Saturday 29 September 2012

Juoksuprojekti - Week 1

Ensimmäisen juoksuprojektiviikon lenkit on nyt takana. Tarkoitus oli juosta (hölkätä) maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina mutta eilen kauppareissulla sain jonkun ihme tärinä- ja huimauskohtauksen ja olo oli koko loppuillan vähän heikko niin jäi sitten lenkki välistä. Tänään, vaikkei yhtään mieli tehnytkään, lähdin kuitenkin hölkkäilemään ja tämän päiväisen, kokonaisuudessaan 40 minuutin pituisen reippailun jälkeen, projektin ensimmäinen viikko on takanapäin. Thank God.



Ensimmäset kymmenen minuuttia menivät ihan leppoisasti mutta sitten alkoi koko homma ketuttamaan. Jalkoja väsytti ja jotenkin vaan ärsytti koko typerä juokseminen. Tulipahan kuitenkin tehtyä ja nyt on sitten jo pikkuruinen etappi saavutettuna!

Ensi viikolla täytyy sitten alkaa juoksemaan illalla iltapäivien sijaan, aikataulut kun hiukkasen muuttuvat maanantaista lähtien. Raportoin ens viikon lopulla sitte miten juoksuminuuttien lisäys sujui. Tässä vaiheessa vähän jänskättää.

Tuesday 25 September 2012

Ensimmäinen lenkki takana

Vesisateesta, tuulesta ja kylmästä ilmasta huolimatta aloitin eilen juoksuprojektini. Vielä ei tuohon projektiin kylläkään juoksua kuulu mutta kevyttä hölkkää, joka 20 minuutin lenkin loppupäässä tuntui sekin jo tehneen tehtävänsä...



Kuva: weheartit

Urheiluhistoriani on hyvinkin lyhyen läntä ja viimeksi liikuntaa olen edes viikottain harrastanut joskus yläasteaikoina ja sen jälkeen liikkumiseni onkin ollut noin kerran kuukaudessa sattuvan "Nyt kyllä lähden lenkille!"-fiiliksen aikaansaannosta. 

Olen aina kovasti kadehtinut niitä, jotka ovat pienestä asti harrastaneet liikuntaa ja pitävät (!) siitä. Hullut. Itselleni se on aina ollut lähinnä pakkopullaa, eikä sitäkään kuivaa kyrsää ole tullut tarpeeksi usein jyrsittyä.

Eilinen lenkki oli kuitenkin yllättävän helppo vaikka loppua kohden alkoikin jo aika kovasti puuskututtaa ja jalat tuntuivat lyijyn raskailta. 8 x 1 minuutin pituisen pätkän juoksemisesta selviydyin kuitenkin jopa minä, sohvaperunoiden kuningatar, ja jälkeenpäin olo oli mitä mainioin. 

Huomenna hyökkään taas puuskuttamaan puistoon, pakkohan se on kun blogista löytyy nyt 'juoksuprojekti'-kategoriakin. Now this is what I call commitment. 

Monday 24 September 2012

Suuriapieniä muutoksia

Viime viikko vierähti taas ihan huomaamatta ohitse. Työvuoroja tein kaksi ja kävin äänittämässä voiceoverin jonkin uskomattomaakin uskomattomamman laihdutusvalmisteen mainokseen, ilmeisesti tuotteen nettisivulle. Odottelin myös kuumeisesti soittoa eräästä työpaikasta, jota varten kävin haastateltavana nyt puolitoista viikkoa sitten. Soittoa ei ole lupauksista huolimatta viela kuulunut eli uusikin viikko alkaa odotellessa.



Haastattelua varten olin valmistautunut vastaamaan aivan eri kysymyksiin kuin niihin, jotka  pöllämystyneelle Elli H. Moilaselle sitten esitettiin. Jottei tämä nyt vielä riittäisi niin myöhästyneen bussin takia myöhästyin haastattelusta puoli tuntia (!). No, jospa haastattelussa kertomani hulvattoman hassut jutut saivat haastattelijat unohtamaan nämä pienimuotoiset erheeni... Krhm.




Nykyisen työpaikan suhteen tämä viikko näyttää vielä edellistäkin hiljaisemmalta ja jos ei onni potkaise tuon työpaikan kanssa täytyy minun alkaa hyvinkin reippaasti hakemaan muita työpaikkoja tai muuten joudun maksamaan ensi kuun vuokran monopoly-rahoilla. Eikä meillä ole edes sitä monopolyä, samperi.

Jottei tämä pakkovapailla oleminen menisi ihan sohvalla köllöttelyksi (tai no jatkuisi sohvalla köllöttelynä...) ajattelin aloittaa uuden projektin ja opetella juoksemaan(!). Juoksu on ihan ehdottomasti yksi inhokkilajeistani, enkä ole koskaan sitä muutamaa sataa metriä kerrallaan enemmän harrastanutkaan. Kamalaa hommaa.




