Kissan suurinta herkkua

Yllätimme Tobyn pötköttelemästä olohuoneen pöydän alta kahden lempijuttunsa vierestä mutta ennen kuin yhteiskuvaa kerettiin ottamaan, oli loikoilija jo ehättänyt pompata pystyyn ja saapua ottamaan osaa tuimaan tuijotuskilpailuun kameraa vastaan.

Hengailukavereina pöydän alla olivat sekä herran lempilelu että -herkku. Vaikka meillä on kissan leluja pomppivista joulupukeista heliseviin palloihin on jostain syystä lattialle kulkeutunut kuminauha silti ikisuosikki. Siihen ei ilmeisesti voi koskaan kyllästyä.

Aikaisemmin olen Tobylle syöttänyt kissanminttuherkkuja ja Whiskasin nameja, muttei kumpikaan niistä ole saanut aikaan samanlaista reaktiota kuin nämä Cosman kanapalat, köllöttelykaveri numero kaksi.Melkoinen kehrääjä, kiipeilijä ja yli-innokas tassulla tökkijä kuoriutuu meidänkin papparaisesta jos luvassa on noita herkkuja.

Ihan hyvällä omallatunnolla noita zooplussan ruokatilauksen kylkiäisenä saatuja nameja voi myös kissalle antaa sillä ne sisältävät vain ja ainoastaan kuivattuja kananpaloja. Saatoinpa yhden maistaa itsekin... Just to prove a point, you see.

Suosittelen kyllä lämpimästi noita muillekin turriaisille ja taitaapa suosituksensa antaa myös Toby. Kunhan ette vaan hänen Cosma Snackieseja tule syömään!

Kuulumisia

Sen jälkeen kun ilmoitin täällä blogitauosta olen useampaankin otteeseen jotain hommaillessani huomannut ajattelevani että "Tästä voisi kyllä kirjoittaa blogiin" ja täälläpä nyt ollaan, kertomassa kuulumisista. Mielen myllerryksistäni kerron vielä lisää myöhemmin, yhden suuren päätöksen kun olen elämääni koskien (hiukan vahingossa) tehnyt.

Elämään ei ole juuri muuta viikolla mahtunut kuin töiden tekoa ja viime viikolla kunnostauduin vähän siivoamisenkin kanssa. Muiden katsellessa linnanjuhlia, imuroin minä hikisenä pölystä ja kissankarvoista harmaaksi muuttunutta, alunperin valkoista, olohuoneen mattoa. Julkkisten pukuvalinnat tuli tsekattua vasta seuraavana päivänä lehdestä. No eipä se haitannut, sainpa perjantaina töiden jälkeen sitten ostaa itselleni siivousurakasta kiitoksena kukkia. Täytyyhän jollakin nyt tällaisesta harvinaisesta urotyöstä itsensä palkita, hei!

Viikonloput ovatkin sitten olleet melko nestetasapainoa horjuttavia...Toissa viikonloppuna olin yökylässä työkaverini luona ja männälauantaina juhlittiin toisen työkaverin synttäreitä. Virta alkaa jo loppua mutta vielä olisi tänä perjantaina edessä työpaikan pikkujoulut. Sitten saa riittää.

Keskivertoa huonommassa ravintolassa keskivertoa parempaa käytöstä...

Suomeen emme tänä vuonna mene jouluksi, lopullisen päätöksen tekeminen kun jäi niin myöhään että lentojen hinnat olivat kivunneet jo aivan liian hurjiksi. Vietämme siis ensimmäistä kertaa joulua omassa kodissamme. Saas nähdä minkälaista se on. Odotan kyllä joulua jo ihan täpinöissäni ja joululaulujen kuuntelun taisin aloittaa jo viime kuun lopussa.

Tällä viikolla olisi suunnitelmissa vääntää lanttu- ja porkkanalaatikko pakastimeen odottamaan joulua. Oi, ehtoisaa emäntää.

Olettekos te jo yhtä mielissänne joulusta?