Nyt kun surua ja stressia on ollut elamassa molemmin puolin, olen taas ymmartanyt kuinka ihana tama ihminen onkaan. Han kantoi minua vatsassaan yhdeksan kuukautta ja on kantanut monen vaikean vaiheen yli sen jalkeen. Yhdessa olemme itkeneet monet itkut ja ottaneet joskus aika kovastikin yhteen - senkin tehneet rakkaudesta. Rakkauteni ja arvostukseni hanta kohtaan kasvaa paiva paivalta ja yhdessa kasvamme vanhemmiksi, vahvemmiksi ja viisaammiksi.
Nyt kun olen aikuistunut, olen ymmartanyt miten onnekas olenkaan ollut saadessani elamaani hanenlaisensa viisaan ja rakastavan naisen - minun aitini.
...ja vaikka itse sanonkin, ei aiti yhtaan paskempia lapsia ole meista kasvattanut.
Ihana mamma. <3
No comments:
Post a Comment