka paljon huomiota voi yksi kissa tarvita! Huomionkipean naukumisen lisaksi talomme tayttyi uuden tulokkaan myota myos karvalla. Jalkimmaista ongelmaa helpottamaan hankin pari viikkoa sitten furminaattorin, ja voi herranjestas miten loistava keksinto se on! Tassa siis lyhyehkokarvaisen kissan melko pikaisen furminoinnin tulos.

Suosittelen kylla lampimasti furminaattoria (tai halvempaa kopiota alkuperaistuotteesta) kaikille, joiden lattiat ja kodin tekstiilit keraavat talon lemmikkien hyvasydamisyydessaan lahjoittamia irtokarvoja.

Karvaongelma on nyt siis selvitetty mutta tuosta toiseen probleemaan ei ole tainnut kukaan viela apuvalineita keksia. Jatkan siis silittely.

P.S. Viela on tama paiva aikaa osallistua arvontaan!

Kortti ystavalta

2011-08-23T10:54:00.000-07:00

Viime viikolla saapui postissa kortti.

Mika voisikaan olla parempi syy lahettaa kortti. Ihana Jenni. <3

Ei pollompi arvonta!

2011-08-19T09:29:00.000-07:00

Koska blogillani on maailman parhaat lukijat, ajattelin jarkata teille pienen arvonnan! Itselleni on, kaikesta hehkutuksesta huolimatta, iskenyt pieni syysmasennus ja ajattelin piristaa teita samasta vaivasta karsivia tai karsimattomia nailla ihanuuksilla.

Rakastuin niin tulisesti viime viikolla ostamaani pollo-sormukseen, joten paatin arpoa samanmoisen myos taalla. Lisaksi kiikutin kassalle myos teemaan sopivat korvikset.
(Kalliit hinnat peitin tuollaisella kivalla tarralla... ei se hinta vaan se ihanuus!)

Arvonnan saannot ovat siis seuraavat:

Kommentoi tata postausta - muista nimimerkki!
Kommentilla takaat itsellesi yhden arvan, linkittamalla arvonna blogiisi tuplaat polloontymismahdollisuutesi. (muistathan mainita kommentissasi jos niin teet)

Jos haluat taata etta ajattelen juuri sinua arvontahetkella, jata viela mukava kommentti. Tama takaa voittomahdollisuuksien kasvamisen eksponentiaalisesti samaan tapaan kuin esimerkiksi yhdella jalalla seisominen lottokuponkia tayttaessa.

Arvonta-aikaa suotakoon keskiyon kellonlyontiin 27.8 saakka.

Meikkipostaus

2011-08-19T07:12:00.001-07:00

Diet tips for cats

2011-08-18T13:19:00.000-07:00

Kuten aiemmista kuvista on kaynyt ilmi, Toby ei ole ihan kesakunnossa. Olenkin keksinyt, etta jollei nykyinen dieetti toimi (rapsutuksethan laihduttaa, aye?), loytyy taloudestamme jo valmiiksi taydellinen kuntoiluun kannustava laite. Tama kyseinen laite paikalla ollessaan ei aiheuta kissassa sen kummempia fiilareita mutta odottakaas vain kun sita aletaan siirtaa makuuhuoneesta eteiseen pesukoneelle.

Saanko esitella: pyykinkuivausteline!

Jollei maha ala herralla pikkuhiljaa pienentya, voivat pian Glasgowlaiset syysiltoina kuulla kaukaisuudesta kantautuvaa epamaaraista raminaa. Mina tyonnan pyykinkuivaustelinetta, kissa juoksee karkuun.

Kuva: Google

Sillon meni salsaksi

2011-08-13T12:27:00.000-07:00

Kuten jo aiemmin kerroinkin, hyva ystavani Lotta saapui torstaina meille.
Juna-asemalta suuntasimme kunniavieraan toiveiden mukaisesti pubiin lounaalle.

Katsokaas nyt tuota onnellista naamaa. "Kas, lempijuomaani alkoholia". No ei vaiten, yhdet vaan juotiin ja nekin sivistyneesti.

Eilen sitten meno ei ollutkaan niin sivistynytta. Kavimme kiertelemassa Byres Roadin laheisyydessa olevat antiikki- ja vintagekaupat ja sen jalkeen lahdimme niille legendaarisille "yhdille". Jo muutaman tunnin paasta olimme samba-klubin lavalla soittamassa bongoja ja shakereita ystavani Mattin kanssa. Ja tietenkin tanssimassa sita salsaa kuumien latinomiesten kanssa... Mutta sita ennen juotiin siis ne yhdet...

Kattokaa tuota! Vihreasta huulipunasta tulee pinkkia, hullua!

Lotta laitto mun hiukset semmosella Remingtonin kiharruspokylalla. Taytyy ehka ostaa itellekki semmonen ja alkaa opettelemaan tyttojen juttuja.

Ei pollompi sormus, vai mita? Tata korkealuokkaista vitsia viljeltiinkin sitten koko paiva.

Hirvian hauskaa oli ja tanaan tuntuukin vahan silta. Kauniina silti herasin...

Meikithan voi napparasti putsata aamullakin. Trust me, I'm a nerd.
Olo alkaa jo tallakin nortilla nyt olemaan parempi joten on aika siirtya viimeistenkin krapulanrippeiden poisto-operaation pariin. Leffa ja sipsia siis!

Rakkauden viikko

2011-08-11T02:50:00.000-07:00

Viimeisen viikon olen ollut ihan rakkaudessa. Paatuneesta koiraihmisesta on tullut kissaihminen, oikea kissanainen. Olen tehnyt taytta paivaa toissa ja toiden jalkeen rientanyt rientanyt kotiin hellaamaan. Tobysta on viikon aikana tullut Topsu (jep, aivan hirviaa), eika herra enaa edes nayta niin lihavalta...

No okei, ehka meidan herralla on vahan ylimaaraista. Tama fakta tuli ainakin todistettua kun Hanna kavi sunnuntaina kylassa auttamassa toscakakun ja kikherne-purjokeiton tuhoamisessa. (Valihuomautuksena muuten, etta aivan alyttoman hyvia olivat molemmat. Samaa sanoi myos tyokaverini Kristiina joka lauantai-iltana auttoi syomatalkoissa.)

Takaisin ylipainoiseen kissaani. Hannan saavuttua Toby piilotteli ensialkuun omassa majassaan muutaman tunnin, kunnes ulos kommittyaan aiheutti Hannassa tahattoman nauruun purskahduksen. No, onhan se vahan isoluinen... mutta niin komia poika! Kattokaa nyt noita viiksia! :D

Viimeiset pari paivaa ilmassa on ollut syksyn tuntua. Syksyn rakastajana olen tarissyt onnesta - nyt saa kaivaa kaapista villahuivit, lemppareimmat takkini ja varikkaat sukkahousut! Lauantaina, kakkutarvikkeiden ostoretkelle puinkin jo paalleni vahan syksyisempaa vaatetta. Ei ehka niin tyylikasta, mutta ihanan lamminta ja mukavaa. Kuvat asusta otettiin peilin kautta, vanhan koulukunnan tyyliin. Se, miksi mahani nayttaa tuolta on arvoitus, mutta tuijotellaan nyt vaan tuota huivia!

Jalkaan vetaisin jo viime loppukesasta ostetut kumpparit, jotka aanin 3-2 aanestettiin blogissani hervottoman komeiksi kumppareiksi. (tuo kolmas aani kuuluu siis minulle)

Tassahan nama ovat jo hyvin kaytetyn nakoiset, kunnon vesisateeseen kun en ole niita viela paassyt talle vuodelle putsaamaan. Hyvin ovat palvelleet, vaikkeivat nyt ihan taydellisen vesitiiviit olekaan. Tama tuli todistettua kun eraalla kauppareissulla viime sykssyna kun aloitin kumpparileuhotuksen Geoffille ja astelin muina naisina syvaan latakkoon. No, sukkahan siina kastu. (tasta tosin kerroin Geoffille vasta myohemmin)

Tanaan kumpparit paasevat taas ulkoilemaan, lahden nimittain keskustaan juna-asemalle vastaan hyvaa lapsuudenystavaani, entista naapuria ja joka paikan hupsuttelijaa, Lottaa, joka saapuu tanaan ensimmaista kertaa Glasgowhun. Toivottavasti Lotallakin on kumpparit mukana, sen verran tuolla pihalla nimittain sataa...

Jipii!

