Tuesday 30 March 2010

Too soon?

En yleensa osta netista vaatteita silla kaupoissakin sovitetuista vaatteista suurin osa ei nayta ihan yhtaan niin hyvalta kuin olin haaveillut. Nyt kuitenkin eksyin, mainoksen uhrina, boohoo.com-nettikauppaan ja ei hyvanen aika mita sielta eteen putkahti. Ja ei, naita nyt en etes kaupassa sovittais paalle - ellen sitten olis ihan mahdottoman humoristisella tuulella.








Voiko joku nyt pliis kertoa etta oon vaan eksyny johonkin tosi kamalaan nettikauppaan vai onko niin etta ensi kesana ihmiset pukeutuvat lappuhaalareihin, napapaitoihin ja armykuosiin? Nuo legginssit paasi nyt mukaan kun ovat vaan niin hervottoman rumat.

Vastaus otsikon kysymykseen: Most definitely yes.


Monday 29 March 2010

Viikon ensimmainen paiva oli melko mukava. Toissa mina, alani raudanluja ammattilainen, opastin kolmen paivan vankalla tyokokemuksella uutta tyokaveriani infopistetatiyden syvimpiin saloihin. Tama uusi tyokaverini oli varannut kahden viikon matkan Meksikoon, viiden tahden all inclusive-hotelliin. Itseani ei yleensa kiehdo ajatus pitkasta lennosta ja kahden viikon viettamisesta hotellialueella mutta toissa 12 asteen lammossa taristen, vartijafirman fleecetakkiin kaarityneena olisin ollut valmis lahtemaan vaikka samalta istumalta...

Toiden jalkeen kavin Lidlissa, josta saa maailman parasta jogurttia:



En oo viela toistaiseksi loytanyt kaupan "kreikkalaisista" jogurteista vastusta talle huipputuotteelle. Ensimmaista kertaa taalla Lidlissa kaydessani ei jogurttia ollut hyllyssa ja pelkasin jo etta taytyy tyytya vaharasvaisiin sokeriallokkeisiin.




Kreikkalaista jogurttia kaytan seka aamupalalla marjojen kanssa nautittuna etta erilaisissa kastikkeissa. Kuvassa eilisen illallinen: papupihveja (note to self: poikakaverille ei oikeastikaan kannata tehda papuruokaa...), uunijuureksia ja jogurttikastiketta.



Tanaan sitten loput uunijuureksista tarjottiin kukkakaalin kanssa gratinoituna, kakkapokylan nakoisten vegemakkaroiden kyljessa. Makkaroiden maku oli kaikkea muuta kuin kakkapokylamainen eli taidan ostaa noita uudestaankin.

Sorpparallaa naiden kuvieni jattimaisesta koosta ja laajasta variskaalasta. Ostin elamani ensimmaisen lapparin muutama viikko sitten enka oo viela laiskuuttani asentanu Photoshoppia. En kylla menis liikoja lupailemaan sen asennuksen jalkeenkaan! :D

Sunday 28 March 2010

...ja nyt turvottaa

Raskaan (okei, kolmipaivaisen) tyoviikon paatteeksi lastenhoitohommista kotiuduttani, lompsimme eilen illalla poikakaverin kanssa lahikauppaan. Mukaan tarttui kahta eri sorttista limukkaa, sipseja, suklaata, sticky toffee pudding ja muroja. Ja ei, meilla ei kayteta huumeita. Meilta vaan joskus puuttuu itsekontrolli... (onko tuolle olemassa joku parempi suomenkielinen vastine?)

Tana aamuna peilissa odottikin iloinen yllatys.

Let me introduce you to my twins, Doritos and KitKat:



Ei ihan heti uskois etta takana on vasta vahan yli 15 tuntia onnellista odotusta! :D
No, eikohan tuo kumpu tuosta katoa kun ottaa taas itseaan niskasta kiinni. Kaikki maissilastut on sita paitsi syoty jo..!

Viime viikko oli totisesti aika raskas. En ole tana tyottomyysaikanani tottunut menemaan nukkumaan kovin normaaleihin aikoihin ja se onkin nyt sitten kostautunut kun yhdeksantuntisesta tyopaivasta on pitanyt koittaa selvita seitseman tunnin younilla. Riittaa toki joillekin, mutta itse olen huomannut tarvitsevani lahes yhdeksan tuntia. Onneksi tyopistettani lahin latte loytyy n. kymmenen metrin paasta ja sen saa viela henkilokuntahintaan! Niita olenkin sitten litkinyt vahintaan yhden paivassa. Jospa sita tulevalla viikolla osaisi menna nukkumaan hiukkasen aikaisemmin. Jaksaisi sitten tehda jotain muutakin kuin niita toita.

Muutama viikko sitten ostin PoundLandista (kaikki siis hintaan £1) persiljan kasvatuspussin, jossa on siis mukana multa ja siemet persiljan kasvatusta varten. Edullisen hinnan vuoksi olin hiukan epailevainen, josko sita persiljaa tulisi nakymaan muussa kun pussin kuvassa... Tuossa ikkunalaudalla se on kuitenkin nyt hiukkasen yli viikon nauttinut auringon valosta ja torstaina minua kohtasinkin iloisesti yllattavan nayn:



Ite kasvatin! En tiennytkaan etta persiljanaluista voisi tulla niin hyvalle mielelle. Tanaan oon sitten koittanut vahan lauleskella niille, jotta kasvaisivat nopeampaa ja paasisin nauttimaan tuoretta persiljaa. Onko kokemusta, mitka laulut tuottavat parhaan tuloksen?

