Thursday 8 December 2011

Lumeton joulu

Viime viikot olen viettanyt enemman ja vahemman aktiivisesti kouluhommien parissa. Yksi essee pitaisi viela ennen ensi viikon perjantaita vaantaa, lahdemme silloin nimittain viettamaan joulua Australiaan! Olen tainnut taysin unohtaa tuosta reissusta mainita paani ollessa taynna koulustressia, mutta nyt kun lahtoon on enaa runsas viikko, alan olemaan jo niin tapinoissani etta tuskin muuta voin ajatellakaan. 


Postauksen kuvituksena toimikoot viime viikolla napsitut kuvat meidan perheesta. Tassa Topin viettelija-katse.


Reipasta esseen kirjoitusta on merkittavasti hairinnyt flunssa, johon sairastuin viime lauantaina. Koko viikon olenkin ollut potkottelemassa kotona ja tanaan, viela flunssaisena mutta jo paremmassa kunnossa ollessani, paatin menna kouluun. (Luterilaisen kasvatuksen saaneena omatunto soimaa aina sairastaessa.) 





Kavipa kuitenkin niin (onnekkaasti?) etta ulkona riehuu niin kamala myrsky etta kaikki tunnit on talta paivaa peruttu. Koulua siis talle vuodelle jaljella enaa yksi paiva ja maanantaina yksi luento viela tekematonta esseeta koskien. Jipii!




Voipa tosin olla etta varsinaisten tuntien loppumisesta huolimatta ensi viikko menna aika tehokkaasti yliopiston kirjastolla, en nimittain millaan haluaisi Australiassa esseita kirjotella kun kahden vuoden tauon jalkeen paasen sinne tapaamaan perhetta ja ystavia.




Lumeton joulu, tervetuloa!


Wednesday 23 November 2011

Arvontavinkkauksia!

Nyt arvotaan seka Lapsenkengissa-blogissa












Sinne siis!

Saturday 19 November 2011

Geoff the Masterchef

Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, mina olen meilla se, joka huhkii keittiossa ja hoitaa suurimman osan kokkauksesta. Tiistaina Geoff kuitenkin otti kauhan kateensa ja harjoittelukoululta paniikinsekaisin tuntein palatessani olikin ihana istahtaa alas teekupposen kanssa ja antaa miehen hoitaa kokkaaminen.


Alkupalaksi soimme bruschettaa, joka oli aivan uskomattoman hyvaa.








Paaruoaksi Geoff teki pastaa kermaisella suppilovahvero-pekonikastikkeella.  (ja paalle tietenkin iso kasa parmesania)








Ruoka nautiskeltiin viinin kanssa kynttilanvalossa. Ehka voitaisiin ottaa ihan tavaksi?



Thursday 17 November 2011

Ei tartte enaa sontsan alla kuivatella

Arvaatteko mita en hoksannu ottaa mukaan tana aamuna kotoa lahtiessani?










Ehka alankin tasta lahin kayttamaan sateenvarjon sijasta kokovartalotekonahkapukua, sen verta hyvin nimittan pysyivat jalat kuivana noissa uusissa pokissani.

Tukkajumala

Eilen illalla uusi tukkavari naytti huomattavasti aikaisempaa vaaleammalta mutta nyt, lieko silman totuttua, olen jopa hiukkasen pettynyt kun ei siita tullutkaan niin vaalea kuin kuvittelin. No, lahemmas omaa variahan tassa oli tarkoitus mennakin, eika blondiksi.

Hiusten hiukkasen kuparihtavan vaaleanruskea vari ei ehka paase naissa kuvissa ihan oikeuksiinsa, mutta toivottavasti edes jotain eroa nakyy entiseen.

Tassa eilen illalla, salamalla napsaistu kuva (ja Transformers-yokkaripaitani)



Tassa sitten tanaan, intensiivisen kuvistunnin jalkeen otettu kuva. (kiitos Miialle kuvan ottamisesta!)
Valaistus tassakin vahan huono, mutta savy on silti lahempana oikeaa.