2011-08-10T10:55:00.000-07:00

Petra heitti minua tunnustuksella - ihanata ja kovasti kiitoksia! :)

1. Suosikkiväri: Syksyinen oranssi.

2. Suosikkieläin: Nykyaan on varmaan pakko sanoa kissa! ;D Ei vaan tykkaan kylla kaikenmoisista eri elukoista

3. Suosikkinumero: 12

4. Suosikki alkoholiton juoma: Maito taikka tee.

5. Facebook vai Twitter? Facebook. En oikein ymmarra sita Twitteria.

6. Intohimosi: Kokkaaminen, opeilu ja tyhmien puhuminen.

7. Saada vai antaa lahja? Molemmat, mutta kylla lahjojen antamisessa on jotain aivan ekstraihanaa. :)

8. Suosikkikuvio: Sydan, tallainen rakastelija kun olen.

9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai.

10. Suosikkikukka: Tammosta en oo kylla miettiny. Ehka pioni? Tai lilja?

Naiden kymmenen salaisuuden paljastamisen lisaksi tunnustus kuuluu jakaa kymmenelle aurinkoiselle ja ihanalle bloggaajalle ja niinpas teen! Tassa siis seuraavat tunnustuksen saajat.

1. Ainon Maja

6. 100 km Tampereelle

7. Fireflies

8. i created disco

9. Maailma kutsuu - oletko valmis?

Laitoinki vaan yheksan! Hahaa!

Tastapa lahdenkin aurinkoisena valmistelemaan Tobyn saapumispaivan jalkeen kissalle heti seuraavaksi stressaavinta paivaa - on aika kaivaa imuri esille!

Kyynarpaa, miksen ole ennen kuullut sinusta?

2011-08-06T03:55:00.000-07:00

Oonkohan elany jossain ihme pimennossa 2000-luvun alkupuolen vai kuunnellu vaan niin mielissani jottain Children Of Bodomia kotona (alkaa tuomitko teini-Ellia) etta multa on kokonaan menny tammonen ihan superbandi ohi? Kertokaa nyt joku etta nama ei oo ollu suosittuja Suomessa tai muuten mua havettaa.

Haaste vastaanotettu

2011-08-05T12:42:00.000-07:00

Hanna heitti haasteella. Perjantai-illan ratoksi, Uusi-Seelantilaisen sauvignon blancin ja kuvaa kehystavan miehen hommailujen seurailun lisaksi ajattelin sen nyt tekaista.

Kysymys 1
Lempiväri?

Aika pahan heittivat heti alkuunsa. Vaatteissa kaytan paljon mustaa ja siita kovasti tykkaankin mutta kaikenmoiset harmaat ja murretut savyt menevat myos. Syksy-ihmisena tykkaan kovasti myos kaikista syksyn vareista, erityisesti oranssista. Voi miten hykerryttaakin jo ajatus siita, etta kohta puut ovat taynna tuota ihanaa varia! Onnekseni yksi olohuoneen seinista on maalattu juurikin tuolla ihanalla oranssilla.

Kysymys 2
Paikka, jossa haluaisin käydä?

Eihan nama kysymykset ole ollenkaan helppoja!
Mielellani toki kavisin vaikka maailman kaikki kolkat lapi, mutta talla hetkella houkuttaisivat

-Berliini
-Pariisi
-New York
-San Francisco
-Barcelona
-Japani kokonaisuudessaan
-Kroatia
-Marrakesh

Jos rahaa saan vahan saastoon niin akkiakos tasta matkaa ainakin noihin Euroopan kohteisiin. Kukaties vaikka ensi vuonna. (kiitos Kela, etta takaatte opintolainani)

Kysymys 3

Lempiruoka?

Alla bilder: weheartit

No tama nyt on ihan mahdoton kysymys, ennemminkin pitaisi kysya mista en pida... enka kylla osaisi siihenkaan vastata. Tykkaan ihan hervottomasti sushista, eritoten niista kalaisista vaihtoehdoista. Sen lisaksi... ooo... kaikesta. Aidin tekema lipstikkakeitto taitaa myos paasta talle listalle, samoin kun samaisen kokin korvasieni- ja suppilovahveroruoat. Ei tassa nyt voi yhta mainita mitenkaan, listaa kun voisi jatkaa ihan loputtomiin!

Nyt on viini juotu ja kehystajamieskin on siirtynyt pakkaushommiin, lahtee nimittain ihan nailla hetkille Edinburghiin koko loppukuuksi. Ikava tulloo, mutta minkas teet - tammosta on stand-up koomikon tyttokaverin elama. Ainakin elokuussa.

Edit. Ainii, tama oli tarkotus laittaa eteenpain mutta enpa taida jaksaa alkaa etsimaan blogeja, joissa tama ei olisi jo ollut. Elikka tehkaas jos ette ole jo tehneet! :)

Taatut perjantainaurut

2011-08-05T09:05:00.000-07:00

Jos satutte olemaan Edinburghissa (tai jos taman videon katsottuanne paatatte varata lennot) Fringe-festivaalin aikoihin, kaykaahan kurkkaamassa The Impenetrable Clickin ilmainen show.

Sketsiryhma koostuu ystavistani, tarkeimpana tietenkin paras ystavani Geoff.

Tassa vahan esimakua tulevasta - tai ihan vaan muuten piristysta perjantai-iltaan.

(klikatkaatte suoraan youtubeen jos video on makuunne liian pikkuruinen)

Voi ilon paivaa

2011-08-04T12:06:00.000-07:00

Eilen jo vinkkasinkin, etta tanaan luvassa on ilouutisten julkaisu.
Viikonloppuna nimittain saimme tietaa etta meille tulee perheenlisaysta!
Vaikka hetkittain saattaakin vaikuttaa silta etta tulollaan olisi ihan talon asukkaiden DNA:sta yhdistelty asukki, ei kyseessa ollut talla kertaa ihan niin vahakarvainen baby.

Meet Toby:

Tiistai-iltana meille siis muutti kissa. Taman pian 12-vuotiaan, ruoka-aikaan kotona olleen viiksekkaan otuksen omistaja kuoli pari viikkoa takaperin, eivatka hanen tyttarensa (joista toinen on Geoffin tyokaveri) voineet papparaista ottaa. Niinpa me tarjouduimme antamaan kodin (ja toimimaan laihdutustukihenkiloina...) Tobylle.

Diiliin kuuluu viela sellainenkin juttu, etta entisen omistajan tyttaret tarjoutuivat maksamaan mahdolliset elainlaakarikulut, koska meilla sellaisiin ei valttamatta olisi varaa. Ruokaakin saimme useamman kuukauden tarpeiksi - tayden Ikean sinisen kassin. Nyt ei siis tarvi sellaisista stressata ja ja viimeiset kaksi paivaa olemmekin kayttaneet tehokkaasti tutusteluun.

Eilen ukko paasi turvahuoneestaan, makuuhuoneesta jo eteiseen asti ja tanaan avasin olohuoneenkin oven. Viela ei ole herraa taalla nakynyt mutta katsotaan josko tana iltana saa kerattya tarpeeksi rohkeutta pienelle tutkimusretkelle.

Tanaan Toby on jo ollut huomattavasti virkeamman oloinen mutta eilen illalla minua kohtasi tallainen naky:

Kissalan pojat nokosilla. Tuo pienempi moykky on siis tama uudempi tulokas. Takana nakyy myos Geoffin Tobylle rakentama maja.

Vasyneen nakoinen kaveri. On se niin raskasta nukkua koko paiva...

Sellainen tulokas siis se. Nainkin lyhyessa ajassa olen jo tainnut sydameni talle turriaiselle menettaa. <3

Who goes there?

2011-08-03T14:38:00.000-07:00

Muutama paiva sitten ihmettelin hakusanoja, joilla Aina Ilonaa oli paadytty lukemaan. Hakusanoja viela ihmeellisempaa on tosin se, kuinka monta kertaa blogiani kaydaan paivittain kurkkaamassa. Olisikin vallattoman mukavaa, jos voisit jattaa jonkinmoisen puumerkin ja kertoa miten tanne paadyit (olitko kenties se roska-autoista tietoa etsinyt henkilo?). Toki muitakin terveisia saa lahettaa samalla lahettaa.

P.S. Huomenna luvassa jatti-ihania uutisia. <3

Aamupalaa ja ruokottomia juttuja

2011-07-30T04:11:00.000-07:00

Lauantaiaamun aamiainen (kahden kahvikupillisen lisaksi) naytti seuraavalta:

Kreikkalaista jogurttia, chia-sammakonkutua, mustikoita ja kurpitsan siemenia. Kylla nyt jaksaa tarttua imurin varteen (ja ehka vahan imuroidakin)! Tama siis, jos ei pida juosta salamana kakalle. Kylla, naisetkin tekevat sita, jopa me hienot naiset, ja kylla, tarina kertoo etta chian siemenissa on sellainen taika. No, jospa koittaisin olla nostelematta mitaan kovin painavaa ettei housuun sentaan turahda...

