Opettajan viikko

Ensimmaiseen viikkooni harjoittelussa 10- ja 11-vuotiaiden opettajana on mahtunut paljon vastaan puhumista, uhkailua, opettaja Ellin taydellista ignooraamista, stressia, tuntisuunnitelmien kirjoittamista, sangyssa pyorimista ja unettomuutta, mustia silmanalusia, kahvin juomista  ja yksi iso itkukohtaus. Samaan viikkoon on kuitenkin mahtunut ihan valtava maara hyvia hetkiakin.

Talla viikolla ei ole paljon jaanyt aikaa kirjoitella blogiin ja varoitankin jo etukateen etta seuraavat nelja viikkoa saattavat olla ihan yhta hiljaisia taalla blogin puolella. 


Aamulla lahden kohti koulua kello 8.15 ja palaan kotiin siina viiden aikoihin. Sitten suunnittelen seuraavan paivan tuntia ja vaannan kahdeksan matematiikan tuntia sisaltavaa opetuskokonaisuutta. Tama projekti alkaa nyt olla jo melko valmis mutta ensi viikon aikana pitaakin sitten kirjoittaa 12:n oppintunnin mittainen aidinkielta, kuvaamataitoa ja maantietoa sisaltava plorays. Ei kay aika pitkaksi. Jossain valissa pitaisi sitten koittaa tehda ruokaa, pesta pyykkia ja pitaa kotia pystyssa. Geoff on onneksi kaikessa ihanuudessaan lupautunut tekemaan suurimman osan kotitoista, jotta mina saan rauhassa puurtaa kouluhommien parissa (ja ehka valilla vahan rentoutuakin)


Sosiaalista elamaa ei arkipaivina juuri ole. Eilen eli lauantaina pidin kuitenkin hieman vapaata ja tein paivareissun Ediburgiin seitseman muun Glasgowssa asuvan suomalaisen kanssa.
Eikohan talla rentoutumisella nyt taas jaksa viikon puurtaa viela edellistakin kauheammin.


Koko viime viikon olen ollut aivan hirvittavan vasynyt todennakoisesti siita syysta etta sankyyn rattivasyneena kompiessani jatkuu tuntisuunnittelu kuitenkin viela paassani tunnin, joinakin iltoina jopa pari. Aamulla sitten peilista tuijottaakin erittain hyvinvoivan nakoinen nuori opettajatar silmapusseineen ja mustine silmanalusineen.

Kuvat: weheartit

No, jospa tama tasta helpottaisi ensi viikon jalkeen kun molemmat isot suunnitelmat ovat valmiina.


Kello nayttaa nyt kahdeksaa vaille yhtatoista ja viela on hommia tehtavana. Saas nahda milta silmapussit huomenna nayttavat...

Haaste

Sain Jennilta tallaisen tehtavan jo ihan havettavan kauan aikaa sitten. Jostain syysta koko idea unohtui jonnekin mieleni perukoille ja vasta nyt muistin sen olemassaolon. Tassapa siis tulloo!


Comment to this post, and I will list five things I associate with you. They might make sense or they might be totally random. Then post that list, with your commentary, to your blog (or just add a reply back at me). Other people can get lists from you, and the meme merrily perpetuates itself.


Elikka homman nimi on se, etta jos (omasta vapaasta tahdostasi) kommentoit tata postausta, annan sinulle viisi sanaa jotka yhdistan sinuun. Ne saattavat olla ihan jarkeenkaypia tai vallan sattumanvaraisia. Taman jalkeen julkaise taman lista kommentteineen blogissasi (tai vain blogini kommenttiboksissa). Lukijasi voivat sitten saada listan sinut ja nain ketju jatkuu!


Nama sanat sain Jennilta:


1. Glasgow


Glasgow on paikka, josta pidan ihan suunnattomasti. Kahden vuoden aikana tasta kaupungista on tullut minulle koti. Huonosta maineestaan huolimatta Glasgow on kaikkea muuta kuin vaarallinen tai pelottava paikka. Toki niitakin alueita taalta loytyy, mutta niin taitaa loytya ihan jokaisesta kaupungista. Ihmiset ovat ystavallisia ja apua saa tarvitessaan aina - jopa tuntemattomilta. Viela havettavan monta 'must-see' paikkaa on Glasgowsta nakematta. Ehkapa voisinkin ottaa siita projektin talle vuodelle.

2. oppilaat


Oppilaat ovat se syy, miksi haluan opettajaksi. Rakastan lasten kanssa tyoskentelemista ja nyt ollessani ala-asteen ylaluokilla harjottelussa, huomaan etteivat ne esiteinitkaan niin karmeita ole kuin kuvittelin...

3. ötökät


En ole ikina varsinaisesti ollut mikaan otokka-fani mutten suhtautunut noihin monkijiin ja lentajiin pelollakaan. Kylpyhuoneessamme tormaa melko saannollisesti aika isoihinkin hamahakkeihin, ja alkuaikojen friikahduksien jalkeen olen nyt oppinut elamaan niiden kanssa (ne seuraavat 20 sekuntia ennen kuin hamiksen elama paattyy...). Ainoat ottiaiset, jotka oikeasti inhottavat minua ovat yoperhoset, nuo inhottavat, karvaiset ja isot perhosmaiset allotykset joita en voi sietaa.

