Vastaus otsikon kysymykseen: Most definitely yes.
Tuesday 30 March 2010
Too soon?
Vastaus otsikon kysymykseen: Most definitely yes.
Monday 29 March 2010
Toiden jalkeen kavin Lidlissa, josta saa maailman parasta jogurttia:
Sorpparallaa naiden kuvieni jattimaisesta koosta ja laajasta variskaalasta. Ostin elamani ensimmaisen lapparin muutama viikko sitten enka oo viela laiskuuttani asentanu Photoshoppia. En kylla menis liikoja lupailemaan sen asennuksen jalkeenkaan! :D
Sunday 28 March 2010
...ja nyt turvottaa
Tana aamuna peilissa odottikin iloinen yllatys.
No, eikohan tuo kumpu tuosta katoa kun ottaa taas itseaan niskasta kiinni. Kaikki maissilastut on sita paitsi syoty jo..!
Viime viikko oli totisesti aika raskas. En ole tana tyottomyysaikanani tottunut menemaan nukkumaan kovin normaaleihin aikoihin ja se onkin nyt sitten kostautunut kun yhdeksantuntisesta tyopaivasta on pitanyt koittaa selvita seitseman tunnin younilla. Riittaa toki joillekin, mutta itse olen huomannut tarvitsevani lahes yhdeksan tuntia. Onneksi tyopistettani lahin latte loytyy n. kymmenen metrin paasta ja sen saa viela henkilokuntahintaan! Niita olenkin sitten litkinyt vahintaan yhden paivassa. Jospa sita tulevalla viikolla osaisi menna nukkumaan hiukkasen aikaisemmin. Jaksaisi sitten tehda jotain muutakin kuin niita toita.
Muutama viikko sitten ostin PoundLandista (kaikki siis hintaan £1) persiljan kasvatuspussin, jossa on siis mukana multa ja siemet persiljan kasvatusta varten. Edullisen hinnan vuoksi olin hiukan epailevainen, josko sita persiljaa tulisi nakymaan muussa kun pussin kuvassa... Tuossa ikkunalaudalla se on kuitenkin nyt hiukkasen yli viikon nauttinut auringon valosta ja torstaina minua kohtasinkin iloisesti yllattavan nayn:
P.S. Onko muuten kellaan kokemusta Google Analyticsin jamahtamisesta? Sen mukaan kun ei ole vieraillut ketaan sitten viime sunnuntaina vaikka kommentteja on kylla tullut. :o
Wednesday 24 March 2010
"Missa taalla on vessa?"
Piristamaan tata lyhyehkoa postausta lisaan kuvan eilisen ja taman paivan illallisesta. Olen juuri nyt hiukkasen liian vasynyt sen suurempia kirjottamaan.
Eilen soimme toissapaivaisen Chili con Quornin (jepjep, toimiva nimi, eikos?) jamat. Omani soin salaatin ja kreikkalaisen jogurtin kanssa.
Nama meikan ruokakuvat ei ehka oo hirvean herkullisen nakosia eika vahiten noiden sinisten lautasten takia. Asutaan siis kimppakampassa, jonka keittion kaapista loytyy yhteensa noin kolme ruokalautasta. Odotan kovasti etta paastaan muuttamaan omaan kamppaan ja saadaan ostaa hiukan sievempia omia lautasia.
Nytpas lahden kurkkimaan, nakyyko The Pacific:in ekassa jaksossa muutamaa kaveria jotka tienasivat ihan sikamaisen maaran rahaa ollessaan avustajina kyseisessa sarjassa. Kurkkikaapa tekin ja koittakaa spotata ne suomalaisen nakoiset sotilaat. :P
P.S. Laittakaahan kommenttia piristamaan huomenna kotiinraahautuvaa rattivasynytta Ellia.
Tuesday 23 March 2010
Paistaa se aurinko risukasaankin!
Kahden, itkun ja hammasten kiristyksen tayttamien tyonhakukuukausien jalkeen minulle nimittain tarjottiin toita! Olen ollut melkolaisen onnellinen tarjouksen saatuani, silla koko Glasgowssa asumisaika on rahoitettu hupenevan saastotilin pennosilla, ja kymmenien tuloksettomien tyohakemusten lahettamisen jalkeen olo on ollut valilla aika toivoton ja surkea.