Mitas tykkaatte uudesta tukasta? Pitaisiko tuota viela vaalentaa, heittaa ehka paalle joku kevytvari vai antaa olla tuollaisena?

Wednesday 16 November 2011

Viemarin hajuinen tunti ja uusi tukka!

Tanaan, kouluhommien sijasta (opiskelumotivaatio, missa luuraat?) hommailin hiusteni parissa. Jo useamman vuoden paaasiassa tummanruskeana pysynyt tukka erityisesti yhdistettyna hiirenharmaaseen juurikasvuuni, jota usein laiskuuteni vuoksi on nakyvilla aivan liian monta senttia, alkoi kyllastyttaa ja paatin kokeilla jotain uutta.
Kavin kyselemassa kampaajilta ideoita vaalennusprojektiin lahemmaksi omaa variani ja vastaukseksi sain joko koko paan vaalennuksen tai vaalentamisen aloittamisen raidoilla. Valkaisuaineen levittaminen hiuksiin hiukkasen jannitti ja niinpa lykkasin tata, kuten muitakin hiusten leikkaamiseen tai varjaamiseen liittyvia projekteja hamaan tulevaisuuteen.


Jostain, lieko internetin syovereista, luin uudesta kotivarinpoistopaketista, Scott Cornwall:n ColourB4:sta. Normaaleista varinpoistoista tama eroaa ihan taysin, tuote ei nimittain sisalla ollenkaan valkaisuainetta eika ammoniakkia. Vari ei siis vaalenna hiuksia vaan sen sijaan, jollakin meikalaisen hilseen yli menevalla tavalla, rikkoo vanhan hiusvarin molekyylirakenteen hiuksista, ja vari lahtee sitten pois ihan pesemalla. Uskomatonta mutta totta.





Aineen levityksessa auttoi rakas assistenttini, Geoff. Kun olin satavarma etta vahvasti viemarilta ja madalta kananmunalta haiseva tokotti oli levitetty tasaisesti joka paikkaan, kaarin paani ymparille kelmua ja sen jalkeen kietaisin viela koko komeuden pyyhkeen sisalle.
Sitten vaan odoteltiin. Tunti.



Aine tarvii toimiakseen lampoa, joten leiriydyin tunniksi ikkunan viereen, paa kiinni patterissa. Tunnin vaikutusajan jalkeen hiuksia huuhdellaan ensin kymmenen minuuttia, levitetaan buffer-aine (mita lie sitten olisikaan suomeksi), huuhdellaan viela toiset kymmenen minuuttia ja tukka on valmis! 

Aikaa vievaahan tama toki oli mutta taysin sen arvoista!
Koska olen niin ovela kettu, en julkaise kuvaa uudesta tukasta viela tanaan vaan joudutte odottamaan huomiseen ja sitten saatte nahda, toivottavasti paivanvalossa otetun, kuvan uudesta ihanasta tukasta!

P.S. Lampimasti tervetuloa uusille lukijoille! Pakko myontaa etta yllatyin kuin uusia lukijoita oli ilmestynyt joka kolmiviikkoisen blogihiljaisuuden aikana.


Monday 14 November 2011

Janskatyttaa!



Kuva: weheartit

Huomenna menen paivaksi koululle, jossa tammikuussa vietan 6.5 viikkoa harjottelussa. 
Janskattaa ihan hirvittavasti vaikka olenkin kylla tosi innoissani kun paasen taas koulukirjojen parista tekemaan ihan oikeita opejuttuja.
Janskatyksissani olenkin tana iltana yhdeksasta lahtien koittanut keksia jotain tekemista. Tahan mennessa olen jo pessyt koneellisen pyykkia, silittanyt viisi paitaa (en edes muista milloin viimeksi silitysrauta on tassa talossa paassyt ulkoilemaan), vaihtanut lakanat ja tuntuu etta vielakin pitaisi jotain keksia - uni kun ei varmasti tule silmaan viela pariin tuntiin.


Yhden mekon tuunaus oli mielessa mutta ehka juon kupposen kofeiinitonta teeta ja potkottelen hetken vaikka piikkimatolla. Eikohan se uni sielta joskus tule ja aamulla voinkin herata Opettaja-Ellina. Pitakaa peukkuja!

