Monday, 10 October 2011

Wake me up when September+October+November+December+January ends.

Eilen kavimme katsomassa Snoop Doggia ja vaikkei kaikki ihan taydellisesti mennytkaan olin silti keikan lopussa kasvoilleni oli noussut hymy, olin hikinen ja haisin pahalta.
Ennen keikkaa kavimme pikaisesti syomassa makkarilla ja syksyn hiilarimattojen tuottaman vaakalukeman inspiroimana tilasin salaatin ranskalaisten sijaan. Lieko ollut sitten se, vaiko kanapurilainen, joka tuntia myohemmin sai vatsani kramppaamaan. 
Lamppariartisteja kuunnellessa olo oli aivan kamala ja jokaista soluani tarisyttanyt bassonjytke sai olon aivan kamalaksi. Pian alkoikin tuntua silta etten saa henkea ja kyyneleet nousivat silmiini - oli pakko paasta ulos.

Hetken kavin istuskelemassa ulkopuolella raikkaassa ilmassa ja Geoff sai rauhoitettua paniikissa kyynelehtivan tyttoystavansa. Palasimmekin takaisin sisalle mutta hieman ennen keikan alkua huono olo palasi, vatsaan sattui ja tuntui etten saanut henkea. Oksetti, ja kavinkin vessassa tapaamassa Yrjoa, jonka jalkeen olo olikin hetken jo parempi. Keikan alkupuolella, pari vesikulausta juotuani, jouduin heittamaan saman reissun taas ja silla parjattiinkin sitten loppuun asti. Olo oli viela kotiin tullessakin tosi huono ja laitoinkin tuutorille viestia etten tule tanaan yliopistolle.

Tama paiva onkin sitten mennyt sangyssa. Pikkuhiljaa ruokahalu alkaa palaamaan ja seka ruoka etta juoma onkin pysynyt tanaan sisalla.

Monen monta kertaa olen viimeisen parin viikon aikana koittanut blogia alkaa kirjoittamaan mutta kirjoitus ei vaan kulje. Vasyttaa, itkettaa ja stressaa. Vapaapaivat menevat nukkuessa, peiton alla maailmaa piilossa. Pientenkin juttujen tekeminen tuntuu ylitsepaasemattoman vaikealta ja stressaavalta enka ole juuri neljan seinan sisalta poistunut muuten kuin pakon edessa. Laakarin kanssa treffit keskiviikkona, josko tama elama tasta taas saataisiin raiteilleen.


9 comments:

Laura said...

Hööööh! Voihan syksy ja apeus. Halauksia ja piristäviä ajatuksia sinne suuntaan täältä! <3

Tiitiäinen said...

Voi ei. Inhottavaa... Toivottavasti lääkärissä löytyy syy pahoinvoinnille :/

Voimia!

Hanna said...

Voi Elina-kulta, en tiennyt ollenkaan. Mullakin on ihan hirvea syysmasennus.

Mulla on nyt ne pari kaveria tulossa viikon lopulla ni mun pitaa tehda kauheasti ekstraopiskeluja ja tuntuu ku ei ois aikaa hengittaa, mutta jos tarvitset mua niin soita. Kylla ma taalla olen, vaikka olenkin kiireinen!

Anonymous said...

Pakko sanoo että mulle on käynyt melkein sama homma :(

Viime jouluna olin Maroon5:sen keikalla ja ennen keikkaa mentiin porukalla syömään burger kingiin ja kun konsertti alkoi niin vatsassa alkoi kramppaamaan ja oli ihan hirveää kun tuntui etten pysy enää pystyssä ja sattuu niin paljon ja pelkäsin että kohta tulee laatta tai ripuli housuun :/ ja samalla kun olis vaan niin toivonut että vois plekästään nauttia musiikista.
Sitten menin ulos hetkeksi ja poikaystäväni tuli perässä ja mua vaan harmitti että nyt senkin konsertti meni pilalle mutta yhden yrjön jälkeen olo tuntui huomattavasti paremmalle.

En tiedä onkohan siinä joku paha taika jos menee ottaan hampparit ennen konserttia vai mikä :D

mut niin halusin vaan sanoo että I feel for you :D

SannaK said...

Elli-serkkusein, tsemppihalaus täältä Suomen maalta, kyllä se elämä vielä voittaa :) Laita kynttilään tuli, unohda hetkeksi huolet ja stressi, anna itsellesi aikaa olla :) Ja sitten heitä viltti nurkkaan ja lähde ulos syksyn tuulia haistelemaan!

Oot rakas :)

Elli said...

Kiitos kaikille ihanista kommenteista. <3

Laakarin maaraamia ilopillereita olen nyt pari paivaa napsinut naamaani joten eikohan elama kohta taas muutu normaaliksi.

Onneksi apua saa kunhan sita vaan osaa ja uskaltaa hakea.

Minna said...

Piristysterkut täältäkin! Kiva, että olet pääsit lääkäriin ja asia on nyt hoidossa.

Anna nyt vain itsellesi armoa, kaikkea ei voi, saa eikä pidäkään jaksaa: välillä pitää myös ihan vain olla.

Tsemppejä!

Elli said...

Minna,
Kiitos kivasta kommentista. Laakarista sainkin apua ja nyt alkaa jo elama nayttamaan vahan valoisammalta. :)

Taytyy tosiaan opetella rentoutumaan ja yrittaa karistaa mielen perukoilta itsestaan muistuttelevat tekemattomat hommat ja niiden mukanaan tuoma stressi. Eikohan sita jonain paivana sellaisenkin taidon opi. :)

Nanna said...

Voi ei! Toi on inhottavaa, kun tulee jotain tuollaista pahoinvointia eikä tiedä yhtään että mistä se johtuu. Toivottavasti nyt jo olot parantuneet.

Ja siis mulla on ollut ihan sama juttu tuon kirjoittamisen kanssa. Siitä ei vain ole muutamaan viikkoon tullut yhtään mitään. Oon vedellyt täällä semmoisia itkupotkuraivareita, että huh huh!

Mutta kyllä se taas tästä, tää on vain jotain näitä kausia taas!

Viettäkääpäs mukava viikonloppu!

P.s. Super-ihana tuo kuvapostaus tuossa yläpuolella! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...