P.S. Onko muuten kellaan kokemusta Google Analyticsin jamahtamisesta? Sen mukaan kun ei ole vieraillut ketaan sitten viime sunnuntaina vaikka kommentteja on kylla tullut. :o

Wednesday 24 March 2010

"Missa taalla on vessa?"

Olen melkolaisen poikki ensimmaisen tyopaivan jaljilta. Paiva meni mukavasti tyokaverin kanssa rupatellessa ja sulatellessa kaikkea saamaani informaatiota. Huomenna olenkin sitten yksin toissa melkein koko paivan. Taytyy ottaa muutama lehti mukaan ajankuluksi ja toivoa etta ihmisilla on paljon kysyttavaa - sellaista, johon osaan vastata siis.

Piristamaan tata lyhyehkoa postausta lisaan kuvan eilisen ja taman paivan illallisesta. Olen juuri nyt hiukkasen liian vasynyt sen suurempia kirjottamaan.


Eilen soimme toissapaivaisen Chili con Quornin (jepjep, toimiva nimi, eikos?) jamat. Omani soin salaatin ja kreikkalaisen jogurtin kanssa.




"Take a picture of my dinner too" kuului poisystavani suusta omaa annostani kuvatessa. Niinpa tein ja tassa siis kuva hanen versiostaan.



Tanaan meilla syotiin illalliseksi yllatys yllatys QUORN:ia! Talla kertaa sita tarjoiltiin kermaisen herkkusienikastikkeen kanssa ja taytyy sanoa etta teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi, niin hyvaa tuli. Jos joku muuten hengailee nailla kulmilla, nuo Quornin "kanafileet" on tarjouksessa Morrison's:ssa hintaan 90p normaalin lahes £2 sijaan. Saatto olla etta hamstrasin n. viis pussia. :D

Nama meikan ruokakuvat ei ehka oo hirvean herkullisen nakosia eika vahiten noiden sinisten lautasten takia. Asutaan siis kimppakampassa, jonka keittion kaapista loytyy yhteensa noin kolme ruokalautasta. Odotan kovasti etta paastaan muuttamaan omaan kamppaan ja saadaan ostaa hiukan sievempia omia lautasia.

Nytpas lahden kurkkimaan, nakyyko The Pacific:in ekassa jaksossa muutamaa kaveria jotka tienasivat ihan sikamaisen maaran rahaa ollessaan avustajina kyseisessa sarjassa. Kurkkikaapa tekin ja koittakaa spotata ne suomalaisen nakoiset sotilaat. :P

P.S. Laittakaahan kommenttia piristamaan huomenna kotiinraahautuvaa rattivasynytta Ellia.

Tuesday 23 March 2010

Paistaa se aurinko risukasaankin!

Sormet ovat eilisesta asti syyhynneet paasta postaamaan vallan Aina Iloisia uutisia!

Kahden, itkun ja hammasten kiristyksen tayttamien tyonhakukuukausien jalkeen minulle nimittain tarjottiin toita! Olen ollut melkolaisen onnellinen tarjouksen saatuani, silla koko Glasgowssa asumisaika on rahoitettu hupenevan saastotilin pennosilla, ja kymmenien tuloksettomien tyohakemusten lahettamisen jalkeen olo on ollut valilla aika toivoton ja surkea.

Kuten uumoilinkin, roskapostin jako nuhanenaisena kannatti, silla eilen sain samaisesta tyonvalitystoimistosta soiton, etta eraassa keskustan ostoskeskuksessa infotiskin takana ammottaa tyhjyyttaan juurikin minun takapuolelleni sopivan kokoinen tuoli! (ihan normikokoinen siis, en tieda miten olivatkaan noin tarkasti mitanneet...) Kyseessa on siis melkoisen rento tyo - kunhan nyt ensin opettelen mista kaikki kaupat ja vessat ostarilta loytyvat. Aloitan uuden tyoni huomenna ja jo ylihuomenna olen vastuussa infopisteesta yksin melkein koko paivan. Oppimiskayran taytyy siis huomenna nousta melkoiseen nousukiitoon etta torstaista selvitaan. Tai voinhan toki yrittaa selvita sievasti hymyilemalla ja "Me no speak English"-vastauksella jokaiseen kysymykseen... Toimiskohan?

Tyot kestavat ainakin 18. huhtikuuta asti, jolloin rekryfirman sopimus loppuu ja toivottavasti (sormet ja varpaat ristissa) uusitaan, ja paasen viela senkin jalkeen jatkamaan. Oletettavasti nain kay, silla viela eilen sopimus oli vain 4. huhtikuuta asti ja tanaan sita olikin jo jatkettu muutamalla viikolla.