Sunday 13 November 2011

Nelja vuotta eika suotta!

Eilen juhlittiin Elli&Geoff-tiimin 4-vuotispaivaa. 
Kavimme syomassa Zizzissa, tahan astisen kokemukseni mukaan maailman ehdottomasti parhaassa ketjuravintolassa. Aloitimme juhlistuksen lasillisella kuohuviinia, soimme ihanat alkupalat, pizzaa ja pastaa, kiskaisimme kitoihimme pullollisen viinia ja soimme lopuksi viela ihanan gelatoannoksen. Puoliksi, tietenki.



Viimeaikojen havyttoman pitkaa blogihiljaisuutta perustellakseni voisin vaittaa etta viimeiset kolme viikkoa olen koittanut jarkata Red Hot Chili Pepperssia esiintymaan Glasgowhun juuri meidan vuosipaivana, mutta pakko myontaa etta blogiin en ole kirjoittanut ihan omaa laiskuuttani (ja koska koneellani ei ole ollut photoshoppia sitten eilisen) ja RHCP:n keikka kotikonnuilla oli ihan onnekasta, ihanaa sattumaa. 

Illallisen jalkeen mahat taynna ihanaa ruokaa ja rakkaudesta soikeina suuntasimme siis SECC:lle katsomaan keikkaa.



Taisin olla aika mielissani.


Oli Geoffikin oikeasti onnessaan, vaikka tassa kuvassa nayttaakin etta olisin hanet pakolla raahannut paikalle.  Geoffille tama olikin jo kolmas kerta Chilli Pepperssien keikalla, itselleni ensimmainen muttei toivottavasti viimeinen, sen verran hyvan keikan nimittain tuo lihaksikkaat keski-ikaiset miehet heittivat.


Paikat oli aika hyvat ja kuvien oton sijaan tulikin keskityttya laulamiseen, huutamiseen ja hervottomaan tanssimiseen. Uudet tekonahkahousut ei tainneet olla ihan paras housuvalinta keikalle, pylly oli nimittain hiessa viela tunti keikan jalkeenkin. No, tiedanpa ensi kertaa varten...

Sellainen vuosipaiva siis, kerrassaan taydellinen.


Tassa yhteiskuva tiimista vajaa nelja vuotta takaperin. Kannatti rakastua.


Thursday 20 October 2011

Pistetaan, pistetaan banaania curryyn.

Jo yli kymmenen vuotta sitten aitini bongasi  Kodin Kuvalehden reseptikilpailusta Konfuusiopadan, ihanan kesakurpitsaa, paprikaa, kookosta ja banaania sisaltavan curryn. Seurustelumme alkuaikoina hurmasin Geoffin tuolla samaisella currylla mutta nyt resepti on hukkunut. (Aiti, jos sulla on viela tallessa niin saa lahettaa tanne pain!)

Geoff pyysi minua kokkaamaan 'sita baananicurrya', ja vaikka varmasti reseptin olisin onnistunut muistamaan ainakin sinne pain, ajattelin kuitenkin kokeilla jotain hiukkasen erilaista currya jossa banaani ja kookos voisivat liittoutua muodostaen jumalaisen makuelamyksen.

Netin syovereista loytyi seuraava resepti:



Kookos-kana-banaanicurry

1 tl garam masala-mausteseosta
1 rkl oljya
8 luutonta, nahatonta kanan reitta (omissani olivat luut viela paikallaan ja kaytin myos koipia)
1 iso sipuli pilkottuna
2 tomaattia pilkottuna
4,5  dl kanalienta
2 rkl tulista currytahnaa (omani sekoitin itse mausteista, chilista, valkosipulista ja oljysta)
1.5dl kermaa 
50g mantelijauhetta
25g kookoshiutaleita (heitin pari kourallista)
2 isoa banaania 2cm:n viipaleiksi leikattuna
2 rkl korianteria