Useimmiten työvuorottomat päivät kuluvat kerrassaan mitään tekemättä ja tämän seurauksena nukun huonosti, kehooni on kertynyt hiukkasen liikaa lisäpehmustetta ja olo on kaikin puolin vetämätön. Tänään sohvaperuna-Elli aloittaa siis kahdeksan viikon pituisen juoksukoulun, jonka päätteeksi, niin uskomattomalta kuin se minusta kuulostaakin, pitäisi minun pystyä juoksemaan viisi kilometriä ilman sen suurempaa kärsimystä. 

Nyt siis vedän lenkkarit jalkaan ja lähden ensimmäiselle 'juoksu'lenkilleni mummojen ja pappojen ohitettavaksi läheiseen puistoon. Hiljaa hyvä tulee.


Minusta kun ei vielä reippaan näköisiä juoksukuvia ole olemassa niin korvasin ne weheart-sivulta lainatuilla kissakuvilla...


Sunday 16 September 2012

Syysruokaa - sienilasagne

Pari viikkoa sitten päätin tehdä ruokaa kaappiin kertyneistä kuivatuista sienistä. 
Löysinkin Hellapoliisin sivuilta oikein herkullisen kanttarellilasagnen ohjeen, jonka päätin tehdä. Minulla ei tuoreita saati sitten kuivattuja kanttarelleja ollut joten heitin lasagneen kuivattuja mustatorvisieniä, suppilovahveroita ja herkkutatteja.

Lasagneen ei tule ollenkaan tomaattikastiketta, joten sienten (mitä laatua sitten ovatkin) maut pääsevät oikeuksiinsa.

Reseptiin kuuluu sipuli, ja valitettavasti sellaisen jo silputtuani muistin että vierailulla ollut Geoffin sisko saa kyseisestä herkusta vatsanväänteitä, joten jouduin sen jättämään pois. Luulen että lasagneen tulevan sokerin olisin voinut jättää pois sillä ilman sipulia siitä tuli hiukkasen liiankin makeaa. 



Taitaakin olla taas pian aika tehdä tätä herkkua uudestaan.


Saturday 15 September 2012

Nizzattaa

Arvatkaa missä kävin viime viikolla? No Nizzassa, tietenkin! 
Geoffin sisko tuli lensi Australiasta kylään meille pari viikkoa sitten ja viime viikolla lennätti meidät sitten kanssaan Nizzaan. 

Nizza ei ole koskaan ollut must see-listallani ja epäilinkin, ettei kaksipäiväinen visiitti tekisi minuun kovin suurta vaikutusta. Lähinnä ajattelin Nizzaa ökyrikkaiden rusinoiksi ruskettuneiden keski-ikäisten lomailupaikkana, mitä se tosin oli sitäkin mutta olipa se myös kaikkea muuta.

Loma oli tosiaan vain kahden ja puolen päivän pituinen, ja osoittautui loppujen lopuksi turhan lyhyeksi ja suurin osa Nizzasta jäi näkemättä.

Monacossa käväisimme päiväseltään ja tietenkin vierailimme Monte Carlon kasinolla kokeilemassa onneamme.









Kasinovierailu oli tottahan toki ihan odotettavan voitokas ja viisi euroa muuttuikin erittäin nopeasti 50 sentiksi... Geoffin siskon miesystävällä oli onneksi hiukkasen enemmän tuuria otti pelikoneesta mukaansa 35 euroa. Valokuvaaminen oli kasinolla valitettavasti kiellettyä mutta sisältä rakennus oli vielä ulkokuortansakin, joka pilkottaa tuolta suihkulähteen takaa, upeampi.

'I'm hungry. Let's go to Italy for dinner.'  Ja niin mentiin.



Söimme Ventimigliassa, ensimmäisessä Italiassa vastaan tulleessa kaupungissa, ihan järjettömän hyvät pizzat ja kävimme pienellä sulattelukävelyllä ennen paluuta Nizzaan.



Otin puistossa olleesta veistoksesta kuvan. Pippelitarkennuksella - tottakai.

Seuraavana päivänä oli tarkoituksenamme käydä ensin kurkkaamassa Nizzan pohjoispuolelta löytyvät Roomalaiset rauniot ja Matisse-museon ympäristö. Vuokra-auton gps kuitenkin päätti toisin ja näiden sijaan näimmekin sisäänkäynnin Nizzan yliopiston tieteelliseen tiedekuntaan  sekä paikallisen yläasteen... Noh, aina ei voi onnistua.

Tästä emme kuitenkaan lannistuneet vaan suuntasimme noin 15-20 minuutin ajomatkan päähän, keskiaikaiseen Saint Paul De Vencen kylään, joka olikin yksi reissun ehdottomia kohokohtia.