Pukukoodiksi ilmoittivat "Black/white - Smart" ja minullahan ei noita viisaiksikin kutsuttuja vaatteita juuri ole, ja ajattelin etten viitsi paikalle pillifarkuissa polahtaa. Tanaan siis suuntasivat perheemme kaksi nokkaa kohti keskustaa viisastumaan. Ensin kuitenkin kavin hiukan vakoilemassa tulevalla tyopaikallani, kuinka fiksusti tulevat kollegani pukeutuvat. Helpotuksekseni tiskin takana ei nakynyt yhtaan jakkupukua tai nutturaa, joka mahdollisti seka jakkupuvun etta hiuslisakkeen (taman pituisesta tukasta kun ei paljon nutturoita vaanneta) yliviivaamisen ostoslistalta...

Salapoliisityon suoritettuamme suuntasi poikaystava kohti taidetarvikeliiketta ja mina livahdin Primarkiin. Trenssit, aurinkolasit ja sanomalehdet jatin St Enoch-aukion roskikseen.

Primarkin halvoista hinnoista olin kylla kuullut, mutta vasta liikkeeseen paastyani tajusin miten kertakaikkisen typeran halpoja vaatteet siella ovat. Heti ovelta nappasin mukaani muutaman £2 perus t-paidan. Primarkista loytyi toihin myos musta pitka neuletakki ja lyhyt neulepaita, mustat suorat housut hintaan £5(!!) (otin kahdet, ihan vaan janskakakan varalta) ja sukkahousuja. Loysin myos ihanat £8-hintaiset stretch-pillifarkut, joihin saa yrittamalla yrittaa saada aikaiseksi polvipussit, ovat nimittain niin tiukat. Tama on toki plussaa, nykyiset Seppalan pillit kun meinaavat loystya jo muutaman tunnin paallaolon jalkeen niin, etteivat melkein pysy paalla.

Eilen illalla kavin pyorahtamassa Dumbarton Roadilla parilla kirpputorilla etsimassa valkoisia paitoja toihin ja loysinkin yhden...




Kuvassa etualalla siis tuo eilen kirpparilta £1.49-hintaan ostettu valkoinen t-paita ja taaempana sitten tanaan Primarkista ostettu £1.50-hintainen teeppari. Kylla kirppareilla kayminen kannattaa kun saa niin paljon halvemmalla! :D No, ei passaa alkaa katumaan edullista kirppariloytoa kun en tiennyt paidan alkuperasta mitaan ennen tata paivaa. Jos tasta nyt jotain positiivista haluaa loytaa, niin ehka tuon kaytetyn ostaminen oli ekologisempi vaihtoehto! :D

Hovikuvaajani lahti tiistaiseen tapaansa Stand Up-iltaan West Endiin joten tyo-Ellista ei nyt ole kuvaa. Tarkottaako muuten se, etta nayttaa toissa aikuiselta sita, etta taytyy myos kayttaytya kuten NE? :o

Ja ai niin. Paasin yliopistoon! :D Jotenkin en oo viela sisaistanyt tata juttua enka siksi kerennyt viela oikein iloitsemaan millaan tasolla. Sain siis ehdollisen tarjouksen yliopistosta. Ehtona sisaanpaasylle on, etta toimitan heille kopion ylioppilastodistuksesta (oletan etta omastani), jossa nelja ainetta, sisaltaen englannin, ovat vahintaan Magna cum laude. Fiksu kun olen, niin sellaisethan sielta loytyy... ja sitten se yksi B :D
Olen stressannut tata yliopistoon paasya ihan merkittavasti ja nyt kun olen sisaan paassyt, en jostain syysta osaa olla tarpeeksi mielissani. No, ehka sen tassa viela sisaistan!

Tulipas pitka postaus ja lisaakin olisin voinut kirjottaa, mutta teita saastaakseni jatan muut jutut seuraavaan postaukseen. Viime paivat ovat kuitenkin olleet vallan ilontayteisia ja tasta opimme, etta aurinko ihan totta paistaa valilla risukasaankin!

Saturday 20 March 2010

Ei ihan nappiin

Jo tuossa aikaisemmin mainitsemani flunssa vaivaa vielakin, nyt tosin kahta kauheampana. Eilinen paiva meni sangyssa potkoillessa ja nenaa niistaessa. Viime yona nukuin tosi huonosti kun janskasin niin kovasti taman aamun 7.30 heratysta (vrt. klo 13.00 parina edellispaivana) ja sita, miten flunssaisena jaksan. Koko yo meni siis pyoriessa sangyssa ja unta ei tullut varmaan montakaan tuntia. Kello 6.20 kurkkasin kelloa ja tuulettelin henkisesti siita ilosta, etta sain viela hetkisen koittaa nukkua.

Herasinkin sitten hyvin levanneena ja kannykkaa vilkaistessani totesin, kaikkea muuta kun tyynesti, kellon olevan 8.40! Kummasti olikin niin levannyt olo! Tyot oli siis tarkotus alottaa yhdeksalta, kayda sita ennen suihkussa, syoda aamupalaa ja kavella viela noin puolen tunnin matka tapaamaan muita roskittajia Dumbarton Roadille.
Minulla ei tietenkaan ollut kenenkaan puhelinnumeroa lauantaisin suljettua tyonvalitystoimistoa lukuunottamatta. Ryntasin siis suihkuun vaantaen kevytta paniikki-itkua, laitoin vaatteet paalle ja pakkasin reppuun rakkaan tekeman aamupalaleivan. Puoliksi juosten lahdin etsimaan, taysin randomilla, mahdollisia tyokavereita flyereineen Whiteinchin kaduilta. Puhelin onneksi soi ja tyonvalitystoimiston chicksi soitti ja antoi yhden roskittajan puhelinnumeron. Paasin kuin paasinkin alottamaan tyot, tunnin myohassa tosin.