1. Sekoita kanapalat, garam masala ja hiukkasen suolaa ja pippuria. Kuumenna oljy kattilassa/kasarissa ja lisaa taman jalkeen sipuli ja kana. Paista 10 minuuttia kunnes kana on saanut mukavasti varia.
2. Lisaa kattilaan tomaatti ja paista pari minuuttia kunnes se pehmenee hiukan. Lisaa sitten kanaliemi ja currytahna ja keita 10 minuuttia. 
3. Sekoita joukkoon kerma, mantelijauhe, kookoshiutaleet ja banaani. Mausta suolalla ja pippurilla ja keita viela viitisen minuuttia (tai 15 jos olet unohtanut laittaa ohran kiehumaan) kunnes banaani pehmenee. 
4. Nauti riisin, naan-leivan, ohran tai vaikka kukkakaaliriisin kanssa. Koristele annos korianterilla ja sitruunalohkolla.

Tosi hyvaa tuli kylla. Ensi kerralla taidan laittaa vain yhden banaanin vaikkei banaanin maku tassakaan versiossa liian lapitunkeva ollut.

Seuraavana paivana kastiketta syotiin nuudelien kanssa ja riittipa sita viela sitakin seuraavalle paivalle (kanankoivet oli kylla jo syoty) tarjoiltavaksi kanafileiden ja salaatin kanssa.

Vegeversionkin tasta voi toki tehda ja lisata kanan tilalle vaikka keitettyja linsseja tai vihanneksia, miksipas ei!




Monday 17 October 2011

Historian lehdet haviskoot!

Viime viikko on mennyt esseen parissa puurtaessa eika aikaa taikka innostusta ole oikein riittanyt blogin paivittamiseen. Paa on lyonyt hiukkasen tyhjaa monenkin asian suhteen (huom. aurinko alkaa pikkuhiljaa taas paistamaan risukasaan) eika bloggaamiseenkaan ole oikein ollut innostusta. Nyt kuitenkin muistin eraan postauksen, jonka idea syntyi kirjautuessani pitkasta aikaa IRC-Galleriaan, tuonne teinivuosieni sosiaalisen elaman ytimeen. Vanhimmat kuvista olen sinne lisannyt jo yli kymmenen vuotta sitten (hui kauhea!) ja loysin sielta monta helmea menneilta vuosilta.


Tassapa siis historin lehtien havinaa teillekin jaettavaksi (tai lahinna omaksi ilokseni)!






Minne katosivat kiharat, kyselee Elli.






Tassapa sitten muutamaa vuotta myohemmin tanssihommissa hyvan ystavani Villen kanssa. Mikseivat pyoreat posket kadonneet, voisin nyt kysya.






Nama kaksi on taidettu ottaa noin seiskaluokan aikoihin. Ei kovin vahvasti mennyt sillonkaan.




Ystavani Emman keksimme monenlaista viihdyketta ylaasteaikoina...












...muutamaankin otteeseen.






Kannatti menna Kanarialle!






Sitten hyppy muutama vuosi eteenpain ja Wanhojen tanssit...








...ja niiden jatkot. Tassa valmiina pippaloimaan ihanan Emman kanssa.






Voi etta, kunpa tietaisinkin. Kivan varinen tukka ainakin!






Onnellinen ruokavauva aiti. Hitto mika rimpula, tuoltahan mun maha nayttaa nykyaan ihan pullistamattakin! 




Kevyt paivameikkini. No okei, olin musikaalissa.






Duck face vm. 2004 tai 2005. Kuka naita muistaa.




Maalaisromantiikkaa à la Elli.




Tassa olimme viettaneet koko yon kavereiden kanssa joen rannassa istuskellen ja tyhmia puhuen. Aamulla kotiin vasytti.




Lukion loppua kohden tukka lyheni.








Abiristeilylla joku otti minusta kuvan tanssilattialla. Muuvssit on hallussa.




... ja sitten oli penkkarit.






Kirjoitusten aikaan leikkasin tukan ihan lyhyeksi. 




Ja ilmeisesti tukan leikkaaminen kannatti kun paasin ihan ylioppilaaksikin asti.


