Likaisia ovat teidan mielikuvituksenne, hyi! Otsikko kuitenkin viittaa omituiseen harrastukseeni kerata inspiraatiokuvia joka puolelta netista seka kodin sisustukseen etta haihin liittyen. Ja ei, emme ole menneet kihloihin emmeka edes sellaisia suunnittele mutta saahan nainen nyt aina haaveilla...
Eilen olimme katsomassa kaverimme stand up-showta (minakin saatoin laulaa luikauttaa osana tata Glasgown komediafestivaalien osana ollutta, yli 60 ihmisen todistamaa spektaakkelia!) Shown jalkeen piti tietenkin lahta vahan juhlistamaan ja tanaan herasinkin vasta kolmen aikaan kissaheratyskellon ansiosta. Samainen heratyselain oli kylla maukunut, kavellyt paallani ja tokkinyt tassullansa naamaani jo useamman tunnin mutta yritin viela tassa vaiheessa valtella sangysta ylos nousemista.
Eilen, epaonnistuneen hiustenkiharrusyrityksen jalkeen sutaisin hiukseni nutturalle, torkkasin itseani ripsarilla silmaan ja sipaisin vahan huulipunaa huuliin (eika ole tama huulipuna muuten vielakaan lahtenyt, terveisin: pinkkihuulinen ja takkutukkainen krapulapeikko)
Paalle huitaisin vasta second handina ostamani liviin, jossa on tuollatavoin hauskasti kaksi liivia paallekkain. Korvissa oli ihanat Australiasta ostamani, ilmeisesti nahasta tehdyt korvikset, jotka ovatkin nykyaan ihan lempparit. Olin jopa mielestani ihan kivan nakoisena liikenteessa!
Nyt taidan lahta suihkuun, hinkata nama loputkin pinkit irti huulista ja lahta sitten nauttimaan viela auringon paisteen viimeisista sateista. Tanaan ei taida kampasta ulostautua ihan noin edustavan nakoinen neiti...
Olen menossa kesakuussa ystavani polttareihin Helsinkiin ja heinakuussa visiteeraan kotimaani paakaupunkia haavieraana. Rakas siskoni ja vaimonsa lupasivat majoittaa minut luokseen oikein kahteen otteeseen ja tasta jo etukateen kiitollisena ostin tuliais-/kiitos-/rakkaus-/tupaantulijaislahjaksi seuraavan ihanan ja tarpeellisenkin setin!
Aiti oli kuulemma kylaillessaan huomauttanut, ettei siskoni kotoa loydy kovinkaan paljon astioita. Loysin taman ihanan,]kylpevilla naisilla koristetun teekuppisetin ja pakkohan se oli tilata. Nyt vaan harmittaa etten tilannut itsellenikin. No, kylla taman teekuppikateuden kestaa sisarusrakkauden nimissa...
Taman kupin kanssa taytyy tee horppia nopsaa, jottei neiti vaan tukehdu!
Tasta taytyy juoda teeta silmat kiinni ettei vaan ala naurattamaan kesken teenjuonnin. Pylly, hih.
Kuppien lisaksi setissa on myos lautaset ja lusikat joissa kussakin yhteensopivat, kylpijan jalkeensa jattamat vaatteet.
(pylly, hih)
Olisihan taman lahjan toki voinut pitaa yllatyksenakin mutta mina olen huono pitamaan salaisuuksia. Ja onhan nama aivan liian ihanat salaisuutena pidettaviksi.
Siskolle terkut, etta teelaatuja saa nyt sitten alkaa keraamaan valmiiksi!
Eilen iski leivontahimo ja kaupasta tarpeet noudettuani leipaisin 8 dl:n leipataikinan. Tasta syntyi, ihan tarkoituksella, tarpeeksi leipaa naapurillekin asti annettavaksi. Ihan tavallisia leipia en tehnyt, vaan juusto- seka juustoyrttipatonkeja. Saattoi olla etta juustoraastetta hulahti sekaan melkoinen maara vaan olihan se hyvaakin!