Taman kirjoitettuani aloin ymmartamaan miten kaikilla noilla kakka-aiheisilla hakusanoilla oli tahan blogiin paadytty.

Anteeksi. :D

Niin miten loysitkaan tanne?

2011-07-29T13:37:00.000-07:00

Koska nyt on perjantai, olen rattivasynyt, eika tanaan ole toissakaymista kummempaa tapahtunut, ajattelin listata tanne muutaman hulvattoman hassun hakusanan, joita kayttaen blogiini on Googlen kautta loydetty.

Muutaman kerran on tata listaa katsellessa naurattanut - ja lista vaan kasvaa!
Tassapa siis kermat paalta - aakkosjarjestyksessa

"goalaisten palkkataso" - tulit oikeaan paikkaan - alan ammattilainen tassa terve!
"jakkupukuja lahdessa" - loytyy varmasti.
"kakan maistaminen" - olen kuullut etta siihen voi kuolla, ala koklaa.
"kakat housussa" -tata oon kokeillu, ihan turvallista.
"kakkahuumori" - onkohan googlella joku salainen tutka joka tunnistaa fanit?

Kuvan lapsi liittyy postauksen aiheeseen yhta paljon

kuin kakan syominen, tai monet muutkaan naista

hakusanoista, tahan blogiin. Kuva: weheartit.

"kiltin alla" - en ole siis ainoa jota kiinnostaa.

"lasten sormivammat" - vaihtelevat lievista vakaviin, olettaisin.

"leiki sairasta" - LEIKIPPA KUULE ITE! MAA OON AIKUINEN!
"lestadiolaisuus" - kiitti vaan, neiti Anonyymi. :D

"nitrot aina mukana kaulakorussa" - viitannee tahan postaukseen mutta, kamoon.

"olohuoneessa kumppareissa" - olikohan talla kaverilla joku fetissi?

"pylly paljaana" - useinkin, kysy vaan enemman jos haluat tietaa!

"pyllynaama skotti" - Paikalla!
"ruma hiustyyli" - no voihan nyt helevetti! :D (3 vierailijaa loytanyt blogin tata kautta...)

"tasapaksuun vartaloon mekko" - joo, kiitti vaan, kaveri!

"tulisin lastenhoitajaksi kotiin poriin" - again, WTF?

"varpaat sukkahousuissa" - yleensa vain yhtaaikaa muun jalan kanssa, minulla ainakin.

"yks kakkaa" - meilla jopa kaks!

Ja viimeisena oma henkilokohtainen suosikkini:

"onko roska-autossa aina kaksi"

Tutkimattomat ovat Herran (ja hakukoneiden kayttajien) tiet. Amen.

Partickin paras puutarhuri

2011-07-27T11:00:00.000-07:00

Toista ei tanaan herunut vuoroa, joten pankkitilin lihottamisen sijaan paatin tehda jotain muuta palkitsevaa. Etupihamme, tuo Glasgown puutarhatilkuista kaunein, oli taas rikkaruohoja taynna. Kertaalleen ne jo talle kesalle kitkin, mutta kesalomailemasta palatessamme ei piha enaa ollut ihan niin siistin nakoinen.

Pari tuntiahan siihen taas hujahti kaksi rikkaruohosessiota talle kesalle saavat riittaa. Jos viela uskaltavat tunkea meidan vankilapihalle niin suihkutan jollain akkuhapolla. Ettas tiiatte, rikkaruohot!

Tassa jo suurin osa pihasta putsattuna, ja enaa tuo kauimmainen nurkka jaljella. Nyt tosin on sekin tehty, vaikka hermot meinasin menna tuonne pihan peralle kasvaneiden arsytys-kasvien kanssa, joita ei mitenkaan saanut juurineen maasta... Akkuhappoa, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Siellapa itse puutarhuri. Vaikka muutama tunti hommassa menikin, kului aika ihan siivilla. Aurinko paistoi taydelta taivalta ja iPodissa soi Madonnan Immaculate Collection, joka vei minut sulosavelillaan takaisin 80-luvulle (niihin kahteen vuoteen jotka silla vuosikymmenella elin) ja ehdottomasti 90-luvulle, josta paasin jopa nauttimaan noin keskimaarin kymmenen vuotta.

Kun piha naytti tarpeeksi karulta, siirryin takapihalle leikkimaan naapurin tyttojen, ikaa 4v ja 9kk, kanssa ja nautiskelemaan auringonpaisteesta.

Nyt jaakaapissa odottaa fetajuustolla, basilikalla ja aurinkokuivatuillta tomaateilla maustettu lihapullataikina, josta paistelen pullat Geoffin saavuttua kotiin ja ehka nautin lasillisen viinia erinomaisen puutarhurointipaivan kunniaksi.

Parhaiden blogilahjojen toivossa

2011-07-25T05:39:00.000-07:00

Keskusteltiin Geoffin kanssa blogeista ja kerroin etta olin juuri saanut kaksi uutta lukijaa.
Seuraavaksi kaytiin tama keskustelu:

G: So, how many readers do you have to have before you start getting free stuff?
E: 300-400 probably but my blog isn't about fashion or make-up so what would they send me?
G: Well, that's true. Maybe you should start writing about cars... or jewellery?

Kuva: weheartit

Kahden hengen blogimiitti

2011-07-24T07:41:00.000-07:00

Glasgown parhaat bloggaajat, mina ja Hanna siis, kavimme eilen treffeilla. Saa suosi suunniteltua kavelyretkea keskustaan ja kaikkinensa paiva oli hirvittavan mukava, vaikka rahaa menikin ehka hiukkasen liikaa...

Taman nakoisena lahdin aamupaivasta liikkeelle. Tama kuva on tosin otettu vasta illalla kotiin palattuani joten kuvitelkaa tama sama look mutta hiukan freesimman nakoinen naama.

Keskustaan kopottelyn jalkeen tuli kuitenkin niin kuuma etta Sauchiehall Streetilla oli jo pakko ottaa paita pois...

No ei vaiteskaan. Setamies se siella vaan heitteli palavia kepakoita ja mina napsin innoissani kuvia. Otin kuvia muistakin jutuista kunhan toivuin hurmoksestani.

Savutettujen valkosipulien lisaksi festivaaleilta olisi kylla voinut kantaa vaikka ja mita. Eritoten ne lukuisten juustotiskien ohitukset ilman lompakon esiinkaivamista teki tuskaa. Pysyin kuitenkin lujana. Tai no, ostin mina sitten muita juttuja...

Naissa iltasella otetuissa kuvissa esiintyvat myos Hannan ihanat Vivienne Westwoodin popot, jotka han tarjosi lainaan kotimatkaa varten, silla omat ballerinani hankasivat paivan aikana ihan hirvittavat rakot varpaisiin.

Uuden sormuksen lisaksi ostin uuden ihanan takin, jonka ajattelin piristavan varillaan harmaita syypaivia. Ja onhan tuo takki nyt aivan mielettoman suloinen muutenkin.

Sielunravinnon lisaksi nautimme myos lounasta 13th Note-vegekahvilassa ja kotimatkalla kaytiin viela virkistaytymassa jaakahvin ja juoruilun aarella.

"Oota maa laitan eka arskat paahan tai muuten mulla on siina kuvassa tammonen ilme."

Jep, niin oli.

Loppuun viela piristeeksi eraalta suositulta muotiblogilta inspiraationsa ottanut malli esittelemassa paivan vaatekertaa.

Ilme ei tosin ehka ollut ihan tarpeeksi nyrpea mutta hankala noin ihanan paivan jalkeen on hapanta naamaa nayttaa!

Edit. Ainiin, meinas ihan unohtua! Tervetuloa, te kaikki uudet lukijat! :)

Hyvan paivan paatos

2011-07-23T15:31:00.000-07:00

Ihan mahtipaiva takana. Aurinko paistoi, seura oli kerrassaan mahtavaa ja jalat on nyt rakoilla tuntien kavelemisesta.

Rahaa tuli tuhlattua oikein olan takaa ja yksi ostoksistani oli Merchant City Festivalin herkkuteltoilta loytyneet savustetut valkosipulit. Muutaman kynnen kaytin jo heti kotiin palattuani herkkusieni-basilikapastakastikkeeseen.