4. food baby


Oi, vanha ystavani. Karsin siis hetkittain melkoisissa maarin ruokailun jalkeisesta turvotuksesta. Olisi varmasti ihan hyva idea karsia noita turvotusta aiheuttavia ruokia pois ruokavaliosta ennen kuin joku erehtyy onnittelemaan tulevaa aitia...

5. työ

Olen ollut melko monenmoisessa tyopaikassa. Baarimikkona, antenneja kokoamassa, puutarhalla myymassa kukkia, siivoojana, lastenvahtina, tarjoilijana, paivakodissa, elektroniikkaa kokoamassa, ostoskeskuksen asiakaspalvelussa, salaattibaarissa ja tekemassa PR:aa baarille. Unohdin varmasti pari tuosta listasta, mutta kuten naette, kaikenlaista on tullut tehtya. Tata nykya teen epasaannollisesti toita markkinointitutkimusfirmassa ja lisaksi voiceover-toita. Mitaan tyopaikkaani en ole vihannut ja yleisesti pidankin toissa kaymisesta. Tulevaisuudessa haaveilen kuitenkin saavani tyopaikan jota rakastan, ja luulen luokanopettajan tyon olevan juuri sellainen.

Siinapa siis minun vastaukseni. Jos rohkenette, pyytakaa toki sanoja itsellennekin.

Chewbacca sohvapoydassa ja yllatysnojatuoli

Tanaan on taas ollut hyva paiva. Mistahan naita oikein pukkaa nyt?
Viime yona en saanut nukuttua vaan pyorin sangyssa miettien tunti-ideoita harjottelua varten. Tunnin pyoriskelyn ja tuntisuunnittelun jalkeen paatin nousta ylos, keittaa kupin kamomillateeta ja kirjata nerokkaan ideani ihan paperille. Taman jalkeen luin viela yli tunnin kirjaa ja palasin sankyyn pyoriskelemaan.


Melko lyhyeksi jaaneista younista huolimatta tunsin oloni aamulla melkoisen virkeaksi ja vaikka yliopistolle lahteminen viivastyikin useamman tunnin suunnitellusta, ei se menoa haitannut.
Kahvikuppi kourassa seurasin aamulla Geoffin puuhia. Geoff toi mukanaan Australiasta laatikollisen Star Wars-figuureja (Geoff ei muuten olen taman talon ainoa Star Wars-fani...), joille loytyikin melkoisen hyva loppusijoituspaikka, vai mitas sanotte?

Valitettavasti ainoa tarkka kolmesta ottamastani kuvasta oli tama, jonka otin ennenkuin tajusin siirtaa repun ja tietokoneen piuhan pois kuvasta... No, poytaanhan tassa keskitytaan!


Vietin muutaman tunnin yliopiston kirjastolla (essee on valmis!) ja kotiin palatessani odotti olohuoneessa viela toinenkin uusi juttu.

Vieraita on tahan asti istutettu joko sohvalla tai tilan loppuessa ruokapoydan aaressa. Geoff oli bongannut kirpparilta melko edullisesti tallaisen nojatuolin. Tuoli ei ehka ihan vastaa kasitystani maailman kauneimmasta nojatuolista mutta eipa tuo kaikkein rumin nakemanikaan ole. Kaikkein tarkeimpana kuitenkin mainittakoon etta tuossa on ihan tosi mukava istua. Naen jo mielessani itseni istuskelemassa tuossa ja kuuntelemassa levyja High Fidelityn tyyliin... Taidankin koittaa jo tana viikonloppuna.

Onnen murusia

Tanaan olen onnellinen eilisesta, erittain hyvin menneesta harjoittelupaivasta. Olen myos onnellinen siita, etta perjantaina palautettava esseeni on lahes valmis. Olen myos onnellinen siita etten ole etukateen alkanut stressaamaan tuntisuunnitelmien kirjoittamisesta. Olen onnellinen etta sain tanaan kuunnella ihan mahtavaa, Julia Donaldsonin pitamaa luentoa lasten kirjallisuudesta. Erityisen onnellinen olen siita, etta lahes kaksi viikkoa kestaneen erakon elamani jalkeen Geoff tuli tanaan kotiin. 


Jos ei tassa viela tarpeeksi onnellisuuden aiheita, valitsin taalta muutaman muunkin minut onnelliseksi tekevan asian.

Tanaan on siis hyvin onnellinen olo. Mikas teidat tekee onnelliseksi ja iloiseksi?

Lyhyesta virsi kaunis

Olen kotiutunut Australiasta mukanani kasa ihania muistoja, kevyt paivetys ja flunssa. Kaksi ensimmaista lammittavat mielta kovasti mutta yska ja vuotava nena hidastavat entisestaan motivaatiopulan takia takkuavaa esseenkirjoitusprosessia. Ei hyva.

Kamera on viela toistaiseksi Melbournessa ja palaa kotiin Geoffin mukana vajaan kahden viikon kuluttua. Lupaan ja vannon postata oikein kuvien kanssa lomastani kunhan siihen on mahdollisuus!