Kuten uumoilinkin, roskapostin jako nuhanenaisena kannatti, silla eilen sain samaisesta tyonvalitystoimistosta soiton, etta eraassa keskustan ostoskeskuksessa infotiskin takana ammottaa tyhjyyttaan juurikin minun takapuolelleni sopivan kokoinen tuoli! (ihan normikokoinen siis, en tieda miten olivatkaan noin tarkasti mitanneet...) Kyseessa on siis melkoisen rento tyo - kunhan nyt ensin opettelen mista kaikki kaupat ja vessat ostarilta loytyvat. Aloitan uuden tyoni huomenna ja jo ylihuomenna olen vastuussa infopisteesta yksin melkein koko paivan. Oppimiskayran taytyy siis huomenna nousta melkoiseen nousukiitoon etta torstaista selvitaan. Tai voinhan toki yrittaa selvita sievasti hymyilemalla ja "Me no speak English"-vastauksella jokaiseen kysymykseen... Toimiskohan?
Tyot kestavat ainakin 18. huhtikuuta asti, jolloin rekryfirman sopimus loppuu ja toivottavasti (sormet ja varpaat ristissa) uusitaan, ja paasen viela senkin jalkeen jatkamaan. Oletettavasti nain kay, silla viela eilen sopimus oli vain 4. huhtikuuta asti ja tanaan sita olikin jo jatkettu muutamalla viikolla.
Pukukoodiksi ilmoittivat "Black/white - Smart" ja minullahan ei noita viisaiksikin kutsuttuja vaatteita juuri ole, ja ajattelin etten viitsi paikalle pillifarkuissa polahtaa. Tanaan siis suuntasivat perheemme kaksi nokkaa kohti keskustaa viisastumaan. Ensin kuitenkin kavin hiukan vakoilemassa tulevalla tyopaikallani, kuinka fiksusti tulevat kollegani pukeutuvat. Helpotuksekseni tiskin takana ei nakynyt yhtaan jakkupukua tai nutturaa, joka mahdollisti seka jakkupuvun etta hiuslisakkeen (taman pituisesta tukasta kun ei paljon nutturoita vaanneta) yliviivaamisen ostoslistalta...
Salapoliisityon suoritettuamme suuntasi poikaystava kohti taidetarvikeliiketta ja mina livahdin Primarkiin. Trenssit, aurinkolasit ja sanomalehdet jatin St Enoch-aukion roskikseen.
Primarkin halvoista hinnoista olin kylla kuullut, mutta vasta liikkeeseen paastyani tajusin miten kertakaikkisen typeran halpoja vaatteet siella ovat. Heti ovelta nappasin mukaani muutaman £2 perus t-paidan. Primarkista loytyi toihin myos musta pitka neuletakki ja lyhyt neulepaita, mustat suorat housut hintaan £5(!!) (otin kahdet, ihan vaan janskakakan varalta) ja sukkahousuja. Loysin myos ihanat £8-hintaiset stretch-pillifarkut, joihin saa yrittamalla yrittaa saada aikaiseksi polvipussit, ovat nimittain niin tiukat. Tama on toki plussaa, nykyiset Seppalan pillit kun meinaavat loystya jo muutaman tunnin paallaolon jalkeen niin, etteivat melkein pysy paalla.
Eilen illalla kavin pyorahtamassa Dumbarton Roadilla parilla kirpputorilla etsimassa valkoisia paitoja toihin ja loysinkin yhden...
Hovikuvaajani lahti tiistaiseen tapaansa Stand Up-iltaan West Endiin joten tyo-Ellista ei nyt ole kuvaa. Tarkottaako muuten se, etta nayttaa toissa aikuiselta sita, etta taytyy myos kayttaytya kuten NE? :o
Ja ai niin. Paasin yliopistoon! :D Jotenkin en oo viela sisaistanyt tata juttua enka siksi kerennyt viela oikein iloitsemaan millaan tasolla. Sain siis ehdollisen tarjouksen yliopistosta. Ehtona sisaanpaasylle on, etta toimitan heille kopion ylioppilastodistuksesta (oletan etta omastani), jossa nelja ainetta, sisaltaen englannin, ovat vahintaan Magna cum laude. Fiksu kun olen, niin sellaisethan sielta loytyy... ja sitten se yksi B :D
Olen stressannut tata yliopistoon paasya ihan merkittavasti ja nyt kun olen sisaan paassyt, en jostain syysta osaa olla tarpeeksi mielissani. No, ehka sen tassa viela sisaistan!