Koska en eilen muistanut ottaa kuvaa leipomuksistani ja tanaan asian hoksattuani luonnonvaloa ei enaa oikein kuvaamiseen riittanyt, otin todistusaineistoksi seuraavan kuvan...
Kuvasta saattaisi ymmartaa minun olevan pahalla paalla, mutta en suinkaan sita ole. Ensin kavin kaverini Emilian kanssa kahvilla (sain Suomen tuliaisina varrasleivan!) ja kotimatkalla tapasin paikallisen Big Issue-lehden myyjan, jonka kanssa melkolailla aina nahdessamme vaihdamme kuulumiset. Talla kertaa tapaaminen nostatti levean hymyn kasvoilleni koko kotimatkaksi - herra nimittain kertoi saaneensa oman kodin monenko lie vuoden kodittomuuden jalkeen.
Nyt on kaynyt niin etta minut on vallannut neulontahulluus, tai enemmankin neulomistoiden suunnitteluun ja niista haaveiluun keskittyva sekavuuskohtaus. Miia kavi eilen meilla kylassa, ja kuten etukateen suunniteltua, laitoimme lankatilauksen menemaan The Wool Shed-lankakauppaan. Saattoipa kayda niin etta siina savusjuuston, pastan ja leivonnaisten syomisen lomassa tilasin £30:lla lankoja ja haastoin itseni melkoiseen neulontahaasteeseen. Suunnitelmana on nimittain tehda tama neuletakki - ihan ite!
Meikalaisen neulontahistorialla tasta tullee melko mielenkiintoinen projekti... Miia onneksi lupasi auttaa! Parastahan tassa on se, etta aloin tekemaan kettuhuivista ylijaaneesta langasta vauvan neuletakkia (mille vauvalle, en tieda.) ja eilen huomasin etta minulla on liian vahan silmukoita. Neuloja-ammattilainen siis. Saas nahda mita tasta tulee!
Eraaseen toiseenkin, huomattavasti pienemaan neulontaprojektiin tilasin langat, mutta koska suunnittelen antavani tuotoksen lahjaksi eraalle blogini lukijalle, en siita kerro talla kertaa sen enempaa.
Tassa siis eras tekemani voiceover-tyo. Loytyy talla hetkella vain youtubesta, pian varmaan myos tuotteen nettisivulta. Tieda sitten, torkkaavatko taman ihmevoiteen mainoksen joskus viela telkkariinkin asti... Toivottavasti paasee telkkariin asti. Jos voide onnistuu parantamaan jopa avioliiton niin onhan se kokeilun arvoinen - vahintaan!
Nyt olen minakin sitten virallisesti hieno nainen. Minulla on nimittain kettupuuhka!
Tama ihanuus neulottiin tata ohjetta hiukan muunnellen. Ketulle jouduin tekemaan nenan kaksi kertaa ja uskokaa tai alkaa, tassa on se jalkimmainen, parempi ja pienempi versio. Paranteluyrityksista huolimatta tuo nena on ihan liian suuri mutta ehka se on vaan suloisuusbonus.
Yritin ottaa kuvaa huivista in action mutta valitettavasti valo ei enaa riittanyt eika naamakaan ollut oikein kuvauskunnossa. Toisella kertaa sitten.
Viimeisen viikon aikana on pyllyni alkanut kasvattamaan juuria sohvaamme. Talla kyseisella sohvalla olen nimittain istunut ja neulonut - ensimmaista kertaa kymmeneen vuoteen. Pakko myontaa etta neulomisnopeus ja tyon jalkikin on sen mukaista... nakee ettei ole ihan hetkeen puikkoihin tartuttu, vaan onpa nyt tartuttu joka tapauksessa.
