Nizzattaa

Arvatkaa missä kävin viime viikolla? No Nizzassa, tietenkin! 
Geoffin sisko tuli lensi Australiasta kylään meille pari viikkoa sitten ja viime viikolla lennätti meidät sitten kanssaan Nizzaan. 

Nizza ei ole koskaan ollut must see-listallani ja epäilinkin, ettei kaksipäiväinen visiitti tekisi minuun kovin suurta vaikutusta. Lähinnä ajattelin Nizzaa ökyrikkaiden rusinoiksi ruskettuneiden keski-ikäisten lomailupaikkana, mitä se tosin oli sitäkin mutta olipa se myös kaikkea muuta.

Loma oli tosiaan vain kahden ja puolen päivän pituinen, ja osoittautui loppujen lopuksi turhan lyhyeksi ja suurin osa Nizzasta jäi näkemättä.

Monacossa käväisimme päiväseltään ja tietenkin vierailimme Monte Carlon kasinolla kokeilemassa onneamme.

Kasinovierailu oli tottahan toki ihan odotettavan voitokas ja viisi euroa muuttuikin erittäin nopeasti 50 sentiksi... Geoffin siskon miesystävällä oli onneksi hiukkasen enemmän tuuria otti pelikoneesta mukaansa 35 euroa. Valokuvaaminen oli kasinolla valitettavasti kiellettyä mutta sisältä rakennus oli vielä ulkokuortansakin, joka pilkottaa tuolta suihkulähteen takaa, upeampi.

'I'm hungry. Let's go to Italy for dinner.'  Ja niin mentiin.

Söimme Ventimigliassa, ensimmäisessä Italiassa vastaan tulleessa kaupungissa, ihan järjettömän hyvät pizzat ja kävimme pienellä sulattelukävelyllä ennen paluuta Nizzaan.

Otin puistossa olleesta veistoksesta kuvan. Pippelitarkennuksella - tottakai.

Seuraavana päivänä oli tarkoituksenamme käydä ensin kurkkaamassa Nizzan pohjoispuolelta löytyvät Roomalaiset rauniot ja Matisse-museon ympäristö. Vuokra-auton gps kuitenkin päätti toisin ja näiden sijaan näimmekin sisäänkäynnin Nizzan yliopiston tieteelliseen tiedekuntaan  sekä paikallisen yläasteen... Noh, aina ei voi onnistua.

Tästä emme kuitenkaan lannistuneet vaan suuntasimme noin 15-20 minuutin ajomatkan päähän, keskiaikaiseen Saint Paul De Vencen kylään, joka olikin yksi reissun ehdottomia kohokohtia.

Setämiehet pelasivat boules'ia puistossa.

Saint Paul De Vence oli täynnä aivan mahtavia taidegallerioita, joissa jo yksistään olisi viettänyt useamman tunnin. Valitettavasti matkaseurueemme kaikki jäsenet eivät olleet ihan yhtä innokkaita taiteen ystäviä, joten ihan jokaista mielenkiintoista galleriaa ei tullut katsastettua.

Torstaina Geoffin siskon miesystävineen lensi Irlantiin mutta minulla ja Geoffilla oli melkein kokonainen päivä aikaa vielä kierrellä Nizzaa.

Aamulla kävin pyörähtämässä rannalla, jätin Geoffin pulikoimaan ja suuntasin itse varjoisaan kahvilaan juomaan Oranginaa. Oli kuuma.

Autettuani jalkapuoli-Geoffin ylös välimeren tyrskyistä, suuntasimme Nizzan vanhaan kaupunkiin ja söimme ihan hirveän hyvää bruschettaa. Namnamnamnamanam.

Ruoka olikin yksi ihan parhaista jutuista Nizzasta... eikä se viinikään pahaa ollut!

Torilla viheltelevä kukkakauppias teki mitä kauneimpia kukkakimppuja.

Tomaatteja oli myös vaikka minkämoisia. Näihin tomaattikuviin onkin hyvä päättää tämä postaus, ensi kerralla Nizzaan mennessäni aion nimittäin ostaa tomaatteja - ainakin yhden joka väriä. Niin, ihan oikein luitte: ensi kerralla. Nizza ja sen ympäristö (tuota Monacoa lukuunottamatta) veivät sydämeni ja takaisin täytyy päästä ja nähdä Nizzaa vielä paremmin. Vuokrata loman ajaksi asunto ja käydä aamulla ostamassa torilta kasa tomaatteja. Syödä aamupalaa parvekkeella. Vuokrata pyörät ja polkea loputtomalta näyttävää rantabulevardia ja pysähtyä välillä pulahtamaan välimeressä. Syödä vähän lisää ja juoda sitä viiniä, tietenkin.

Enpä olisi uskonut mutta niin vain tykästyin Nizzaan ja nyt jo haikailen takaisin. Nizzattaa.