Tulipas pitka postaus ja lisaakin olisin voinut kirjottaa, mutta teita saastaakseni jatan muut jutut seuraavaan postaukseen. Viime paivat ovat kuitenkin olleet vallan ilontayteisia ja tasta opimme, etta aurinko ihan totta paistaa valilla risukasaankin!
Saturday 20 March 2010
Ei ihan nappiin
Herasinkin sitten hyvin levanneena ja kannykkaa vilkaistessani totesin, kaikkea muuta kun tyynesti, kellon olevan 8.40! Kummasti olikin niin levannyt olo! Tyot oli siis tarkotus alottaa yhdeksalta, kayda sita ennen suihkussa, syoda aamupalaa ja kavella viela noin puolen tunnin matka tapaamaan muita roskittajia Dumbarton Roadille.
Minulla ei tietenkaan ollut kenenkaan puhelinnumeroa lauantaisin suljettua tyonvalitystoimistoa lukuunottamatta. Ryntasin siis suihkuun vaantaen kevytta paniikki-itkua, laitoin vaatteet paalle ja pakkasin reppuun rakkaan tekeman aamupalaleivan. Puoliksi juosten lahdin etsimaan, taysin randomilla, mahdollisia tyokavereita flyereineen Whiteinchin kaduilta. Puhelin onneksi soi ja tyonvalitystoimiston chicksi soitti ja antoi yhden roskittajan puhelinnumeron. Paasin kuin paasinkin alottamaan tyot, tunnin myohassa tosin.
Mitaan sen kummempia ohjeita ei mainosten jakamiseen ollut ja mina tyoteliaana ex-luterilaisena ramppasin ylos varmaan kahden korttelin kerrostalojen raput vieden lipareet suoraan ihmisten postilaatikoihin. Noin 400 askelman ja kahdentoista rakaisen nenaliinan jalkeen alkoi jo tuntua etten millaan voi selvita 5 tunnin tyourakasta hengissa. Jalat maitohapoilla tapasin tyokaverini, joka kertoi ettei posteja tarvi vieda suoraan ovelle vaan tyontaa vaan rappuun oven alta. Jepjep. Nain tarpeettomasti rehkimalla ne flunssat paranee!
Uudet ohjeet saatuani tuntui tyonteko kuitenkin huomattavasti helpommalta eika oikeastaan ollut ollenkaan hassumpaa kavella ympariinsa ihanassa kevaisessa auringonpaisteessa. Taisinpa vahingossa tulla ihan hyvalle mielellekin! :)
Huomenna viela toinen samanmoinen roskitusreissu edessa ja sen jalkeen £60 rikkaampana (eli siis vallan okyrikkaana) lahdemme Falkirkiin tapaamaan poikakaverin sukulaisia. Toivottavasti olo tasta vahan paranee huomiseksi.
Onko teilla muuten, sadat lukijani, mitaan toiveita postauksen aiheiksi?
Friday 19 March 2010
Nuhanenia ja herkkuja
Jostain kumman syysta sairastelen aika paljon. Vaikka syonkin terveellisesti ja monipuolisesti, jotenkin ne popot aina loytavat luokseni, useampia kertoja vuodessa. Ehkapa synttaripukille vinkkaamani Maca-jauhe toisi toivottua parannusta immuunijarjestelmalleni eika tarvisi aina flunssassa rohista.
Tanaan sain puhelun, jossa minua pyydettiin jakamaan roskapostia seka huomenna lauantaina etta ylihuomenna sunnuntaina laheisen naapuruston postilaatikoihin. Koska tama oli ensimmainen tyotarjous kyseiselta firmalta, en uskaltanut kieltaytya joten huomenna tama rakapaa lahtee toihin. Tyot ovat kylla kovasti toivottuja mutta ajoitus olisi voinut olla hiukkasen parempi.