Mitaan sen kummempia ohjeita ei mainosten jakamiseen ollut ja mina tyoteliaana ex-luterilaisena ramppasin ylos varmaan kahden korttelin kerrostalojen raput vieden lipareet suoraan ihmisten postilaatikoihin. Noin 400 askelman ja kahdentoista rakaisen nenaliinan jalkeen alkoi jo tuntua etten millaan voi selvita 5 tunnin tyourakasta hengissa. Jalat maitohapoilla tapasin tyokaverini, joka kertoi ettei posteja tarvi vieda suoraan ovelle vaan tyontaa vaan rappuun oven alta. Jepjep. Nain tarpeettomasti rehkimalla ne flunssat paranee!

Uudet ohjeet saatuani tuntui tyonteko kuitenkin huomattavasti helpommalta eika oikeastaan ollut ollenkaan hassumpaa kavella ympariinsa ihanassa kevaisessa auringonpaisteessa. Taisinpa vahingossa tulla ihan hyvalle mielellekin! :)

Huomenna viela toinen samanmoinen roskitusreissu edessa ja sen jalkeen £60 rikkaampana (eli siis vallan okyrikkaana) lahdemme Falkirkiin tapaamaan poikakaverin sukulaisia. Toivottavasti olo tasta vahan paranee huomiseksi.

Onko teilla muuten, sadat lukijani, mitaan toiveita postauksen aiheiksi?

Friday 19 March 2010

Nyt on vahan ulkoasua saadetty, ja kylla tallainen vaaleampi versio miellyttaa omaa silmaani enemman. Tuo banneri ja muutkin tekstit nyt ovat ihan vaarissa paikoissa mutta jospa sita paremmalla ajalla saatas ne oikeisiin paikkoihin. (Tietaako joku miten?! :D)

Nuhanenia ja herkkuja

Muutaman paivan poikaystavani yskimista ja tukkoisuutta vieresta seurattua on nyt joku korkeampi voima paattanyt liittaa minut flunssalujengiin. Eilen jo hiukan nena vuosi mutta tana aamuna herasin jo ihan kohtuullisen tukkoisena eika kovasti naurattanut.

Jostain kumman syysta sairastelen aika paljon. Vaikka syonkin terveellisesti ja monipuolisesti, jotenkin ne popot aina loytavat luokseni, useampia kertoja vuodessa. Ehkapa synttaripukille vinkkaamani Maca-jauhe toisi toivottua parannusta immuunijarjestelmalleni eika tarvisi aina flunssassa rohista.

Tanaan sain puhelun, jossa minua pyydettiin jakamaan roskapostia seka huomenna lauantaina etta ylihuomenna sunnuntaina laheisen naapuruston postilaatikoihin. Koska tama oli ensimmainen tyotarjous kyseiselta firmalta, en uskaltanut kieltaytya joten huomenna tama rakapaa lahtee toihin. Tyot ovat kylla kovasti toivottuja mutta ajoitus olisi voinut olla hiukkasen parempi.

Maanantaina, viikottaisella ruokakauppakaynnillani, tarttui kaupasta (kamppiksen suosittelema taas) mukaani paketillinen savustettua makrillia jota olen viime paivina nauttinut hymyssasuin. Savustettu kala on NIIIN hyvaa!
Makrilli lukeutuu niihin ekologisempiin, terveellisempiin ja edullisempiin kalavaihtoehtoihin, verrattuna nyt vaikka kilohinnaltaan tosi korkeaan tonnikalaan joka ei sisalla paljoakaan hyvia rasvoja ja joka on ylikalastuksen vuoksi katoamassa kokonaan.

Kaksi isoa savustettua makrillifiletta maksoi kaupassa alle kaksi puntaa ja niita olen nautiskellut salaatissa, aamupala munakkaan kanssa ja siemenleivan paalla. Poikaystavan tunteet savustettua kalaa kohtaan eivat ole aivan yhta lampimat kuin omani mutta jaapahan minulle enemman! :P



Krapulapaivan illallissalaatti sisalsi jaavuorisalaattia, tomaattia, keltaista ja vihreaa paprikaa, sokeriherneen palkoja, keitettya kananmunaa, savustettua makrillia seka kreikkalaisesta jogurtista ja majoneesista sekoittelemaani maustettua salaatinkastiketta. Aijai etta oli hyvaa!

Mietin kovasti blogin ulkoasun vaihtamista silla vaikka ihan kiva onkin, ei silti tunnu omalta. Sukellanpa siis netin syovereihin etsimaan mukavampaa taustaa!


Monday 15 March 2010

Aarteenmetsastysta

Huomaan salaa ajatuksissani suunnitelevani uusia ruokapostauksia vaikkei Aina Ilonasta ruokablogia pitanyt tulla. Rakastan kuitenkin yli kaiken kokkaamista (puhumattakaan syomisesta!) ja mielellani jaan herkkureseptejani ja upeita ruokakuviani (:D) muidenkin kanssa.