Lopuista ostoksista (ja mahtavasta ostosseuralaisestani) lupaan tulla kertomaan huomenna. Kuvien kera oikein. Nyt paa tuntuu niin tyhjalta ja jopa taman postauksen kirjoittaminen on ollut hirvittavan uurastuksen alla kun ajatukset eivat oikein pysy kasassa. Taitaa olla nukkumaanmenoaika.

Lontoo - ei paskempi paikka ollenkaan.

2011-07-18T04:21:00.000-07:00

Ilmeisesti, postaustahdista paatellen, olen vielakin hieman lomatunnelmissa. Nyt on kuitenkin aika aloittaa kesareissutarinointi ja sen aloitamme kuvaplajayksella Lontoosta. Tata ennen olimma viikon verran Yorkissa. Tarinoita Yorkista myohemmin. Nyt kuitenkin kuningaskunnan paakaupunkiin.

Hostellimme (jonka jouduimme varaamaan useamman kymmenen kielteisen CouchSurfing-vastauksen jalkeen. Kiitos vaan, kiireiset Lontoolaiset. Kylla Glasgowssa ois aina tilaa!), sijaitsi aivan Kensington Gardensin ja Hyde Parkin tuntumassa. Pizzabuffetissa nautitun illallisen jalkeen lahdimme iltakavelylle puistoon ja kavimme katsastamassa Prinssi Albertin, tuon penislavistysten kuninkaan kunniaksi kyhatyn, pelkistetyn muistomerkin.

Taivas alkoi puolen tunnin tallustelun jalkeen nayttaa melkoisen (upean) pelottavalta ja keskimaaraista epamaaraisemman nakoiset kaverit keraantymaan puistoon vaanimaan rauhassa tallustelevia turisteja, joten paatimme lahta takaisin kohti hostellia valmistautumaan seuraavaan, hikiseen paivaan Lontoon metrolla matkustellen. Nappara kulkuneuvo tuo metro, mutta aina niin tupaten taynna ja samperin kuuma. Hyi.

Seuraavan kerran, muutamaa paivaa myohemmin, samaisen puistoalueen lapi tallustellessamme, oli puukottajan nakoista porukkaa paljon vahemman liikkeella ja ilmakin naytti suosivan.

Tama taitaakin olla jo eri paivana. Yhtena neljasta reissupaivastamme kavimme joka tapauksessa treffaamassa Geoffin kaveria, Melbournesta Lontooseen muuttanutta Neilia. Neil on ihana ja hauska tyyppi ja hauskaa meilla olikin.

Vietimme alkuillan Neilin ja tyttoystavansa Brick Lanella sijaitsevassa kampassa ja suuntasimme sitten katsomaan stand-uppia. Kuinkas muutenkaan.

Seuraavana paivana, Breakfast Clubilla nautitun hirvittavan hintaisen mahtibrunssin jalkeen tormasimme tallaiseen. Eipa olisi huono idea sijoittaa naita useampaankin paikkaan, miehet kun ovat tunnettuja julkipaikkapissailustaan.

Viimeisen paivan Lontoossa vietimme ne perinteiset nahtavyydet kiertaen.

Matkalla Buckinghamin palatsiin, tormasin elamani ensimmaista kertaa suojatienappulaan ratsastajille.

Kuvaajan takana siis Buckingham Palace, mutta kaikkihan nyt tietaa milta se nayttaa. Sen sijaan ette tainneet ennen tietaa milta nayttaa suomalainen turisti leijonan kivekset kadessaan, ettehan?

Elizabethilla oli myos aika kiva sorsapuisto, jonka lapi tosin kavelimme vain pikaisesti silla vetta satoi tassaKIN vaiheessa paivaa aika reippaasti.

Paivan kappailtyamme kavimme viela ikkunaostoksilla Harrod'silla, josta luulin voivani ostaa edes jotain. Tunnin kiertelyn jalkeen en loytanyt mitaan, jonka minun kukkaroni sisalto olisi voinut kyseisesta kaupasta lunastaa. Rikkaana sitten uudestaan.

Sellaistapa siis siella. Paljon kerkesi neljassa paivassa nakemaan mutta hirveasti jai nakematta. Odotetusta nuo turistikohteet eivat kovin sydanta sykahdyttaneet mutta esimerkiksi Sohon ja Hoxtonin tarkempaa tutkimista varten taytynee varata matka Lontooseen toisenkin kerran. Ja kolmas matkan sitten niiden jaljellejaavien satojen mahtipaikkojen tutkiskelua varten.

Hikisesta metrosta ja kalliista hinnoista huolimatta taisin menettaa ainakin pikkuosan sydantani Lontoolle. Ei paskempi paikka.

Purjo, olet kohtalon lapsi

2011-07-11T13:19:00.000-07:00

Kotona ollaan! Loma Suomessa oli mita ihanin ja viime postauksessa esitellylle mokille olisi kylla voinut jaada pidemmaksikin aikaa. Voi kunpa olisimme hoksanneet menna sinne jo aikaisemmin ja sitten viela kerran. Ja ehka pari kertaa uudestaankin loman aikana.

Taytyy olla aikuistumisen merkki, kun huomaan nauttivani pelkastaan vaan olemisesta mokilla. Kun kannykoilla ja tietokoneilla voi minun puolestani heittaa vesilintua (vaikkakin koneelta on kylla kiva soitella kesabiiseja). Olisin voinut loikoilla terassilla auringonpaisteessa ja katsella virtaavaa jokea vaikka viikon tylsistymatta. Ensi kesana sitten uudestaan.

Vaikka lomalla olo olikin aivan ihanaa seka mielta (ja pankkitilia...) tyhjentavaa, taytyy kylla sanoa etta kotiinkin oli ihanaa palata. Joululomalta Suomesta palattuani muistin istuneeni tassa samaisella sohvalla ja itkeneeni. Tuntui kamalalta palata stressaavaan arkeen mutta nyt on toisin. Kivaahan taalla on. Vaikka puolet matkavaroista odottaakin viela matkalaukussa. Kukahan lie ne purkaisi kaappeihin. Anyone?

Tanaan kavin illalla moikkaamassa erasta tyokaveriani pubissa. Ennen treffeillemme ryntaamista (olin myohassa, kuten aina) tein illallista. Kesakurpitsa-purjogratiinia, hence the title. Ihanata ruokaa, jonka ohjeen bongasin aidin luona Kodin Kuvalehdesta. Ulkomuistista ostin ainekset tahan simppeliin mutta ihanaan gratiiniin ja loysin sitten viela netista reseptinkin:

4 hengelle

200 g maustamattomia kanasuikaleita
1 keltainen kesäkurpitsa
1 vihreä kesäkurpitsa (itse loysin kaupasta vain vihreaa, ja laitoinkin niita kolme)
1 purjo
3 rkl oliiviöljyä
1 dl kana- tai kasvislientä
2 rkl korppujauhoja
1 valkosipulin kynsi (meilla koviksilla menee kolmekin kyntta)
3–4 rkl raastettua parmesaania

1. Ruskista kanasuikaleet pienessä määrässä öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi kesäkurpitsat ja purjo. Sekoita kasvisten joukkoon 2 rkl öljyä.

2. Lado puolet kesäkurpitsa- ja purjoviipaleista uunivuoan pohjalle. Levitä kanasuikaleet kasvisten päälle. Lado loput viipaleet kanojen päälle. Kaada vuokaan noin desilitra kana- tai kasvislientä. Sekoita korppujauhojen sekaan hienoksi raastettu valkosipulinkynsi ja parmesaani sekä 1 rkl öljyä. Ripottele seos kesäkurpitsaviipaleiden päälle.

3. Paista gratiini 200 asteessa uunin keskitasolla kauniin ruskeaksi, noin 30 minuuttia.

Kuvan nappasin jo valmiiksi myohassa treffeilta, yrittaen samaan aikaan vaantaa nutturaa ja sutia ripsivaria silmiin. Kodin Kuvalehden nettisivuilta loytyva kuva on ehka hiukkasen edustavampi.

Nyt taidan alkaa tutustumaan esiteineille suunnattuihin kirjoihin, jotka hain tanaan kirjastosta. Seitsemisen kirjaa saimme luettavaksi nain kesakotilaksyjen muodossa. Aivot saavat siis jatkaa viela lomaa pari kuukautta.

Mokkielamaa

2011-07-04T09:42:00.000-07:00

Lomaa Suomessa jaljella enaa perjantaihin asti. Jossain vaiheessa olen jo vahan ikavoinyt takaisin Glasgown kotiin mutta eilen kun saavuimme aidin miesystavan mokille Oulujoen varteen, alko perjantainen kotiinpaluu tuntua liian aikaiselta.