Maanantaina, viikottaisella ruokakauppakaynnillani, tarttui kaupasta (kamppiksen suosittelema taas) mukaani paketillinen savustettua makrillia jota olen viime paivina nauttinut hymyssasuin. Savustettu kala on NIIIN hyvaa!
Makrilli lukeutuu niihin ekologisempiin, terveellisempiin ja edullisempiin kalavaihtoehtoihin, verrattuna nyt vaikka kilohinnaltaan tosi korkeaan tonnikalaan joka ei sisalla paljoakaan hyvia rasvoja ja joka on ylikalastuksen vuoksi katoamassa kokonaan.
Kaksi isoa savustettua makrillifiletta maksoi kaupassa alle kaksi puntaa ja niita olen nautiskellut salaatissa, aamupala munakkaan kanssa ja siemenleivan paalla. Poikaystavan tunteet savustettua kalaa kohtaan eivat ole aivan yhta lampimat kuin omani mutta jaapahan minulle enemman! :P
Mietin kovasti blogin ulkoasun vaihtamista silla vaikka ihan kiva onkin, ei silti tunnu omalta. Sukellanpa siis netin syovereihin etsimaan mukavampaa taustaa!
Monday 15 March 2010
Aarteenmetsastysta
Lahikontaktin valttelijan pinaattikeitto n. neljalle
10 unssia tuoretta pinaattia (itse en kokkaa englanniksi, joten laitoin n.300g pakastettua pinaattia)
1. Jos kaytat pakastepinaattia, sulata se mikrossa tai huoneenlammossa. Keita kasvisliemessa raastettu porkkana, pinaatti ja peruna (jos sita kaytat) n. 5 min ajan ja anna sen jalkeen jaahtya hetki.
En ole koskaan vastaavaa korua nahnyt, enka osaa oikein sanoa onko se uusi vai vanha, saatikka sitten, mita ihmetta tuolla on tarkoituksena sailyttaa. Esim. nitrothan tuolla kulkis kivasti mukana. Tai toimisi se varmaan myos poikakaverin navasta kerattyjen noyhtapallojen sailytyspaikkana... Ja oishan se aika romanttista kantaa rakkaansa napanoyhtaa mukanaan...
(piirsin tuonne kainaloon noita haisuviivoja etes vahan selittamaan tuota ilmetta.)
Ilouutisia tyorintamaltakin on hiukkasen. Kavin tanaan tapaamassa tanskalaista naista, joka etsi ihanille 7- ja 3-vuotiaille lapsilleen lastenhoitajaa. Kotiin paastyani sain tekstiviestin, jossa han kertoi etta oli paattanyt perua jarjestamansa haastattelun toisen hakijan kanssa koska haluaa minut! Seka aiti etta lapset olivat vallan ihastuttavia ja talo ihan mahtava (tiedattehan tanskalaisten ihanan sisustustyylin?). Vaikka kyseessa onkin ihan vaan muutaman tunnin lastenhoitokeikat sillon tallon, odotan niita jo kovasti.
Saturday 13 March 2010
Maistuva homesieni
Quornin paaraaka-aine on mykoproteiini, joka wikipedian mukaan on jonkin sortin homesieni. Kuten monet muutkin lihankorvikkeet, sisaltaa quornkin runsassti proteiinia ja vahan rasvaa. Yksi ainesosista on munanvalkuainen joten quorn ei sovi vegaaneille. Quornin ekologisuudesta loysin parikin sivua, joista tassa yksi. Jos ette jaksa lukea linkin takana piilottelevaa tietoa, kerron etta kyseessa on lihaa ekologisempi tuote.
Talla viikolla tarjouksessa olivat quorn-fileet, jotka ovat kylla viela testaamatta, mutta uskoisin niidenkin olevan vallan hyvia.
Onkos kukaan muu paassyt koklailemaan kyseista herkkua ulkomailla vai onko jopa loytanyt Suomesta?
