Meilla taitaa Tobyn kanssa olla joku telepaattinen yhteys. Ihan samanlaisissa fiiliksissa olin minakin nimittain tana aamuna. Piiloon maailmalta ja stressin aiheilta, jotka tosin Tobylla hiukan erilaisia kuin minulla.
Miksei kukaan silita? vs. Miten mulla voi olla viela nain paljon hommaa?
Millonhan saan seuraavan kerran ruokaa? vs. Paasenkohan harjoittelun lapi?
Kuinka lujaa pitaa juosta paastakseen oman kakkansa hajua karkuun? vs. Voiko stressiin kuolla?
Kuten naette, ei elama ole meilla kummallakaan helppoa mutta toisella meista on sentaan mahdollisuus paeta todellisuutta karvaisen tassun taakse.
Toby vietti aamunsa siis nain. Mina sen sijaan jouduin nousemaan ylos, juomaan kolme kuppia kahvia saadakseni aivoni toimimaan ja kaivamaan lapparin esille. Powerpoint on nyt tehty huomista tuutorivisiittia varten, tuntisuunnitelma on valmis ja enaa on vain noin sata muuta juttua, jotka pitaa saada hoidettua ennen huomista.
Jannittaa ihan hitosti, varsinkin kun muutaman oppilaan kaytos on harjoittelun edetessa vain pahentunut - kovasta yrityksestani huolimatta.
Aion tehda parhaani, toivottavasti se riittaa.
Pitakaa peukkuja!
3 comments:
niin ne omat ongelmat vaan tuntuu pienilta ku vertaa kissojen ongelmiin!
maki haluan maailmaa pakoon tobyn karvaisen tassun taakse
Hanna,
Arvaappa vaan kuka on nyt just purkamassa stressiaan tuolla makuuhuoneessa vallyjen alla. No en mina!
Täällä pidän peukkuja kovasti! Kyllä sä onnistut :)
Post a Comment