Eilen saunoimme ja uimme. Pylly paljaana, tietenkin.

Tanaan on harjoiteltu eukonkantoa...

...ja hoidettu puutarhaa.

Bikiniasu paljasti loman aikana kasvaneen kesamahan ja piti sitten koittaa vahan rehkia.

Juuri palasimme pikkuruiselta melontaretkelta joelta. Oli kylla kaikkea muuta kuin rentouttavaa kun koko keskittyminen meni siihen, etta edes valilla kajakki olisi edennyt muutenkin kuin kylki edella...

Viinilasillisella meni sekin arsytys ohi. Nyt pistin saunan lampenemaan (ihan ite!) ja kohta taas pyllyuinnille. Kylla lomalla kelepaa!

Ei naurata

2011-06-21T03:33:00.000-07:00

Tana aamuna Facebookissa odotti inhottava yllatys. Kutsu ystavan laksiaisiin torstaille. Eihan sen nyt viela pitanyt lahta kun vasta syykuussa! Eihan me olla edes Glasgowssa talla viikolla!

Eilen Islannista lomalta palatessaan Nix oli otettu rajavartioston haltuun. Puuttuvasta rikosrekisterista huolimatta olivat hanta pitaneet kylmassa huoneessa kuusi tuntia ja kuulustelleet. Toiden tekemisen kanssa ei kuulemma ole ongelmaa, lupakin on olemassa. Ongelmaksi muodostui kuulemma se, ettei han ollut reissannut tarpeeksi turistiviisumilaiseksi. Niin etta mitaka?! Nixilla oli jo tallekin loppukesalle varattuna reissu seka Italiaan etta Irlantiin ja viime vuonna kavaisi Berliinissa ja reissaili ympari Skotlantia. Nixin kahdeksan kuukautta kayttamattamatta olleesta LinkedIn-profiilista kuitenkin loytyi tarvittavat todisteet, olihan han sinne lahes vuosi sitten kirjoittanut etta hakee Glasgowsta toita. Joo, en minakaan ymmarra mika yhteys on silla, etta on etsinyt tyoluvan haltijana toita viime vuonna ja silla, etta nyt karkotetaan maasta koska ei ole reissannut tarpeeksi.

Passi jai lentokentalle ilkeiden tatien ja setien haltuun ja jos Nix ei perjantaiaamuna ilmesty lentokentalle, hanet etsintakuulutetaan. Vihaksi pistaa, varsinkin kun noin hatarilla perusteilla en oikeaksi syyksi keksi mitaan muuta kuin rasismia.

Ihmeellista on homma valilla, mutta viela me nahdaan. Akkiakos tuota Torontoon lentaa vierailulle. Ja Skypekin on onneksi keksitty. <3

Yorkista Lontooseen

2011-06-09T11:03:00.000-07:00

Viime viikko vierahti nopeasti ohi Yorkissa. Siinapas muuten ihana kaupunki, taydesta sydamestani voin kaikille suositella. Kaksi vuotta ilman ystavapariskunnan nakemista tuntui vain lyhyelta hetkelta - heti juna-asemalla tavatessamme sama ystavyys tuli takaisin ulos kolostaan ja viikon aikana syveni entisestaan.

Nyt olemme Lontoossa, saavuimme juuri hostellille ihan Hyde Parkin viereen. Kamera on taynna kuvia Yorkista, joita en juuri nyt jaksa ladata koneelle. 20 minuuttia Lontoon metrossa teki tehtavansa. Minun ja Lontoon valinen ystavyys toivottavasti viela alkaa taman reissun aikana. Miinuslukemista aloitetaan tuon metromatkan jalkeen.

King's Crossin juna-aseman ulkopuolella pallistellessamme sattui seuraavaa:

Hiukkasen Narkkarin Nakoinen Kaveri: Excuse Miss, could you spare some change for food?
Mina: Sorry, I haven't got any.
HNNK: Fuck you.

Welcome to London, bitches. Kylla se tasta viela. :D

Riitta Vaisasen jalanjaljissa - kymppitonni!

2011-05-22T11:33:00.000-07:00

Huomasinpa tuossa, etta Aina Ilonassa on vierailtu jo 10 000 kertaa!

Tata rajapyykkia juhlistaakseni tein Paintilla tallaisen komean kuvan. Taman myota loppuvat varmasti viimeisetkin arvelut siita, miksen ole tassa yli vuoden kestaneen bloggailu-urani aikana saanut tehtya banneria blogilleni... :D

Jos joku ihana, ja hiukan taitavampi lukija kuvankasittelytaidonnaytteeni innostamana minulle bannerin vaantaa, lupaan olla pahastumatta.

Vaikka nyt banneria ei saataisikaan, haluan kiittaa joka ikista noiden kymmenen tuhannen klikkauksen takana ollutta lukijaa. Kiva kun kaytte lukemassa. <3

Miss Aina Ilona - ready for the holidays!

2011-05-20T13:20:00.000-07:00

Harjoittelu koulussa on talta vuodelta ohi. Keskiviikkona vietin viimeisen paivan ekaluokkalaisteni kanssa ja pakko sanoa etta loppupaivasta sain jo pidatella itkua. Halauksia sain pikkuneideilta ja -herroilta kymmenittain ja lupasinkin tulla vierailemaan syksylla, kun kyseiset ipanat ovat jo isoja tokaluokkalaisia!

Veimme kiitokseksi koululle kasan suklaata seka opettajanhuoneeseen etta luokanopettajallemme seka lapsille tikkarit. Taysin yllatyksena saimme myos lahjan oppilailta: kortin, johon kaikki lapset olivat kirjoittaneet nimensa seka pikkupullon shampanjaa. Pitihan sita koulun jalkeen sitten vahan poseerata...

Paalleni viimeiseksi harjoittelupaivakseni valitsin uuden Zaran opehaameni, jonka noukin kirpparilta matkaani £1.5 hintaan. Jalassa myos 'opekengat', jotka ostin kayttamattomina kirpparilta £5:lla. Nuo kengat saattavat tosin paasta kayttoon ihan kouluhommien ulkopuolellakin, kunhan keksin mihin ne yhdistaa. Any ideas?

Ikava on ollut ekaluokkalaisiani jo nyt, enka malta odottaa niita joka kevaisia itkuja viiden vuoden paasta (seeing that I actually get a job...), kun oma luokkani siirtyy kesan jalkeen uudelle opettajan opetettavaksi. Kylla nama esseet ja stressi-itkut vaan ovat kaiken sen arvoisia - on ne ipanat vaan sitten ihania!

Procrastination - the joy of student life

2011-05-20T08:35:00.000-07:00

Ensimmainen essee valmis, toista aloittelemassa. Stressia pukkaa ja sormiin alkaa jo kehittymaan hyvat kovettumat kaikesta tasta napyttelysta (suurimmaksi osaksi Facebookin chatissa...) Seurasipa Facebookissa venkoilusta jotain hyvaakin, silla opiskelukaverini Miia
(jolla ilmeisesti esseenkirjoitusmotivaatio on ihan yhta huipussaan kuin minullakin :D)
postasi sinne taman videon:

Kuulostaa muuten aikalailla samalta kuin meikalaisen englannin kielisten biisien laulaminen. "No kylla se ihan kuulostaa niinku se laulas nain!" Nimim. Red Hot Chili Pepperssien Can't stop:
Can't stop addicted to the shin dig = Can't stop addicted to the chimney...

Enkohan taman ukulelepojan viisun ilahduttamana ala vaantamaan sita toista esseeta. Nakemisiin!

Ei taas!

2011-05-15T11:05:00.000-07:00

Johan tassa kaksi kuukautta ehtikin kulua ilman minkaanlaista flunssaa tai muuta vaivaa mutta kappas, olen taas kipeana. Perjantaina alkoi jo nokka vuotamaan ja viikonlopun mittaan on kehittynyt viela yskakin siihen paalle. Nama kaksi oiretta itsessaan viela eivat kovin hirveita ole, mutta tama olo! Hyi etta!

Kuva

Otinkin tuossa mallikkaasti neljan tunnin paikkarit siina toivossa etta olo olisi herattyani jokseenkin parempi seka taman flunssan etta 'Eika! Enhan maa NYT voi olla kipeana'-masennuksen suhteen. Eipa auttanut juuri kumpaankaan. Ehka mieli on hiukkasen parempi mutta ensi viikko stressaa silti. Harjottelua on jaljella enaa vain keskiviikkoon joten sairastuminen juuri nyt stressaa ihan hirvittavasti. Lisaksi kaksi esseeta pitaa palauttaa viikon paasta eika niissakaan ole viela paasty alkua pidemmalle, toisessa ei viela edes siihen pisteeseen.