Setämiehet pelasivat boules'ia puistossa.




Saint Paul De Vence oli täynnä aivan mahtavia taidegallerioita, joissa jo yksistään olisi viettänyt useamman tunnin. Valitettavasti matkaseurueemme kaikki jäsenet eivät olleet ihan yhtä innokkaita taiteen ystäviä, joten ihan jokaista mielenkiintoista galleriaa ei tullut katsastettua.











Torstaina Geoffin siskon miesystävineen lensi Irlantiin mutta minulla ja Geoffilla oli melkein kokonainen päivä aikaa vielä kierrellä Nizzaa.



Aamulla kävin pyörähtämässä rannalla, jätin Geoffin pulikoimaan ja suuntasin itse varjoisaan kahvilaan juomaan Oranginaa. Oli kuuma.






Autettuani jalkapuoli-Geoffin ylös välimeren tyrskyistä, suuntasimme Nizzan vanhaan kaupunkiin ja söimme ihan hirveän hyvää bruschettaa. Namnamnamnamanam.







Ruoka olikin yksi ihan parhaista jutuista Nizzasta... eikä se viinikään pahaa ollut!



Torilla viheltelevä kukkakauppias teki mitä kauneimpia kukkakimppuja.





Tomaatteja oli myös vaikka minkämoisia. Näihin tomaattikuviin onkin hyvä päättää tämä postaus, ensi kerralla Nizzaan mennessäni aion nimittäin ostaa tomaatteja - ainakin yhden joka väriä. Niin, ihan oikein luitte: ensi kerralla. Nizza ja sen ympäristö (tuota Monacoa lukuunottamatta) veivät sydämeni ja takaisin täytyy päästä ja nähdä Nizzaa vielä paremmin. Vuokrata loman ajaksi asunto ja käydä aamulla ostamassa torilta kasa tomaatteja. Syödä aamupalaa parvekkeella. Vuokrata pyörät ja polkea loputtomalta näyttävää rantabulevardia ja pysähtyä välillä pulahtamaan välimeressä. Syödä vähän lisää ja juoda sitä viiniä, tietenkin.

Enpä olisi uskonut mutta niin vain tykästyin Nizzaan ja nyt jo haikailen takaisin. Nizzattaa.

Sunday 9 September 2012

Korealainen illallinen tohtorin kunniaksi

Viime viikolla telkkarista pölähti uuden tuotantokauden ensimmainen jakso Dr Who:a. Merkki rakkaan puolisoni 'Elli nörtiksi'-kampanjan onnistumisesta lienee se, että odotin tohtorin paluuta televisioon ihan yhtä kovasti kuin Geoffkin.

Juhlan kunniaksi kokeilin uutta, erittäin herkulliselta kuulostavaa reseptiä, jota seuraten valmistui odotuksia vastannut illallinen.

Annoksen kuvausta varten pystytin pimeään olohuoneeseen ammattimaisen kotistudion, joka koostui alumiinifoliosta ja Geoffin nörttikokoelmista löytyneestä robotista(?). Valitettavasti Dr Who-teemaan täydellisesti sopivaa poikain lelua ei tästä kodista löytynyt, joten tuo sai kelvata.






Korean Beef

500g vähärasvaista jauhelihaa
0.5-1 dl raakaruokosokeria (ruskeaa joka tapauksessa)
0.5 dl soijakastiketta
1 rkl seesaminsiemenöljyä
3 kynttä valkosipulia
0.5 tl raastettua, tuoretta inkivääriä
0.5-1 tl kuivattuja chilihiutaleita (maun mukaan)
suolaa ja pippuria
nippu kevätsipulia
(3 pientä porkkanaa suikaleina)

1. Ruskista jauheliha seesaminsiemenöljyn ja valkosipulin kera keskilämmöllä kasarissa.
2. Valuta suurin osa rasvasta pois pannusta ja lisää raakaruokosokeri, (porkkanasuikaleet), soijakastike, inkivääri, suola, pippuri ja chilihiutaleet. 
3. Kypsennä muutama minuutti ja tarjoile sen jälkeen riisin kanssa. Ripottele päälle paloiteltu kevätsipuli.

Ruoka oli todella hyvää ja valmistui aivan extra-nopeasti. Laita siis riisi kiehumaan hyvissä ajoin jo ennen jauhelihan töräyttämistä pannuun ruskistumaan.
Porkkanasuileiden sijaan tahi lisäksi mukaan voi laitaa myös esimerkiksi pieneksi paloiteltua parsakaalta. Reseptissä voi myös jauhelihan sijasta käyttää suikaloitua nautaa, mutta halvempi arkiversio syntyy tähän malliin jauhelihasta.


EDIT. Kaksoispisteen käyttö alkoi mietityttämään. Dr Who:a, Dr Who:ta vaiko jopa Dr Whota?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...