Tassa lavastetussa kuvassa esitan neulovani sangylla, jossa ei kylla tainnut syntya yhtaan rivia tuosta huivista. Ihan noin iloinenkaan en ollut, eritoten siina vaiheessa kun olin hyvinkin oma-aloitteisesti milloin nostanut olemattomia silmukoita puikolle ja milloin tajuamattani kaventanut tyota...
Ylpeana aion silti kantaa elainystavallista, joskin hiukan rumaa, kettupuuhkaani kaulassani! Laitan teille kuvan myohemmin lopputuloksesta. :)
70 lihapullan lisaksi 1.5kg jauhelihasta riitti myos lasagneksi asti. Hyvaa oli tamakin, vaikka itse sanonkin (taas)
Koska en lasagnesta muistanut ottaa kuvaa (ja nehan nyt muutenkin nayttaa aina samalta) piirsin teille taman kuvan havainnollistaakseni ruokalajin herkullisuutta.
50g voita n. 2 rkl vehnajauhoja n. 1 ltr kevytmaitoa n. 200g juustoraastetta
1. Sulata kattilassa ruokalusikallinen voita. Lisaa kanelitanko ja laakerinlehdet ja kypsenna hetki. Lisaa sitten sipuli ja valkosipuli. Kuullota. Lisaa jauheliha ja ruskista. 2. Lisaa tomaatit, pilkotut porkkanat ja sellerinvarret, pesto, suola, pippuri ja lihaliemikuutio ja anna porista 30 minuutista tuntiin. 3. Valmista talla valin juustokastike. Sulata voi kattilassa, lisaa jauhot koko ajan sekoittaen ja kypsenna seosta hetkinen (ala ruskista). Lisaa litran verran maitoa koko ajan sekoittaen ja kiehauta. Lisaa juustoraaste. 3. Laita uunivuokaan ensin juustokastiketta, sitte lasagnelevyja ja bolognaisekastiketta kunnes joku edellamainituista loppuu/vuoka on taynna ihanaa lasagnea. Lisaa omatuntosi sallima maara juustorastetta kerroksiin ja lasagnen paalle. 4. Paista 180 asteessa puolisen tuntia tai kunnes lasagne nayttaa valmiilta.
Juustokastikkeeseen, kerrosten valiin ja lasagnen paalle katosi sujuvasti 500g vahvaa cheddarjuustoa. Hups.
Ei ehka mitaan terveysruokaa keholle mutta sitakin parempaa mielelle!
Pilvista tassa kaupungissa on lahes aina (tosin nyt paistaa aurinko!) ja lihapullia ilmestyi keittioomme kuin sienia sateella kun pyoraytin eilen niita yli 70 kappaletta. Oikein kunnon Martta-meingilla.
Kuva on weheartit-sivustolta lainattu. Eihan nyt 70 lihapullaa olis mitenkaan mahtuneet samaan kuvaan... (tai sitten en vaan jaksanut kaivaa kameraa esille)
Nyt on sitten tassa taloudessa lihapullia seka jaakaapissa etta pakastimessa. Viime aikoina flunssa on vaivannut seka minua etta Geoffia, ja pizzaa on tullut syotya ihan liikaa kun ei energia ole juuri kokkailuun riittanyt. Nyt on sitten flunssailupaivan varalle lihapullerot odottamassa. Ja onhan ne nyt muutenkin ihan mielettoman hyvia, vaikka ite sanonki!
Minun flunssani on onneksi jaanyt talla kertaa vain yskan ja jatkuvan paansaryn, lieko poskionteloista johtuvan sellaisen, tasolle mutta Geoff raukka ei ole selvinnyt ihan niin vahalla. Viime yona vieressani nukkui hikinen ja tulikuuma mies, joka valilla itki unissaan ja pyori koko yon kuin vakkyra. Tuollas se nyt raukka makaa reporankana sangyn pohjalla. Ehkapa vien aamiaiseksi pari lihapullaa...
(kiroilun lopettamisen lisaksi lupaan, etta tama on viimeinen lihapulla-aiheinen postaus blogissani vahaan aikaan)