Eikohan tassa ollut nyt ihan tarpeeksi kuvia allekirjoittaneesta vahaksi aikaa.
Ensi postaukseen lupaan olla laittamatta yhtaan kuvaa itsestani!





Monday 10 October 2011

Wake me up when September+October+November+December+January ends.

Eilen kavimme katsomassa Snoop Doggia ja vaikkei kaikki ihan taydellisesti mennytkaan olin silti keikan lopussa kasvoilleni oli noussut hymy, olin hikinen ja haisin pahalta.
Ennen keikkaa kavimme pikaisesti syomassa makkarilla ja syksyn hiilarimattojen tuottaman vaakalukeman inspiroimana tilasin salaatin ranskalaisten sijaan. Lieko ollut sitten se, vaiko kanapurilainen, joka tuntia myohemmin sai vatsani kramppaamaan. 
Lamppariartisteja kuunnellessa olo oli aivan kamala ja jokaista soluani tarisyttanyt bassonjytke sai olon aivan kamalaksi. Pian alkoikin tuntua silta etten saa henkea ja kyyneleet nousivat silmiini - oli pakko paasta ulos.

Hetken kavin istuskelemassa ulkopuolella raikkaassa ilmassa ja Geoff sai rauhoitettua paniikissa kyynelehtivan tyttoystavansa. Palasimmekin takaisin sisalle mutta hieman ennen keikan alkua huono olo palasi, vatsaan sattui ja tuntui etten saanut henkea. Oksetti, ja kavinkin vessassa tapaamassa Yrjoa, jonka jalkeen olo olikin hetken jo parempi. Keikan alkupuolella, pari vesikulausta juotuani, jouduin heittamaan saman reissun taas ja silla parjattiinkin sitten loppuun asti. Olo oli viela kotiin tullessakin tosi huono ja laitoinkin tuutorille viestia etten tule tanaan yliopistolle.

Tama paiva onkin sitten mennyt sangyssa. Pikkuhiljaa ruokahalu alkaa palaamaan ja seka ruoka etta juoma onkin pysynyt tanaan sisalla.

Monen monta kertaa olen viimeisen parin viikon aikana koittanut blogia alkaa kirjoittamaan mutta kirjoitus ei vaan kulje. Vasyttaa, itkettaa ja stressaa. Vapaapaivat menevat nukkuessa, peiton alla maailmaa piilossa. Pientenkin juttujen tekeminen tuntuu ylitsepaasemattoman vaikealta ja stressaavalta enka ole juuri neljan seinan sisalta poistunut muuten kuin pakon edessa. Laakarin kanssa treffit keskiviikkona, josko tama elama tasta taas saataisiin raiteilleen.


Sunday 2 October 2011

Pippalointia

Pippalot - siinapa vasta sana. Sellaisissa joka tapauksessa oltiin pari viikkoa takaperin Glasgown etelapuolella aivan jattimaisessa, ihanassa talossa, jossa ystavamme Kieran asuu.














Alkuillasta olohuoneessa kaytiin muutama sukkapainiottelu seka tehtiin kasvomaalauksia. Minakin sain omani.






Kaunis, eiko?




Enpa ole ennen tavannut ihmista joka innostuu hurjasti kuullessani suomalaisuudestani ja jonka kanssa vietamme illan keskustellen suomalaisten juroudesta ja kiroillen kilpaa. Tama saksalainen, Suomessa vaihdossa ollut neiti, osasi myos sanat 'ripuli' ja 'lapsivesi'.  Katevaa JA tarpeellista.






Minulla on selvasti hirvittavan hauskaa - ja olikin!




Sohvalla istuva miekkonen kosi minua illan aikana, viisumisyista tosin. Tarjoutui maksamaan £5000 naimajaisista mutta kieltaydyin, niin houkutteleva kuin tuollainen rahamaara onkin.


Ei muuta talla eraa, kirjoitus ei kulje ollenkaan.


P.S. Mita tykkaatte tasta blogipohjasta? Jatanko hetkeksi vai vaihdammeko takaisin vanhaan?


Edit: Varkkailyn tuloksena sain kuin sainkin nuo lehdet tuonne taustalle. What's the verdict?



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...