Ihania kevatjuttuja
Eilen kaytiin kavelylla West Endissa. Kurkisteltiin Glasgown yliopiston ihania rakennuksia auringonpaisteessa ja kaytiin juomassa tuopilliset virvoketta. Olin ihan sikamaisen mielissani koko paivan, ihan siis tayshopona.
(Tasta kuvasta valittyy hyvin seka ihana kevataurinko etta minun erittain epamukava, "ota nyt akkia se kuva, pikkusenko havettaa!"-olo)
Thursday 11 March 2010
Hyvia juttuja
Onnistuneesta haastattelusta palkitsin itseni tanaan kahden tunnin paikkareilla, kahdella donitsilla ja kahdella pussilla sipseja...
Jep, ei ois kannattanu! :D Ripsivarit pitkin naamaa korostamassa kahden tunnin younista seuranneita mustia silmanalusia, tukka solmussa ja pohottyny olo tonnista jo mainittua terveysruokaa. Koska tama on kuitenkin blogi oikeasta elamasta, julkaistaan taalla myos ne todellisuutta vastaavat, siloittelemattomat otokset allekirjoittaneesta.
Nyt ihan aiheeseen liittymatta esittelen ruokakaupasta loytamani vegemakkarat, joita meilla eilen tarjoiltiin kermaisen lanttumuusin kanssa. Poikakaveri tosin rakensi itsellensa hampurilaisen ja mina suu mutrussa kiskoin juuresta naamaan. Ei vaiteskaan. Tykkaan lantusta ihan hulluna
Wednesday 10 March 2010
Jannitysta ja kikherneita
Yritan nyt sitten muistalla mita sinne kattilaan katosi, naita kokkailujani kun ei ikina mihinkaan ylos kirjoteta vaan ihan vaan maistelemalla paatetaan mika sopisi ja mita tarvitaan lisaa. Kikhernehardellin reseptissa oli kuitenkin talla kertaa ihan teemakin, Marokko, jonka ansiosta kattilaan sujahti mm. rusinoita ja kanelia.
Kikhernehardelli (ainakin 4:lle)
Sipulia
Rutkasti (4-5 kyntta) valkosipulia tai maun mukaan
Yksi punainen chilipalko ilman siemenia/chilipulveria/cayannepippuria tms.
n. 5cm raastettua inkivaaria
1 tolkki kikherneita
1 tolkki tomaattimuskaa
Vetta
Sopivasti kaapista loytyvia vihanneksia. Itsellani pari jaakaapissa viikon hengannutta paprikaa. Toki vaikkapa kesakurpitsa, porkkana tms. kelpaa.
Kourallinen rusinoita
1 rkl hunajaa tai vastaavasti sokeria tms.
n. 1tl kuminaa
n. 1tl jauhettua korianteria (tai tuoretta lopuksi)
n. 1tl kurkumaa
n. 1tl kanelia
1 kasvisliemikuutio (mielellaan ei natriumglutamaattipitoinen sellainen)
Suolaa&mustapippuria
Ruokaa kannattaa maistella tarpeeksi ja lisata mausteita tarpeen mukaan.
Ruskistellaan pilkotut sipulit, pilkottu/murskattu valkosipuli, raastettu inkivaari ja pieneksi paloiteltu chili.
Lisataan loput ainekset.
Annetaan porista 15-20min valilla sekoittaen tai kunnes vihannekset ovat kypsia to your liking.
Tarjoillaan vaikkapa riisin tai bulgurin kanssa tai miksei pelkastaan.
No, siinapa tarpeeksi tuosta otsikossa mainitusta kikherneesta. Jannitys-otsikon alle mahtuu sitten taas ihan muita juttuja. Huomenna aamulla klo. 8.30 (tuskaisen aikaisin nyt kun on tottunut nukkumaan pitkaan!) minulla on nimittain haastattelu yliopistoa varten! Toisaalta ei niin jannita viela kamalasti mutta huomenna varmasti jo alkaa janskaamaan. Kyseessa on kuitenkin paiva, joka maarittaa mita seuraavat nelja vuotta tulen tekemaan. Pietaan peukkuja minulle, joohan?
