Laiska viikonloppu

Viimeiset pari viikkoa ovat tyorintamalla olleet hiljaisia ja suurista suunnitelmistani huolimatta paivat ovat kuluneet suursiivousurakan sijaan laiskotellessa.
Laiskotellen kului myos viime viikonloppu. Sohvaan lienee jo jaanyt kuva pyllystani elokuvamaratonien jaljilta.

Perjantaina sain sohvan ihan kokonaan itselleni ja ajattelinkin hyodyntaa tilanteen katsomalla jonkin oikein sokerisen homppaleffan. Kavipa kuitenkin niin etta pakotettuani itseni katsomaan The Ultimate Gift-elokuvan noin puoleenvaliin jouduin toteamaan ettei se jo nahdysta tule paranemaan. Edes jattimainen lasi viinia ei auttanut asiaa.

Niinpa siirappisten elokuvasuunnitelmieni sijaan paadyin selailemaan Netflixia ja katsoin kaksi kauhuelokuvaa, Insidious:in ja  Case 39-nimisen leffan, joista jalkimmaisesta pidin ehka hiukkasen enemman - eika edes nukkumaan mennessa pelottanut!

Topia taisi kylla hiukkasen jannittaa...


Lauantaina sitten ruutuun parskahti Christian Bale lepakkopuvussa ja oman pyllynsa kuvaa sohvaan kuluttamaan saapui myos Geoff.

Sunnuntain ensimmainen ateria nautittiin jossain vaiheessa iltapaivaa. Sohvalla, tottakai.

Illalla katseltiin taas Lepakkomiesta, talla kertaa tosin ilman viinia.... joku roti nyt sentaan!

Tana aamuna heratessani olin vakuuttunut etta tanaan on sunnuntaina mutta vaarin meni. Uuden viikon kunniaksi taidan jopa nostaa peppuni tasta sohvalta. Ei huono idea, eihan?

Drive

Katoinpa kuulkaas pojat ja tytot tosi hyvan elokuvan tanaan.

Kyseessa oli siis Ryan Goslingin tahdittama Drive, joka oli kaukana perinteisesta Hollywood-actionleffasta. Elokuvan soundtrack oli ihan yhta kasarihenkinen kuin julisteessa kaytetty fonttikin. Tasta huolimatta elokuva oli kaikkea muuta ja vaikka sisalsikin melko suorasukaista vakivaltaa, oli siita huolimatta katselukokemuksena vallan mahtava.

Eri ohjaajan kasissa olisi tastakin helposti saanut ihan normaalin Hollywood-leffan mutta toisinpa kavi. Suosittelen!