Tanaan keitin pinaattisoppaa. Talla kertaa kuitenkin jo kertaalleen testatulla, vahan erilaisella reseptilla. Erilaisen tasta pinaattikeitosta tekee yksi lempiraaka-aineistani, valkospuli, jota keittoon laitetaan kahdeksan kyntta. Itse kuitenkin tanaan vahan nuukailin ja laitoin vaan seitseman... Etten haisis valkosipulille huomenna, katsos. :D


Lahikontaktin valttelijan pinaattikeitto n. neljalle


10 unssia tuoretta pinaattia (itse en kokkaa englanniksi, joten laitoin n.300g pakastettua pinaattia)
1 suurehko porkkana raastettuna
1 litra kasvislienta (alkuperaisessa ohjeessa kanaliemi)

reilusti voita
1 sipuli pilkottuna
8 kyntta valkosipulia
n. ruokalusikallinen vehnajauhoa (itse korvasin parilla pienella raastetulla perunalla)

2dl kermaa
1/2 dl maitoa (meilla soijamaitoa)
Suolaa ja pippuria



1. Jos kaytat pakastepinaattia, sulata se mikrossa tai huoneenlammossa. Keita kasvisliemessa raastettu porkkana, pinaatti ja peruna (jos sita kaytat) n. 5 min ajan ja anna sen jalkeen jaahtya hetki.
2. Samalla kun itse kasvikset kiehuvat, pilko sipulit ja valkospipulit. Kuullota niita paistinpannulla voin kanssa 5-10min kunnes ovat hiukkasen lapikuultavia. (lisaa taman jalkeen vehnajauho, jos sita kaytat)

3. Lisaa sipuliseos kattilaan ja hurauta sauvasekoittimella tai blenderissa seos tasaiseksi.

4. Lisaa suloisen vihreaan keittoon kerma, maito, suola ja pippuri ja lammita liedella lahes kiehuvaksi ennen iiiiihanaa makunautintoa.

Muitakin aarteita, taman herkkureseptin lisaksi, on tanaan esittelyvuorossa. Sunnuntaina kavimme Glasgown itapuolella The Barras-viikonloppumarkkoilla. Ihan eivat savayttaneet siihen malliin kuin olisin toivonut silla tavaravalikoima koostui enemmankin varastetuista tyokaluista ja kopiovaatteista kuin kasitoista ja vihanneksista. Yksi vihanneskojukin markkinoille mahtui ja minun ilokseni myos muutama ihana antiikkikauppa. Yhteen pujahdimme sisaan juuri ennen sulkemista ja heti ensimmaisella hyllylla silmaani osui tama:


Rakastuin heti ensi silmayksella tahan ankan (vaiko hanhen?) muotoiseen kaulakoruun. Syyna lampimille tunteilleni ei kuitenkaan ollut itse muoto (no offence, birds) vaan pikemminkin pikkuisen luukun virkaa toimittanut siipi ja ankan sisalta paljastunut pieni sailytystila.


En ole koskaan vastaavaa korua nahnyt, enka osaa oikein sanoa onko se uusi vai vanha, saatikka sitten, mita ihmetta tuolla on tarkoituksena sailyttaa. Esim. nitrothan tuolla kulkis kivasti mukana. Tai toimisi se varmaan myos poikakaverin navasta kerattyjen noyhtapallojen sailytyspaikkana... Ja oishan se aika romanttista kantaa rakkaansa napanoyhtaa mukanaan...

Nahkatakista (tai no teko-sellaisesta) olen haaveillut jo pidemman aikaa, omani kun on tosi muovisen oloinen, natiseva versio, jonka kauluksista en oo koskaan tykanny. Eilen sitten H&M:n alesta loytyi juuri ihananlainen malli, jonka ilolla kannoin kotiin 10 puntaa normaalihintaa halvemmalla.

(piirsin tuonne kainaloon noita haisuviivoja etes vahan selittamaan tuota ilmetta.)

Ilouutisia tyorintamaltakin on hiukkasen. Kavin tanaan tapaamassa tanskalaista naista, joka etsi ihanille 7- ja 3-vuotiaille lapsilleen lastenhoitajaa. Kotiin paastyani sain tekstiviestin, jossa han kertoi etta oli paattanyt perua jarjestamansa haastattelun toisen hakijan kanssa koska haluaa minut! Seka aiti etta lapset olivat vallan ihastuttavia ja talo ihan mahtava (tiedattehan tanskalaisten ihanan sisustustyylin?). Vaikka kyseessa onkin ihan vaan muutaman tunnin lastenhoitokeikat sillon tallon, odotan niita jo kovasti.

Saturday 13 March 2010

Maistuva homesieni

Pari paivaa sitten kerroin Skotlannin ruokakaupoista loytyvasta uudesta lempparituotteestani. Kyseessa on siis Quorn, jota kamppakaverini suosittelemana ostin kokeiltavaksi. Tarjoushinta £1 per pussi auttoi myos ostopaatoksessa ja nykyaan kyseinen tuote kuuluukin kokkailun perusraaka-aineisiin. Tarjousajan ulkopuolellakaan ei hinta nouse kovin korkealle ja sopii siis koyhan ruokavalioon kuin sormi nokkaan.