Taidanpa nyt kompia peiton alle ja napsauttaa telkkarin paalle ja yrittaa unohtaa nama hommat nyt hetkeksi. Eihan sita tieda vaikka stressista voi paa rajahtaa!

"I bit Cameron by accident"

2011-05-13T14:40:00.000-07:00

Otsikon sanat kuulin tanaan valtoimenaan vollottavan kuusivuotiaan suusta, joka oli juuri saanut huutosaarnan rehtorilta purtuaan 'vahingossa' toista poikaa. Eraana paivana samainen poika oli varittanyt kotoa tuomallaan tussilla koulun leluja.
Toisen pikkuherran suusta kuulin alkuviikosta kauniit sanat "You're a wee jobbie" (wee tarkoittaa siis nailla huudeilla pienta ja jobbie paskaa). Yllattavan hankala yrittaa pidattaa naurua ja samalla nayttaa vihaiselta. Kokeilkaa jos ette usko.

Kuva: weheartit

Viikkoon on mahtunut paljon mukaviakin hetkia - itseasiassa enimmakseen niita ja kiiretta onkin pitanyt. Koulusta kotiin saapuessa tuntuu kylla silta etta on kaikkensa antanut mutta hirvean kasan myos saanut. Ihanaa hommaahan se tuo on, mutta tanaan jo salaa mietin minkalaistahan olisi olla jollain ylemmalla luokalla. Osaakohan ne siella jo kayttaytya, eika kerata lattialta glitteria taskuun tai keskustella keskenaan samalla kun opettaja koittaa kovasti takoa uutta tietoa paahan? Totta puhuakseni harjoitteluluokkani opettajan lasnaollessa ei tallaista tapahdu mutta oi kylla vain kun Miss Elli ottaa pikkuryhman opetukseen... Tallaiset hetket kylla saavat sapen kiehumaan ja olenkin muutaman itsesaalin tayteisen 'oon paska opettaja'-hetken kokenut, kunnes ymmarsin ettei minulla ole naiden lasten silmissa ehka ihan samanlaista roolia kuin heidan omalla opettajallaan. Sitten hoksasin etta ehka huonosta kaytoksesta huomauttelun sijaan yrittaisin kehua hyvaa kaytosta ja simsalabim! - toimi jopa pikkuryhmani pahimpaan hairikkoon. Tiesin kylla aiemminkin etta tallaisesta suunnanvaihdoksesta olisi hyotya mutta kovin helposti se paasee unohtumaan kun ollaan tuntisuunnitelmasta 20 minuuttia jaljessa, yksi lapsi potkii toista ja kolmas keraa sita hemmetin glitteria taskuun kun yritamme yhdessa kirjoittaa tarinaa...

Iltapaivalla kotiin raahustaessani olen ollut kylla tosi vasynyt enka ole paljoa muuta jaksanut tehda kuin istua sohvalla teekuppi kadessa ja stressata kaikesta mita pitaisi sillakin hetkella olla tekemassa. Viimeisten esseiden palautukseen on kaksi viikkoa aikaa ja tanaan, toisen esseen aiheen selvennyttya, aloinkin vaantamaan kouluhommia - ihka uuden ruokapoydan aaressa!

Ihan virallisesti ihkauudesta poydasta ei ole kyse, silla kyseisen yksilon kannoimme eilen illalla kotiin tuosta laheisen autotien varresta. Oli siella odottelemassa roska-autoa saapuvaksi, mutta hahaa - kerkesimme ensin! Kyseessa on siis tuollainen, oletettavasti 60-luvulta peraisin oleva vesseli, jonka pienella vaantelylla saa suorakaiteesta pyoreaksi. Ihan mahtikunnossa tama poyta ei ole, mutta paljon mukavamman nakoinen silti kuin asunnossa meita odotellut, noin kolmellatoista maalikerroksella paallystetty edeltajansa. Se saa nyt lahta takapihalle se odottelemaan aurinkoisia ilmoja (tai sita roska-autoa...)
Ehkapa kokeilen sipaista poydan pintaan vaikkapa hiukkasen kalusteoljya (jep, ihan itse keksin tuon sanan mutta tiedatte kylla mita tarkoitan) vai olisiko fiksummilla lukijoillani parempia ehdotuksia?

Ihan ilmatteeksi poytaa emme tosin saaneet silla matkalla sita noutamaan astuin ihan julmetun kokoiseen koiranpaskaan jonka joku aalio koiranomistaja oli katevasti jattanyt ihan keskelle jalkakaytavaa. Ennenkin kyseinen tapaturma on ollut lahella, ja yleensa maisemien ihailun sijaan meilla pain saakin vaistella koirankakkoja. Rikkaammilla alueilla ei tata urheilua tarvi harrastaa mutta toihin mennessa joen etelapuolelle, glamouriseen Govanin kaupunginosaan, muistuttaa kavely jo enemmankin pujottelua. Arsyttaa kylla nama hemmetin ihmiset jotka eivat tajua kerata lapsia syovien pittbullterriereidensa halvasta koiran ruoasta prosessoituja kuolemalta haisevia paskoja edes silloin kun rakas
Terror/Grief/Monster/Horror vaantaa sellaisen ihan keskelle jalkakaytavaa.

Eikohan tama riita talta eraa. Huomasin nimittain juuri etta tama postauksen voisi hyvinkin summata kahteen sanaan: lapset ja paska... Hyva opettaja minusta viela tulee! :D (no okei, olihan tuolla viela tuo poytakin mutta eihan se mitenkaan sovi tuohon jengiin.)

Blogger, prkl!

2011-05-13T12:51:00.000-07:00

Ilmeisesti muillakin bloggareilla on tama meikalaisenkin kayttama sivusto vahan takkuillut viime paivina. Olipahan vaan kuulkaa vaikeaa kun en aamukahvin kanssa paassyt lukemaan lemppariblogeja!

Sitakin vaikeampaa on nyt yrittaa keksia mihin Blogger on keksinyt laittaa eilen kirjoittamani postauksen, taalla blogissa sita en nimittain nae. Aiti sanoi kylla lukeneensa tuon lapsista ja kakasta kertovan kirjoitukseni, mutta itse omaan blogiin kurkistaessani kurkkii sielta takaisin Lenny Kravitzin naama eika suinkaan se uusin postaus.

Toivottavasti saavat ongelmat korjattua ettei tarvi hermostua!

Taman kuvan bongasin muuten viime kesana paikallisesta ilmaisjakelulehdesta, Metrosta, ja pakkohan noin loistava kuva oli kayda netista pelastamassa tietokoneen kovalevylle turvaan. Kannattiko alkaa ryttyilee, hah?! :D 'Auuuuu!'

Lissaa kommeita miehia

2011-05-07T04:52:00.000-07:00

Minulla kun ei ole miesten kuvilla vuorattuja makuuhuoneen seinia enka muutenkaan kuolaa nayttelijoiden saatikka muusikoiden peraan, piti tuota edellista listaa varten oikein kovasti miettia etta ketas sinne laittaisi. Eilisen jalkeen mieleen on juolahtanut jo vaikka kuinka monta muutakin miekkosta, jotka ansaitsevat paikkansa talla listalla.

Tassapa he:

Lenny Kravitz - toimii seka nuorempana etta vanhempana versiona. Ehdottomasti.

Gerald Butler - Kuva puhukoot puolestaan.

Bruce Springsteen - mahtava muusikko ja komeakin viela!

Hugh Jackman - Vaikka Wolverine kova jatka onkin, on Hugh ehka kuitenkin komeampi ilman niita mahtipontisia pulsareita.

Mike Patton - eipa tasa muuta!

Eikohan nama miekkospostaukset ollu tassa. Joo, olkaatte hyva vaan! :D

Kommeita miehia

2011-05-06T10:47:00.000-07:00

Mikapa olisi parempi tapa nollata paa pitkan ja hetkittain stressin tayteisenkin viikon jalkeen kuin katsella komeita miehia. Omani on viela toissa joten jouduin turvautumaan Googlen apuun.

Jostain blogista bongasin kyseisen haasteen, jossa pyydettiin listaamaan niita niin kutsuttuja hottiksia. Haastettahan minulle ei heitetty tata tekemaan, mutta ei silla valia, laitan silti! :D

Ja tasta se alkaa: Hottismiehet!

