Arvontavinkkauksia!

Nyt arvotaan seka Lapsenkengissa-blogissa

etta Ainon Majassakin!

Sinne siis!

Geoff the Masterchef

Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, mina olen meilla se, joka huhkii keittiossa ja hoitaa suurimman osan kokkauksesta. Tiistaina Geoff kuitenkin otti kauhan kateensa ja harjoittelukoululta paniikinsekaisin tuntein palatessani olikin ihana istahtaa alas teekupposen kanssa ja antaa miehen hoitaa kokkaaminen.


Alkupalaksi soimme bruschettaa, joka oli aivan uskomattoman hyvaa.

Paaruoaksi Geoff teki pastaa kermaisella suppilovahvero-pekonikastikkeella.  (ja paalle tietenkin iso kasa parmesania)

Ruoka nautiskeltiin viinin kanssa kynttilanvalossa. Ehka voitaisiin ottaa ihan tavaksi?

Ei tartte enaa sontsan alla kuivatella

Arvaatteko mita en hoksannu ottaa mukaan tana aamuna kotoa lahtiessani?

Ehka alankin tasta lahin kayttamaan sateenvarjon sijasta kokovartalotekonahkapukua, sen verta hyvin nimittan pysyivat jalat kuivana noissa uusissa pokissani.

Tukkajumala

Eilen illalla uusi tukkavari naytti huomattavasti aikaisempaa vaaleammalta mutta nyt, lieko silman totuttua, olen jopa hiukkasen pettynyt kun ei siita tullutkaan niin vaalea kuin kuvittelin. No, lahemmas omaa variahan tassa oli tarkoitus mennakin, eika blondiksi.

Hiusten hiukkasen kuparihtavan vaaleanruskea vari ei ehka paase naissa kuvissa ihan oikeuksiinsa, mutta toivottavasti edes jotain eroa nakyy entiseen.

Tassa eilen illalla, salamalla napsaistu kuva (ja Transformers-yokkaripaitani)

Tassa sitten tanaan, intensiivisen kuvistunnin jalkeen otettu kuva. (kiitos Miialle kuvan ottamisesta!)

Valaistus tassakin vahan huono, mutta savy on silti lahempana oikeaa.

Mitas tykkaatte uudesta tukasta? Pitaisiko tuota viela vaalentaa, heittaa ehka paalle joku kevytvari vai antaa olla tuollaisena?

Viemarin hajuinen tunti ja uusi tukka!

Tanaan, kouluhommien sijasta (opiskelumotivaatio, missa luuraat?) hommailin hiusteni parissa. Jo useamman vuoden paaasiassa tummanruskeana pysynyt tukka erityisesti yhdistettyna hiirenharmaaseen juurikasvuuni, jota usein laiskuuteni vuoksi on nakyvilla aivan liian monta senttia, alkoi kyllastyttaa ja paatin kokeilla jotain uutta.
Kavin kyselemassa kampaajilta ideoita vaalennusprojektiin lahemmaksi omaa variani ja vastaukseksi sain joko koko paan vaalennuksen tai vaalentamisen aloittamisen raidoilla. Valkaisuaineen levittaminen hiuksiin hiukkasen jannitti ja niinpa lykkasin tata, kuten muitakin hiusten leikkaamiseen tai varjaamiseen liittyvia projekteja hamaan tulevaisuuteen.


Jostain, lieko internetin syovereista, luin uudesta kotivarinpoistopaketista, Scott Cornwall:n ColourB4:sta. Normaaleista varinpoistoista tama eroaa ihan taysin, tuote ei nimittain sisalla ollenkaan valkaisuainetta eika ammoniakkia. Vari ei siis vaalenna hiuksia vaan sen sijaan, jollakin meikalaisen hilseen yli menevalla tavalla, rikkoo vanhan hiusvarin molekyylirakenteen hiuksista, ja vari lahtee sitten pois ihan pesemalla. Uskomatonta mutta totta.

Aineen levityksessa auttoi rakas assistenttini, Geoff. Kun olin satavarma etta vahvasti viemarilta ja madalta kananmunalta haiseva tokotti oli levitetty tasaisesti joka paikkaan, kaarin paani ymparille kelmua ja sen jalkeen kietaisin viela koko komeuden pyyhkeen sisalle.

Sitten vaan odoteltiin. Tunti.