Quornin paaraaka-aine on mykoproteiini, joka wikipedian mukaan on jonkin sortin homesieni. Kuten monet muutkin lihankorvikkeet, sisaltaa quornkin runsassti proteiinia ja vahan rasvaa. Yksi ainesosista on munanvalkuainen joten quorn ei sovi vegaaneille. Quornin ekologisuudesta loysin parikin sivua, joista tassa yksi. Jos ette jaksa lukea linkin takana piilottelevaa tietoa, kerron etta kyseessa on lihaa ekologisempi tuote.





Eniten olen kayttanyt naita kanakkaita paloja. (Tykkaatteko suomennoksesta?) Quorn itsessaan ei maistu juuri miltaan ja rakenne on jotenkin jamptimpi ja miellyttavampi kun esim. soijasuikaleissa. Myoskaan poikaystavan herkka vatsa ei ole quorniin reagoinut yhta paljon kuin soijatuotteisiin. (Lue: Pieruja. Paljon.)




Samassa tarjouksessa oli myos quorn-jauheliha, josta olen kerran vaantanyt blognesen ja toisella kertaa jauhelihapihveja. Tai no teko-jauhelihapihveja. Tatakin loytyy jatkuvasti pari pussia pakastimesta vaikka vahemman tuleekin tehtya noita teko-jauheliharuokia.

Talla viikolla tarjouksessa olivat quorn-fileet, jotka ovat kylla viela testaamatta, mutta uskoisin niidenkin olevan vallan hyvia.




Kotisivuilta vaklasin etta tuoteperheeseen kuuluu myos mm. pihveja, pekonia, lihapullia ja nugetteja joita en ole kylla meidan kaupassa nahnyt, mutta taytynee kayda Tescossa kurkkimassa josko noitakin paasisi koklailemaan.

Onkos kukaan muu paassyt koklailemaan kyseista herkkua ulkomailla vai onko jopa loytanyt Suomesta?

Ihania kevatjuttuja



Tanaan ja eilen on ollu maailman paras kevat-fiilis. Lieko autto tuo hyvin mennyt haastattelu nostattamaan mielialaa, mutta kylla ulkona oikeasti jo tuntuu ihan SILTA.
Eilen kaytiin kavelylla West Endissa. Kurkisteltiin Glasgown yliopiston ihania rakennuksia auringonpaisteessa ja kaytiin juomassa tuopilliset virvoketta. Olin ihan sikamaisen mielissani koko paivan, ihan siis tayshopona.




(Tasta kuvasta valittyy hyvin seka ihana kevataurinko etta minun erittain epamukava, "ota nyt akkia se kuva, pikkusenko havettaa!"-olo)

Huomenna mennaan kurkkimaan The Barras-markkinoita Glasgown itapuolella. Lonely Planet kehui kyseisten markkinoiden olevan kaupungin sykkiva sydan ja odotankin innolla mita samaisen opuksen mainostamalla lahes tuhannella markkinakojulla on tarjottavaa. Toivottavasti ainakin hyvaa tunnelmaa jos ei muuta.


Thursday 11 March 2010

Hyvia juttuja

Tana aamuna kello 7.00 herasin ihan tautisen huonosti nukutun ja paniikinsekaisen yon jalkeen silmat ristissa yliopiston haastatteluun. Kyseessa oli siis ryhmahaastattelu tai ennemminkin keskustelu, jota kaksi opettajaa seurasivat ja arvioivat mm. kuuntelutaitoja ja ystavallista ja selkeaa tapaa ilmaista itseaan. Koen olevani aika vahvoilla tuollaisessa tilanteessa verrattuna esim. yksityishaastatteluun, jossa nelja ihmista kuumottavat kysymyksillaan. Haastattelu meni hyvin ja suuhun jai ihan positiivinen paskan maku.

Onnistuneesta haastattelusta palkitsin itseni tanaan kahden tunnin paikkareilla, kahdella donitsilla ja kahdella pussilla sipseja...

.

Jep, ei ois kannattanu! :D Ripsivarit pitkin naamaa korostamassa kahden tunnin younista seuranneita mustia silmanalusia, tukka solmussa ja pohottyny olo tonnista jo mainittua terveysruokaa. Koska tama on kuitenkin blogi oikeasta elamasta, julkaistaan taalla myos ne todellisuutta vastaavat, siloittelemattomat otokset allekirjoittaneesta.

Nyt ihan aiheeseen liittymatta esittelen ruokakaupasta loytamani vegemakkarat, joita meilla eilen tarjoiltiin kermaisen lanttumuusin kanssa. Poikakaveri tosin rakensi itsellensa hampurilaisen ja mina suu mutrussa kiskoin juuresta naamaan. Ei vaiteskaan. Tykkaan lantusta ihan hulluna

.

Aivan hyvia kasvisnakkeloisiksi, monesti kun meinaavat olla aika mauttomia ja malsia. En tieda saako noita Suomesta mutta jos joku tata sattuu Skotlannista lukemaan niin koklatkaa!

