Ekaluokkalainen kavelee kuin nainen

Kaksi paivaa yliopistossa ja kaksi huonosti nukuttua yota takana. Vasyttaa.
Opiskelu ei alkanut ihan yhta suurella ilolla ja innostuksella kuin olin ajatellut. Kavi ilmi etta kolmen valivuotta lukion jalkeen ovat tehneet tehtavansa ja vieraannuttaneet hiukan opiskelusta. Esimerkiksi eilen saatu pienenpieni kotitehtava tuotti jo tuskaa, mutta eikohan tassa muutassa viikossa paase taas taas opiskelun makuun.

Tana aamuna satoi, ja ikkunasta ulos kurkatessa meinasin melkein jaada kotiin. Reippaana tyttona heitin kuitenkin Geoffin sadetakin niskaan ja kerkesin viela ajoissa kouluun - farkut lapimarkana ja ketutus huipussaan. Housut kuitenkin paivan mittaan kuivuivat ja ketutus havisi. Aamun ensimmaisella, matematiikan & pedagogian, luennolla nama edistysaskeleet eivat kuitenkaan viela tapahtuneet. Ketutus jatkui ihan lapi luennon joutuessani istumaan jattimaisen luentosalin takimmaisessa rivissa yksin (en mina nyt silti liian aikaisin luennolle saapunut... ;D), ja huomasin viettaneeni hieman liian vahan vapaa-ajastani viimevuosina matikan parissa...
(as if). Eikohan ne jutut tuolta aivojen syovereista viela kuitenkin loydy kun tarpeeksi kaivaa. 

Paasin haluamalleni valinnaiskurssille, Understanding & Supporting Childhoold, joka alkaa vasta tammikuussa, joten jouluun asti seka maanantai- etta perjantai-iltapaivat saan istuksella kotona napaa kaivelemassa. Ehka hiukan liian optimistista ajattelua tuo kuitenkin, jotain esseeta varmaan vaannan navan kaivelun sijaan. 



Huomenna onkin koko paiva vapaata (tuuletukset tahan valiin), ja ajattelin nyt vihdoinkin saada opintotukihakemuksen liitteineen lahetettya KELA:lle. Muutama liite puuttuu viela mutta laitamma niita sitten perasta menemaan.


Nyt kuppi teeta, villasukat jalkaan ja kaalipadan tekoon.


P.S. Sain eilen koulusta repun. Ihan oikeaa eka luokan meininkia oli siis lompsiessa kotiin reppu selassa. Talla kertaa repussa vaan ei ollut reissuvihkoa ja siistia penaalia vaan noin 5kg:n painoinen Curriculum of Excellence, Skotlannin koulujen opintosuunnitelma. Kevytta iltalukemista...

Elamani suuria kohokohtia

Perasta seurasi viela seinalleni kirjoitettu "Olet ihan täysi IDIOOTTI!! JA ruma"

Kuinka moni teista voi sanoa etta on saanut haukkuja seka tyhmyydesta etta rumuudesta itse Johanna Tukiaiselta? :D

MAMMA WAS HERE

Kuten olenkin jo tassa kertaa mielissani mainostanut, kavi aitini vasta taalla meilla ja myos Skotlannissa ensi kertaa. Tassapa siis kuvareportaasia tapahtuneesta:

Geoff nautti perinteista skotlantilaista aamupalaa vasta poimitut kukkaset nanniensa peittona.

 

Kaytiin Kelvingroven taidemuseossa. Monta tuntia meni kierrellessa ja silti lahemmas puolet jai nakematta.

 

 

Mehilaisia tuolla kameralla oli tarkoitus katsella, mutta minusta toimi aika hyvin tahankin tarkotukseen...

 

Museon jalkeen kiivettiin aidin kanssa viela kukkulalle tiirailemaan Glasgown yliopistoa

Yhtena paivana huitaisimme junalla heti aamusta Edinburghiin:

 

Kiipesimme 287 porrasta Scott Monumentin huipulle. Tassa oltiin viela korkeudella jossa ei viela edes viela kovasti hirvittanyt...

 

Ihan ylimmalta tasolta ei taida yhtaan hyvaa kuvaa olla (jos edes  huonoja). Aarettoman kapeasta portaikosta ylimmalle tasanteelle selvittyani alkoi hatakakka jo siina maarin kurkkia etta alas taytyi paasta ja pian!

Paivan kiipeilyosuuden jalkeen siirryttiin auringonpaisteeseen nauttimaan virvokkeista. Tassa viela oltiin koleita mutta seuraavana paivana kummatkin silmatulehduksen saaneina, joka ilmeisesti noiden Geoffin aurinkolasien valityksella tarttui,  ei pink eye-perhetta enaa niin paljoa naurattanut. 

Syotiin me kans! Minulle pinaattilla, vuohenjuustolla, punajuustolla ja punasipulihillolla paallystetty herkkupizza. Ai etta olikin hyvaa.