Monday 8 March 2010
Maantaina
Tanaan on ollut ihan hyva paiva, maanantaiksi.
Saatiin vihdoinkin rekisteroidyttya laheiselle laakariasemalle.
Tuo, kuten niin monet muutkin suomalaiselle taysin yksinkertaisilta tuntuvat asiat on tassa maassa tehty yllattavan vaikeiksi. Pitaa olla todistus osoitteesta, eika mika tahansa esim. pankin lahettama kirje kelpaa. Jopa laheiselle kuntosalille paastakseen tarvitaan tuota pankin kirjetta...
No, viikkojen saatamisen jalkeen sellaiset saimme ja nyt on tuo laakariasia jarjestyksessa sentaan. Nyt kehtaa sairastaa.
Ihanaa, Glasgowmaista maisemaa matkaltamme tyovoimatoimistoon kaupungin ei-niin-hyvamaineiselle etelapuolelle.
Tykkaan kokkaamisesta, ja kuten etukateen varottelin, tulee taalla nakymaan kuvia kokkailuistani. Eilen tein marokkolaistyyppista kikhernehardellia.
Yritin saada kuvaa eilisen illallisen ainesosista, mutta hetkea myohemmin ymmarsin ettei tama lahestymistapa ehka toimi silla ensinnakin unohdin kuvasta seuraavat olennaiset raaka-aineet...
...seka hunajan ja tomaattipyreen ja ymmarsin, ettei tama lahestymistapa kokkauskuviin toimi ruoanlaittoni hyvin luovan ja "ei vitsi, tuotahan vois kans laittaa"-tyyppisen luonteen vuoksi.
Lopputulos kuitenkin naytti, olohuoneen ihanassa keinovalossa, bulgurin kanssa tarjoiltuna talta.
Sunday 7 March 2010
Taustoja ja etupuolia
Tassa siis vahan tarinaa miten tanne paadyttiin ja missa nyt mennaan.
Australiasta matkasimme Singaporen ja Kuala Lumpurin kautta lumiseen ja poikaystavalleni hyvinkin eksoottiseen Suomeen. Nelja kuukautta hujahti kuin siivilla ja tammikuun lopussa vihdoin muutimme tanne. Kiva kalustettu huone kimppakampassa loytyi netista jo muutamaa viikkoa ennen muuttoa.
Viimeiset viisi viikkoa olen keskittynyt toiden loytamiseen kesan ajaksi. Projektini on paisunut hiukan toivottua pidemmaksi, tyota kun talla hetkella tassa maassa ovat vailla tuhannet muutkin. Aika monta synkkaa ja itkuntayteista hetkea on mahtunut viime viikkojen lukuisiin toivottomilta tuntuviin hetkiin mutta eikohan se tasta helpota!
Innolla odotan elaman alkuun paasya taalla, oman asunnon hankkimista ja ihan normielamaa taman stressaamisen sijaan.
P.S. En yhtaan tieda mita tuolle edelliselle postaukselle tapahtu ja miksi, useista muokkausyrityksista huolimatta, en vielakaan saa kaikkea tekstia samankokoiseksi....
Heipparallaa!
Taalla kirjottelee Elli, 21-vuotias omituinen hopottaja.
Vuoden verran lukuisten blogien aktiivinen seuraaminen ja siita seurannut kutina oman blogin perustamiseen on tuonut minut (ja sinut!) tanne, blogiin nimeltaa Aina Ilona.
Nimi juontaa juurensa siskoni nimiehdotukseen minulle, uudelle pikkusiskolle, pian 22 vuotta sitten.
Tuota nimea en koskaan saanut, mutta sen mukaisesti kuitenkin koittanut elaa. (hetkittain vahvasti epaonnistuen, tosin.)
Asun australialaisen poikaystavani kanssa Glasgowssa, Skotlannissa.
Blogissani tulette nakemaan oletettavasti kuvia ja tarinoita ruoasta (jota rakastan), Glasgowsta, haaveistani ja normaaleista arkisista jutuista.
Tervetuloa!
P.S. Blogin yleisasu tulee olemaan hiukan rumahko kunnes opin kayttamaan bloggeria.