Seuraavassa postauksessa paljastan teille uuden lempparituttavuuteni ruoan suhteen!

Wednesday 10 March 2010

Jannitysta ja kikherneita

Eras lukijani (vaikka lukijoita onkin talla hetkella vasta kaks, "eras lukijani" kuulostaa paremmalta kuin "toinen lukijoistani"... :D Yritan vaan kuulostaa koleelta) pyysi ohjetta viime postauksessa esiintyneelle kikhernehardellille.

Yritan nyt sitten muistalla mita sinne kattilaan katosi, naita kokkailujani kun ei ikina mihinkaan ylos kirjoteta vaan ihan vaan maistelemalla paatetaan mika sopisi ja mita tarvitaan lisaa. Kikhernehardellin reseptissa oli kuitenkin talla kertaa ihan teemakin, Marokko, jonka ansiosta kattilaan sujahti mm. rusinoita ja kanelia.

Kikhernehardelli (ainakin 4:lle)

Sipulia
Rutkasti (4-5 kyntta) valkosipulia tai maun mukaan
Yksi punainen chilipalko ilman siemenia/chilipulveria/cayannepippuria tms.
n. 5cm raastettua inkivaaria
1 tolkki kikherneita
1 tolkki tomaattimuskaa
Vetta
Sopivasti kaapista loytyvia vihanneksia. Itsellani pari jaakaapissa viikon hengannutta paprikaa. Toki vaikkapa kesakurpitsa, porkkana tms. kelpaa.
Kourallinen rusinoita
1 rkl hunajaa tai vastaavasti sokeria tms.

n. 1tl kuminaa
n. 1tl jauhettua korianteria (tai tuoretta lopuksi)
n. 1tl kurkumaa
n. 1tl kanelia
1 kasvisliemikuutio (mielellaan ei natriumglutamaattipitoinen sellainen)
Suolaa&mustapippuria

Ruokaa kannattaa maistella tarpeeksi ja lisata mausteita tarpeen mukaan.

Ruskistellaan pilkotut sipulit, pilkottu/murskattu valkosipuli, raastettu inkivaari ja pieneksi paloiteltu chili.
Lisataan loput ainekset.
Annetaan porista 15-20min valilla sekoittaen tai kunnes vihannekset ovat kypsia to your liking.
Tarjoillaan vaikkapa riisin tai bulgurin kanssa tai miksei pelkastaan.



Maailman arsyttavin tv-kokki, Rachel Ray (eiko jo kuvankin nakeminen saa pikkusen jaytamaan), antoi hyvan vinkin inkivaarin ystaville. Kaupassa kun monesti inkivaarit ovat ihan jarjettoman kokoisia ja sitten osan kaytettyani unohtuu se loppu jonnekin jaakaapin peralle nahistumaan ja lopulta roskiin. Inkivaarin voi kuitenkin valmiiksi kuoria ja heittaa pussissa pakastimeen. Inkivaaria tarvitessa sitten vaan raastaa jaisesta kontista tarvitsemansa maaran (eika tarvi taistella niitten puumaisten osien kanssa) ja loput heittaa takaisin pakastimeen odottamaan seuraavaa kertaa.

No, siinapa tarpeeksi tuosta otsikossa mainitusta kikherneesta. Jannitys-otsikon alle mahtuu sitten taas ihan muita juttuja. Huomenna aamulla klo. 8.30 (tuskaisen aikaisin nyt kun on tottunut nukkumaan pitkaan!) minulla on nimittain haastattelu yliopistoa varten! Toisaalta ei niin jannita viela kamalasti mutta huomenna varmasti jo alkaa janskaamaan. Kyseessa on kuitenkin paiva, joka maarittaa mita seuraavat nelja vuotta tulen tekemaan. Pietaan peukkuja minulle, joohan?

Monday 8 March 2010

Maantaina


Tanaan on ollut ihan hyva paiva, maanantaiksi.

Saatiin vihdoinkin rekisteroidyttya laheiselle laakariasemalle.
Tuo, kuten niin monet muutkin suomalaiselle taysin yksinkertaisilta tuntuvat asiat on tassa maassa tehty yllattavan vaikeiksi. Pitaa olla todistus osoitteesta, eika mika tahansa esim. pankin lahettama kirje kelpaa. Jopa laheiselle kuntosalille paastakseen tarvitaan tuota pankin kirjetta...
No, viikkojen saatamisen jalkeen sellaiset saimme ja nyt on tuo laakariasia jarjestyksessa sentaan. Nyt kehtaa sairastaa.

Sateiseksi ja harmaaksi kehuttu Glasgow on kylla yllattanyt positiivisesti olemalla jotain ihan muuta. No, jos ei yhden paivan vaakasuorassa satanutta rantaa ja satunnaisia sateita lasketa, on ilma ollut ihanan, suomalaisessa mittakaavassa, kevainen ja aurinko paistanut lahes joka paiva. Viime viikolla huomasin etta laheiselle kukkulalle istutetut narsissit jo kurkistelevat maahan heitettyjen roskien keskelta. Kamera unohtui tanaan kauppareissulla kotiin, mutta koitan muistaa ensi kerralla ulostautuessani ottaa kuvan. Kevat taitaa olla taalla pian!