 

Jalkkariksi iso kupillinen kahvia ja pala juustokakku puoliksi aidin kanssa (huono paatos), jonka tassa vaiheessa olin jo kerennyt survoa tuonne onnellisen nakoiseen naamaani.

 

Ilo kuitenkin loppui lyhyeen kuin jouduin viimeiset rahani antamaan almuja anelevalle aidilleni. No, koyha antaa vahastaankin. ;D

Sitten lahdettiinkin Edinburghista kotia kohti. Ihan liian vaan puukotuksia ja narkkareita minun makuun...

Aidin kamerasta loytyy viela vaikka kuinka paljon lisaa kuvia mutta kiireissani ja tyhmyyksissani en niita muistanut kopioida omalle koneelleni ennen aidin kotiinlahtoa. No, naitahan sattuu.


Kuten normaaliin aiti-tytar-suhteeseen kuuluu, piti tuon kymmenpaivaisen vierailun aikana vahan tapellakin mutta kaikenkaikkiaan oli aivan ihanaa saada aiti tanne.

I <3 Mamma

Tonni kalaa: tonnikalaa.

Aitini taalla vieraillessa kokkasi han minulle tonnikalapihveja. Maukkaaksihan ne osottautuivat, ja torstaina intouduin sitten paistelemaan pihveja itsekin. Niiden seuraksi pilkoin jaakaapista loytyneet kaksi perunaa ja puolikkaan lantun, jotka paistoin uunissa (lotkoiksi) ranskalaisiksi. Lisaksi sekoittelin pikaisen majoneesi-jogurtti-mitaikinakaapistaloytyy-kastikkeen.

Tonnikalapihvit 3-4 hlo:lle

2 purkkia tonnikalaa oljyssa

0.5 dl korppujauhoja

1 dl kermaa/maitoa tms

1 kananmuna

(sipulia)

suolaa, pippuria ja muita haluamiansa mausteita. (persilja, curry, cayannepippuri etc)

Korppujauho sekoitetaan kermaan ja annetaan turvota n. 10 min. Talla valin tonnikalat valutetaan ja sipulisilppu pehmennetaan paistinpannussa. Kaikki aineet sekoitetaan kulhossa ja valmiista massasta muotoillaan pihveja (8-10 kpl) pannulle. Pihvit paistetaan alhaisella lammolla n. 10 minuutti per puoli.

Voisihan naista taikoa vaikka hampurilaisiakin jos haluaisi, mutta tuntuvat maistuvan myos nain myohaisena aamupalana ihan suoraan jaakaapistakin...

Syysrakkaus

Kaunis ja aurinkoinen perjantai meinasi menna ihan hukkaan sisalla turhia murehtiessa. Ulos auringonpaisteeseen itseni raahattuani, Amelie-elokuvan soundtrackin iPodilta soidessa alkoi elama kuitenkin nayttaa ihan yhta kauniilta kuin paivakin.

Ihan ehdoton lempielokuvani, ei epailystakaan. <3

Condom - essential wear

Kavin tanaan Jordanhillin kampuksen opiskelijoita varten jarjestetylla lounaalla. Luokanopettajien lisaksi myos sosiaalityon ja liikunnan opiskelijat seka taiteiljahipit on eristetty omalle kampukselleen noin neljan kilometrin paassa keskustasta. Tanaan kavimme kaikki (no, ainakin 50 meista muutamasta sadasta) yhdessa nauttimassa hyvin hiilihydraattipainotteisesta buffet-tarjoilusta. Viiniakin oli meita varten varattu 24 pulloa, mutta muutamaa tyyppia lukuunottamatta kukaan ei kehdannut leimatua paivatenuttajaksi...

Juna-asemalta Student Unionia kohti kavellessani mietin tulevia luokkakavereitani, joista useat ovat vasta 17-vuotiaita. Tamahan nyt ei viela niin kamalasti jarkyta, mutta ajatus siita, etta heidan ollessaan viidennella luokalla, aloittelin mina jo lukiota... Tunsin oloni kieltamatta vahan vanhaksi.

Student Unionilta sain lahjaksi kassillinen kraasaa mm. pullonavaajalla varustetun avaimenperan, kondomeja, kalenterin seka setelinpidikkeen...

Jep, ihan samaa mietin minakin...TALLASTA MAA OON AINA HALUNNU!
Tai voihan olla etta kyseessa onkin esimerkiksi lavuaarin paalle ruuvatta kuivausteline, johon koyhat opiskelijat ripustavat paketissa mukana tulleen kondomin pesun jalkeen kuivumaan... NO EI NYT SENTAAN! ;D

Olisiko tassa ainesta nyt ensimmaiselle blogiarvonnalle? 
Condom - Essential Wear-setelinpidike.  Luulen etta osallistujamaarat hipoisivat kattoa. :D

Hama-hamahakki

Eipas taas postaustahdilla voi paljoa kehuskella. Kyse ei ole paperihommien aikaavievyydesta tai edes tyokiireista vaan ihan silkasta laiskuudesta. Ehka se on tama syksy joka saa sohvalla lohoilyn ja muiden postausten lueskelun tuntumaan paljon oman blogin kirjoittamista houkuttelevammalta. Toivottavasti postausinnostus taas pian loytyy.