Jeffrey Dean Morgan - o-o-ouuuuu! Ehdoton ykkonen. P.S. I Love You -leffan katsottuani olin myyty ja ensimmaista kertaa yli kymmeneen vuoteen vahan salaa fanittamassa julkisuudenhenkiloa. Talla miehella on juuri ne sankykamarisilmat joista aiti varotteli. Puhumattakaan nyt noista hymykuopista... Alakaahan tuo seta kylla olla jo sen ikanen etta mennee vahan syntiseksi tama homma mutta minkas teet!

Brad Pitt - tama herra ei nuorempana versiona iskenyt mutta nyt vanhemmuuttaan, kun ei enaa ole niin siloposkinen, on vain komistunut komistumistaan.

Colin Farrell - taman miekkosen maininnan yhteydessa voisi taas paastella noita susiaania (joita siis koitin kovasti yrittaa imitoida tekstin muodossa tuossa aikaisemmin). Piti laittaa oikein kaksi kuvaa kun en millaan osannut paattaa kummassa se nyt olisi sitten komeampi...

Robert Downey Jr. - taman herran naama ei ole aina miellyttanyt mutta on lapikaynyt nk. 'Brad Pittit' eli komistunut vanhetessaan. Ei silti ylla ihan samalle tasolle kuin nuo aikaisemmin mainitut kaverit mutta menkoon nyt!

Miesmaku on kylla muuttunut vuosien saatossa. Ennen silmaa miellytti enemman laihat ja sievat pojat, tata nykya miehessa saa olla jo vahan miehen nakoa ja mielellaan myos jonkin asteinen karvapeite. Tasta huolimatta silmaani miellyttaa siltikin viela seuraava herra, Orlando Bloom, tosin parralla - ehdottomasti (eika tuo pitka tukkakaan haittaa yhtaan!)

Haastetta en nyt ala kenellekaan heittelemaan mutta tehkaahan omissa blogeissanne jos haluatte tai heittakaa vaikka tuonne kommentiboksiin mielipiteita absoluuttisen taydelllisesta miesmaustani ja omista lemppareistanne!

Aivot narikkaan

2011-05-03T14:01:00.000-07:00

Kuva taalta.

Tanaan kavi selvaksi ettei vajaan kuuden tunnin younilla kovin pitkalle potkita. Eilen illalla nukkumaanmeno lykkaantyi aivan liiaksi ja sen seurauksena paiva oli kovin haukotusten tayteinen. Matkalla koulusta kotiin oli tarkoituksenani jaada junasta pois Jordanhillin asemalla ja kayda hakemassa pari kirjaa yliopiston kirjastosta esseeta varten. No arvatkaas, eihan tuo juna edes pysahdy siella! Vasta melkein omalle asemalleni paastyani taman hoksasin ja raahustin sitten parin kirpparin kautta kotiin - ihan hirvittavan vasyneena. Kotiin paastessa istahdin hetkeksi sohvalle ja kahvikupposesta ja parista voileivasta energisoituneena (oikeasti olin kylla vielakin ihan yhta vasynyt) heitin lenkkarit jalkaan ja lahdin lompsimaan reppu selassa kohti yliopiston kirjastoa.

Kaksikymmenta minuuttia myohemmin saavuin perille ja aloin tarmoa puhkuen etsia lukemisen opettamiseen liittyvia kirjoja. Tata projektia kesti puolisen tuntia kunnes tajusin etta esseeni aiheena onkin kirjoittamisen eika lukemisen oppiminen. Terve! Eiko sama homma uusiksi, pari oikeaa aihetta kasittelevaa kirjaa reppuun ja kohti kotia.

Jo pelkan kirjastoreissun onnistuessa noin mallikkaasti paatin itse esseen suunnittelemisen jattaa huomiseen. Kuka tietaa minkamoista tekstia sielta olisi tana iltana syntynyt! Enkohan kohta kommi kohti sankya ja koita josko aivot olisivat huomenna taas tyokunnossa!

Grilliruoasta voimaa viimeiseen rutistukseen

2011-05-02T14:18:00.000-07:00

Torstai-iltapaivana vietimme iloiset viitisen tuntia takapihalla puutarhuroiden. Nurmikkoon taikka muuhunkaan kasvustoon ei ole koskettu lahemmas kahteen vuoteen joten hommaa riitti mukavasti. Kaadoimme yhden kuolleen puun karahkan takapihalta ja leikkasimme valloilleen paasseen puskan.

Valitettavasti en ottanut kuvia ennen projektin aloittamista (saatikka jalkeenpainkaan), mutta parin viikon takaisen postauksen keppitaistelukuvista nakee vahan minkamoisesta viidakosta oli kyse. Taytimme samalla taloyhtion roskiksista lahes jokaisen kaikenmoisella puutarhajatteella. Onneksi roskissedat tulivat tanaan tyhjentamaan roskikset ettei tule naapurista toruja. Loysimme mm. kauan kadoksissa olleet betonilaatat, jotka kaivettiin esiin rehevan sammalpeitteen alta.

Molemmat kuvat taalta.

Nyt kelpaa viettaa aikaa takapihalla ja tanaan uudistunutta pihaa juhlistaaksemme pidimmekin kesan grillikauden avajaiset. Naapurit toivat grillin ja lihat, mina tein vihannes-hallouminyytteja, fetasalaattia, coleslawta ja jalkkariksi viela suklaalla taytettyja, grillattuja banaaneja. Olipahan kuulkaas hyvaa. Naapurin 7 kuukautta vanha mukelo mutusteli leipaa muiden nautiskellessa hiukkasen monipuolisempaa evasta. Nelivuotias siskonsa sen sijaan mutusteli ennakkoluulottomasti kaikkea. No, kaikkea paitsi vihannesnyytteja, coleslawta ja salaattia...Taidamma ottaa uusiksikin viela nama grillipippalot tana kesana, toivottavasti vahan vahemman tuulisena paivana.

Laskeskelin tuossa etta tata lukuvuotta on jaljella enaa muutamia viikkoja ja viiden viikon paasta olemmakin Geoffin kanssa jo Lontoossa, puolimatkassa Suomeen! Nopeasti on mennyt ensimmainen vuosi mutta viela hommaa riittaa. Kaksi esseeta viela kirjoitettavana, joista toinen jo tyon alla - no, tavallaan! :D Pieni suunnitelma on valmiina ja oikoreitteja mietitty valmiiksi... krhm. Torstaina suuntaan yliopiston kirjastoon kirjoittelemaan esseeta harjoittelukouluni toimiessa aanestyspaikkana.

Eikohan nama hommat tasta, kohta nimittain grillaillaan Suomessa! <3

The taste of guilt

2011-04-28T08:51:00.000-07:00

Viime viikolla kaytiin tassa taloudessa temperamenttien taistoa niin etta kipinat vaan sinkoilivat. Uusintaottelussa saattoi yksi juomalasikin rikkoutua - meitsi on kato niin rokkenrol! En kuitenkaan tarpeeksi rokkikukko etta oisin telkkarin heittanyt ikkunasta joten tyydyin sitten yhteen juomalasiin ja voi pojat etta se tuntuikin mahtavalta! Saipahan ainakin ~~huuto~~ puheenvuoron...

No, saahan ne rakkaudessa valilla kipinatkin (ja lasit, ei yhta usein toki) lennella ja onpahan kotona ilma nyt niin puhdasta etta tuntuu kuin olisi saapunut korkean paikan leirille!
Ei kuulkaa ketuta enaa yhtaan!

Muutakin hyvaa taistoista seurasi kuin huoneilman puhdistuminen, silla "kevytta" sanaharkkaa seuranneena paivana mina syyllisyydentuskissani porhalsin vauhdilla juna-asemalta kotiin ruokakaupan kautta. Pikainen siivous kotona ja sen jalkeen hellan aareen. "Katoppa nyt, ihan hyva tyttokaveri maa oon vaikka jouvutki nyt juomaan limsat kahvikupista!" (ei vaiten, on meilla usiampi noita laseja!)