Ihanaa, Glasgowmaista maisemaa matkaltamme tyovoimatoimistoon kaupungin ei-niin-hyvamaineiselle etelapuolelle.

Tykkaan kokkaamisesta, ja kuten etukateen varottelin, tulee taalla nakymaan kuvia kokkailuistani. Eilen tein marokkolaistyyppista kikhernehardellia.



Yritin saada kuvaa eilisen illallisen ainesosista, mutta hetkea myohemmin ymmarsin ettei tama lahestymistapa ehka toimi silla ensinnakin unohdin kuvasta seuraavat olennaiset raaka-aineet...


...seka hunajan ja tomaattipyreen ja ymmarsin, ettei tama lahestymistapa kokkauskuviin toimi ruoanlaittoni hyvin luovan ja "ei vitsi, tuotahan vois kans laittaa"-tyyppisen luonteen vuoksi.
Lopputulos kuitenkin naytti, olohuoneen ihanassa keinovalossa, bulgurin kanssa tarjoiltuna talta.



Yksi mahtava asia tassa maassa (ihan ilman kirjetta pankistakin!) on luomutuotteiden valikoima ja niiden hyvin pieni hintaero normaalituotteisiin. Nain luomukkaana tyttona on tuntunut kovin mukavalta tehda ihmis- ja ymparistoystavallisia valintoja ilman suurta lovea (<3) talla hetkella melko pieneen budjettiin.



Sunday 7 March 2010

Taustoja ja etupuolia

Kuten esittelytekstissa tulikin mainittua, asun siis Glasgowssa.
Tassa siis vahan tarinaa miten tanne paadyttiin ja missa nyt mennaan.




Kaksi vuotta Australiassa asuttuani ja vallan randomeita toita tehtyani olivat tulevaisuuden urasuunnitelmat jo paljon varmempia kuin lukion jalkeen Australiaan lahdettyani. Luokanopettajan ammatista oli tullut ainoa urahaave ja yliopistoon paasysta seuraava suurin tavoitteeni. Opiskelu Australiassa ei houkuttanut lahinna siita seuraavan $30 000 velan takia. Toisaalta taas kaipasin maisemanvaihdosta, eritoten kun en Australiaa kokenut paikaksi, jossa haluan loppuelamani viettaa. Suomi ei vaihtoehtona paassyt listan karkipaahan, vaikkakin opiskelu olisi ollut ilmaista. Poikaystavani (tarttui mukaani tuolta 5kk:n pituiseksi suunnitellulta reissulta maapallon toiselle puolelle) kun ei puhu Suomea, eika minun kotimaallani olisi ollut kovinkaan paljon tarjottavaa hanelle. Monen jo unohdetun mutkan kautta paadyimme Glasgowhun, jossa meilla molemmilla on mahdollisuus tavoitella urahaaveitani. Minulle ammattia luokanopettajana ja poikaystavallani TV- ja viihdeteollisuuden parissa.

Australiasta matkasimme Singaporen ja Kuala Lumpurin kautta lumiseen ja poikaystavalleni hyvinkin eksoottiseen Suomeen. Nelja kuukautta hujahti kuin siivilla ja tammikuun lopussa vihdoin muutimme tanne. Kiva kalustettu huone kimppakampassa loytyi netista jo muutamaa viikkoa ennen muuttoa.




Viimeiset viisi viikkoa olen keskittynyt toiden loytamiseen kesan ajaksi. Projektini on paisunut hiukan toivottua pidemmaksi, tyota kun talla hetkella tassa maassa ovat vailla tuhannet muutkin. Aika monta synkkaa ja itkuntayteista hetkea on mahtunut viime viikkojen lukuisiin toivottomilta tuntuviin hetkiin mutta eikohan se tasta helpota!

Innolla odotan elaman alkuun paasya taalla, oman asunnon hankkimista ja ihan normielamaa taman stressaamisen sijaan.

P.S. En yhtaan tieda mita tuolle edelliselle postaukselle tapahtu ja miksi, useista muokkausyrityksista huolimatta, en vielakaan saa kaikkea tekstia samankokoiseksi....

Heipparallaa!

( Kuvassa Porno-Ken ja Barbie, jolta leikkasit hiukset luullen sen onnistuvan...)

Taalla kirjottelee Elli, 21-vuotias omituinen hopottaja.


Vuoden verran lukuisten blogien aktiivinen seuraaminen ja siita seurannut kutina oman blogin perustamiseen on tuonut minut (ja sinut!) tanne, blogiin nimeltaa Aina Ilona.


Nimi juontaa juurensa siskoni nimiehdotukseen minulle, uudelle pikkusiskolle, pian 22 vuotta sitten.
Tuota nimea en koskaan saanut, mutta sen mukaisesti kuitenkin koittanut elaa. (hetkittain vahvasti epaonnistuen, tosin.)

Asun australialaisen poikaystavani kanssa Glasgowssa, Skotlannissa.

Blogissani tulette nakemaan oletettavasti kuvia ja tarinoita ruoasta (jota rakastan), Glasgowsta, haaveistani ja normaaleista arkisista jutuista.


Tervetuloa!

P.S. Blogin yleisasu tulee olemaan hiukan rumahko kunnes opin kayttamaan bloggeria.








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...