KELA:n kanssa hommat lie selviavat, eika tuo sohvapoydalla odottava paperipinkka tunnu noin suurimmaksi osaksi taytettyna enaa yhtaan niin pelottavalta. Muutama lappu lisaa ja sittenpa onkin urakka ohi.

Talla viikolla mina, The Freshman, vietan muiden uusien, veikkaisin tuhansien, Strathclyde Universityn opiskelijoiden tavoin Freshers Weekia. Omani aloitin tanaan viela toiden merkeissa mutta huomenna aion viettaa pari tuntia Speed Meeting-tapahtumassa. Huomenna tapaan usean muun opiskelukaverini lisaksi myos tulevan suomalaisen luokkakaverini, Miian, joka jo muutama kuukausi takaperin loysi blogini ja laittoi viestia. Omituisia juttuja nama blogit.

Keskiviikkona Freshers Weekin lukuisista tapahtumista suunnittelen menevani Freshers Fairiin, jossa kuulemma on tarjolla PALJON ilmaista tavaraa vaatteista lahtien. Kelpaa minulle kylla! Pari muutakin juttua viikolle on luvassa mutta kovin monet pippalot eivat niin houkutelleet vanhaa ja tylsaa kotihiirta. No, enpa viela sano etteiko joku saisi houkuteltua nautiskelemaan 99 pennin hintaisista drinkkeja student unioniolle...

 

Taman paivan epamaaraisen postauksen piristeena toimii googlest seuraavaa tarinaa kuvittamaan loydetty kuva. Pari viikkoa sitten, aitini viela taalla ollessa, loytyi tiskialtaasta aamulla aika karmivan kokoinen hamahakki. Aiti ja tytar joutuivat tietenkin kevyen paniikin valtaan, mutta urhea Geoff nappasi hampiaisen purkkiin ja heitti takapihalle. Tanaan Geoff kertoi minulle etta oli muutamaa paiva hamahakin ulos heittamisen jalkeen loytanyt samaisen hamahakin aamulla meidan sangysta! Hyi etta vielakin puistattaa ja oksettaa ajatella etta se jattilainen on saattanut tepastella vaikka mun naamalla. Hyi!


Nyt yritan unohtaa tuon allokkeen jotta paasen takaisin illalliseni pariin. Ei oikein meinaa just nyt maistua...






 

Stressia pukkaa

Muistatteko t uossa parisen viikkoa sitten kun valittelin flunssaani. Well, it's back! 
Syyna taman ankeuttajan palaamiseen lienee KELA:n kanssa taistelusta koitunut stressi. Sain puhelinsoiton pari paivaa sitten Kansanelakelaitoksen sedalta, joka sai minut stressini nousemaan nykyiselle tasolleen. Koska olen ollut Skotlannissa toissa, kuulun nyt ilmeisesti Skotlannin sosiaaliturvajarjestelmaan ja opintotukea saadakseni pitaa minun nyt ilmeisesti hakea osaksi Suomen jarjestelmaa. Optimisti-seta kertoi puhelimessa ettei hakemukseni kuulosta kovin lupaavalta silla minulla ei ole tarpeeksi kiinteita siteita (omistusasunto ja jahtiko 22-vuotiaalla pitaisi olla Suomessa odottamassa?) kotimaahani. Muuttoilmoituskin pitaisi tehda mutta siinakin on omat ongelmansa. Valitusta aiheesta voisin jatkaa vaikka kuinka mutta huomaan stressitasoni nousevan koko ajan tata kirjoittaessani, siispa jatan valituksen sikseen ja muut opintuen saamiseen liittyvat ongelmat mainitsematta.

Jos jollakin teista lukijoista on tietoa opintotuesta ja muuttoilmoituksista ja muista typeran byrokratian mukanaan tuomista paperihommahirvioista, auttakaahan toki.

Terveisin, 

uneton, flunssainen ja nyt huuliherpeksellakin kaunistettu Elli.

Ihana aiti

Oho! Viime postauksestapa onkin vierahtanyt jo melkein kaksi viikkoa. 


Hiljaisuudelle loytyy tosin hyva syy...

Nimittain meidan mamma! Viimeisen kymmeneen paivaan on mahtunut paljon shoppailua, visiitti Edinburghiin ja aivan jarjettomat maarat naurua - yleensa ihan typerille jutuille, kuten tassa perheessa on tapana. Kuvia on uudessa (!), isan ostamassa kamerassa melkoinen kasa, joten valikoin sielta lahitulevaisuudessa hiukan pienemman niita parempia rapsaisyja ja kerron teille lisaa ihanasta lomasta . Nyt kuitenkin keitan kupin teeta ja sitten alan siivoamaan. On ne nuo aidit niin kovia sotkemaan... ;)