Aine tarvii toimiakseen lampoa, joten leiriydyin tunniksi ikkunan viereen, paa kiinni patterissa. Tunnin vaikutusajan jalkeen hiuksia huuhdellaan ensin kymmenen minuuttia, levitetaan buffer-aine (mita lie sitten olisikaan suomeksi), huuhdellaan viela toiset kymmenen minuuttia ja tukka on valmis! 

Aikaa vievaahan tama toki oli mutta taysin sen arvoista!

Koska olen niin ovela kettu, en julkaise kuvaa uudesta tukasta viela tanaan vaan joudutte odottamaan huomiseen ja sitten saatte nahda, toivottavasti paivanvalossa otetun, kuvan uudesta ihanasta tukasta!

P.S. Lampimasti tervetuloa uusille lukijoille! Pakko myontaa etta yllatyin kuin uusia lukijoita oli ilmestynyt joka kolmiviikkoisen blogihiljaisuuden aikana.

Janskatyttaa!

Kuva: weheartit

Huomenna menen paivaksi koululle, jossa tammikuussa vietan 6.5 viikkoa harjottelussa. 
Janskattaa ihan hirvittavasti vaikka olenkin kylla tosi innoissani kun paasen taas koulukirjojen parista tekemaan ihan oikeita opejuttuja.
Janskatyksissani olenkin tana iltana yhdeksasta lahtien koittanut keksia jotain tekemista. Tahan mennessa olen jo pessyt koneellisen pyykkia, silittanyt viisi paitaa (en edes muista milloin viimeksi silitysrauta on tassa talossa paassyt ulkoilemaan), vaihtanut lakanat ja tuntuu etta vielakin pitaisi jotain keksia - uni kun ei varmasti tule silmaan viela pariin tuntiin.


Yhden mekon tuunaus oli mielessa mutta ehka juon kupposen kofeiinitonta teeta ja potkottelen hetken vaikka piikkimatolla. Eikohan se uni sielta joskus tule ja aamulla voinkin herata Opettaja-Ellina. Pitakaa peukkuja!

Nelja vuotta eika suotta!

Eilen juhlittiin Elli&Geoff-tiimin 4-vuotispaivaa. 

Kavimme syomassa Zizzissa, tahan astisen kokemukseni mukaan maailman ehdottomasti parhaassa ketjuravintolassa. Aloitimme juhlistuksen lasillisella kuohuviinia, soimme ihanat alkupalat, pizzaa ja pastaa, kiskaisimme kitoihimme pullollisen viinia ja soimme lopuksi viela ihanan gelatoannoksen. Puoliksi, tietenki.

Viimeaikojen havyttoman pitkaa blogihiljaisuutta perustellakseni voisin vaittaa etta viimeiset kolme viikkoa olen koittanut jarkata Red Hot Chili Pepperssia esiintymaan Glasgowhun juuri meidan vuosipaivana, mutta pakko myontaa etta blogiin en ole kirjoittanut ihan omaa laiskuuttani (ja koska koneellani ei ole ollut photoshoppia sitten eilisen) ja RHCP:n keikka kotikonnuilla oli ihan onnekasta, ihanaa sattumaa. 

Illallisen jalkeen mahat taynna ihanaa ruokaa ja rakkaudesta soikeina suuntasimme siis SECC:lle katsomaan keikkaa.

Taisin olla aika mielissani.

Oli Geoffikin oikeasti onnessaan, vaikka tassa kuvassa nayttaakin etta olisin hanet pakolla raahannut paikalle.  Geoffille tama olikin jo kolmas kerta Chilli Pepperssien keikalla, itselleni ensimmainen muttei toivottavasti viimeinen, sen verran hyvan keikan nimittain tuo lihaksikkaat keski-ikaiset miehet heittivat.

Paikat oli aika hyvat ja kuvien oton sijaan tulikin keskityttya laulamiseen, huutamiseen ja hervottomaan tanssimiseen. Uudet tekonahkahousut ei tainneet olla ihan paras housuvalinta keikalle, pylly oli nimittain hiessa viela tunti keikan jalkeenkin. No, tiedanpa ensi kertaa varten...

Sellainen vuosipaiva siis, kerrassaan taydellinen.

Tassa yhteiskuva tiimista vajaa nelja vuotta takaperin. Kannatti rakastua.