Ruokakaupassa iski inspiraatio loydettyani uudesta halpisruokakaupasta purkin punaista pestoa punnalla. Muistin pakastimen uumenissa odottelevat lohifileet ja paassa syntyi seuraavanlainen resepti:

Omantunnon kolkutuksen pasta

oliivioljya
2-3 kyntta valkosipulia (if you ask me, enempi parempi!)
0.5-1 tl kuivattuja chilihiutaleita
n. 3dl kermaa
n, 1/2 rkl tomaattipyretta
pikkuturaus ketsuppia (vahemman kuin tomaattipyretta)
2 rkl punaista pestoa (tassa puhutaan nyt kukkurallisista lusikallisista)
n. 300 g lohta pilkottuna, ilman nahkaa toki
100g rucolaa (itse kaytin rucola-pinaatti-vesikrassimiksia)
suolaa ja pippuria
spaghettia tai muuta pastaa (joko kahden tai kolmen ihmisen nalan poistamaan)

1. Kuumenna oljy pannussa ja tiristele siina hetki (minuutti-kaksi?) pieneksi pilkottua valkosipulia ja chilihiutaleita. Tarkoituksena ei siis ole ruskistaa kumpaistakaan vaan puristella parhaimmat maut irti kyseisista aineksista.
2. Lisaa pannuun kerma, pesto, tomaattipyre ja ketsuppi. Kiehauta seos ja anna sen jalkeen pulputella keskilammolla niin kauan etta kastike on sopivan paksua. Laita pastat tassa vaiheessa kiehumaan.
3. Kun kerma on redusoitunut (ihan varmasti joku kayttaa tammosta sanaa!) noin kymmenisen minuuttia eli paksuuntunut mukavasti, lisaa joukkoon pieneksi pilkottu lohi. Anna kypsya muutama minuutti ja lisaa joukkoon hiukan normaalikokoansa pienemmaksi pilkottu rucola (tai mita vihreaa sitten paatatkin kayttaa). Kun rucola on hiukan pehmentynyt, lisaa joukkoon suola ja pippuri, Lohenpalojen ei montaa minuuttia tarvi kastikkeessa uiskennella ennen rucolan lisaamista.
4. Maistele etta suolaa on tarpeeksi ja sekoita kastike pastan joukkoon.

Ja onhan tama ihan kasittamattoman hyvaa. Kylla meilla monesti saa parempaa ruokaa kuin monessa ravintolassa - vaikka ite sanonki!

Samaa ruokaa tehtiin heti toistamiseen seuraavanakin paivana vaikkei omatunto enaa kolkutellutkaan. Hamstrasin Sainsbury's:in tarjouksesta heti talla viikolla kaksi pussia noita lohifileita pakkaseen (yhteensa siis 12 filetta) etta voimma tehda jatkossakin. Eika tarvi edes valttamatta tapella ensin!

Arvontavinkkauksia

2011-04-27T10:38:00.000-07:00

Ihanan RuusuLiisan blogissa arvotaan! Kyseessa on ihan mahtava arvonta, nimittain voittaja saa 50 euron lahjakortin Lasten Metsola-nettikauppaan.

Kaupasta loytyy meille vekarattomillekin paljon kaikenlaista ihanaa, nimittain kyseisesta putiikista loytyy myos aikuisten vaatteita Ja jos nyt onni potkisi ja oikein innostuisin niin voisihan sita muutaman Myyra-pehmolelunkin ostaa noin niinkun varastoon jalkikasvustoa odottelemaan... (Isa rakas, luehan tarkkaan: VARASTOON...)

Klikatkaatte siis itsenne arvontaan TASTA ja kaykaa muutenkin kurkistamassa mahtavaan Ainon Majaan!

Ikaantyneen muistelot

2011-04-26T11:20:00.000-07:00

Niin sita hurahti seka synttarit etta hiukan toista viikkoa viime postauksesta vallan silmanrapayksessa! Seka viime viikolla alkanut neljaviikkoinen harjoittelu etta ihanan aurinkoinen ilma ovat molemmat olleet osaltaan syyllisia blogihiljaisuuteen. Koulun jalkeen paivaa on nimittain tullut paisteteltua takapihalla viltin paalla kollotellen.

Viime viikonloppuna ihanasta auringonpaisteesta hullantuuneena aloitin jopa "Etupiha rikkaruohottomaksi"-projektini, jonka parissa vietinkin sitten kolme tuntia ja jostain syysta, Emma Salokoski Ensemblen korvissa soidessa, ei edes ketuttanyt yhtaan - lieko aurinko sekoittanut paan!

Viikonloppuna kavin myos lenkilla (!), jonka lopuksi piipahdin kotoamme noin kilometrin paasta loytyvalla siirtolapuutarhalla. Epasuomalaiseen tapaan kavin jopa juttelemassa eraan puutarhurisnaisen kanssa, joka esitteli minulle seka omaansa etta muiden onnekkaiden multasormien kasvimaita. Puutarhalta lahtiessa valtasikin minut valtava onnen tunne, tiedattekos sellainen "Taalla mina oisin sitten onnellinen!"-fiilis, hoystettyna levealla hymylla. Puutarhurisnaisen minulle kertoessa, etta han oli oman palstansa saadakseen ollut odotuslistalla 8 vuotta, ymmarsin etten taida omaa palstaani ihan viela tana kesana saada. Ehkapa hyvalla onnella sitten meikalaiselle 30-vuotislahjaksi...

Kuva taalta.

30-vuotissynttareista kulkeekin nappara aasinsilta 12. paiva vietettyihin syntymapaivajuhliini. Tai no, ensimmainen osa synttareista vietettiin sillon ja toista, varsinaista lahjaani, Jamiroquain keikkaa sain odottaa 20. paivaan saakka. Hyvaa onneksi kannattaa odottaa!

Synttaripaivaksi varasimme siis poydan korealaisesta ravintolasta. Geoff otti samaiselle paivalle vastaan tyotarjouksen avustajan hommista eraassa telkkarimainoksessa. Tyopaivan oli tarkoitus alkaa kello 6.30 ja paattya 18.00 ja poydan varasimme seitsemaksi, jotta herra kerkeaisi mukavasti ravintolaan. Itse ravintolaan lompsiessani huomasin Geoffilta saapuneen tekstiviestin, jossa han ilmoitti etta tulee olemaan hiukkasen myohassa silla kuvausryhma jahkaa viela jotain. Eipa siina hataa, ajattelin etta kohtahan han sielta saapuu.

Voi kuinka vaarassa olikaan... Kohta sain nimittain viestin, joka kertoi Geoffin yrittavan paasta pois kuvauksista mahdollisimman pian ja selvittavan kuinka paljon kauemmin joudun viela yksin ravintolassa istuskelemaan. Koska mukanani ei ollut lukemista, ja puhelimenikin on vallan vanhanikainen eika mahdollista esim. netissa surffausta, istuskelin ravintolassa ikkunasta ulos tuijotellen ja juoden koko pannullisen vihreaa teeta. Yksin. Naytin varmasti maailman onnettomimmalta luuserilta. Tulla nyt keskenansa ravintolaan!

Tuntia myohemmin, kylla luitte oikein: TUNTIA MYOHEMMIN. Kurvasi taksi ravintolan eteeen ja ulos astui kovasti pahoitteleva Geoff, jota eras AD oli kehoittanut livahtamaan ulos palo-ovesta. Muut raukat olivat viela jaaneet kuvauspaikalle.

Nalka oli tassa vaiheessa jo aika kova, joten ihanista ruoista en kerennyt ennen syomisen aloittamista napsaisemaan yhtaan kuvaa. Tassapa muutama kuva joka tapauksessa joka hiukan syodyista annoksista.

Tassa viismausteella maustetussa liemessa kypsennettya porsaan nivelta erilaisin chilisoosein, tuoreen chilin ja valkosipulin kanssa tarjoiltuna. Voi herkku!

Kim Chi:ta ja porsaanlihaa tofua seuranansa. Samat sanat tastakin. Jar-jet-to-man hyvaa!

Naytamme kummatkin vahan onnettomilta mutta oikeasti meilla oli ihan hervottoman hauskaa koko ilta. Nama kuvat otettu selvastikin ennen kuin verensokeri lahti taas nousuun...

20. paiva kavimma sitten jammailemassa Jamiroquain keikalla. Mina ehka keskimaaraista enemman!

Toiveikkaista ajatuksistani huolimatta Jay Kayn paassa ei nahty keikan aikana kuin yksi ainut hattu, mutta sen minka hatuissa menetimma, voitimma ehdottomasti musiikkipuolella. Tulihan siina tanssatessa hiki!

Ei huonot synttarit ollenkaan!

Fiiliksissa!

2011-04-21T08:59:00.000-07:00

Nelja paivaa harjottelua takana. Viikko on ollut kiireinen mutta aivan ihana. Kylla se on meikalaisen homma tuo opeilu!

Paasiaislomafiilikseen minut vie ihana Munamiehen Pomppufiilis-biisi!

<br>P

Arvontavinkki

2011-04-18T15:08:00.000-07:00

Sisustuskarpanen-blogissa on arvonta. Sinne siis!

Samaisesta blogista loytyy muuten paljon muitakin ihania juttuja!