Thursday 25 April 2013

Kuulumisia

Elämää uudessa asunnossa on nyt takana jo kuukauden verran ellei enemmänkin. 
Arki maistuu aika tasapaksulta ja viimeiset pari viikkoa sitä on värittänyt mukavasti erittäin hanakasti kehooni pesiytynyt flunssa joka on pitänyt minut kotona työpaikan sijaan.

Keväistä auringonpaistetta olen siis ihastellut vain erittäin likaisten ikkunaruutujen läpi harmistuen kauniiden päivien lipumisesta ohi nenää niistäessä.



Aikaisempi "Kaikki tiet ovat avoinna"-optimistisuus on vaihtunut "Mihinhän helvettiin sitä tässä elämässä on menossa?"-ajatuksiin. Tuntuu että elämä on yhtä työntekoa ja sen jälkeen kotona rättiväsyneenä töiden jälkeen möllöttelyä.


Iloisiakin päiviä on toki ollut, ystäväni Suvin vierailu tänne piristi kummasti tätä tasaisen tappavaa arkea. Kuvat ovat road tripiltämme Loch Lomondille. Laskettelemassakin olen kertaallen käynyt mutta se uudellen löydetty rakas harrastus taitaa joutua jäämään näin kevään kynnyksellä odottelemaan ensi talvea.


Vaikka toki ihanista ystävistä on paljoa iloa, tuntuu silti että jotain puuttuu. Pitäisihän elämässä nyt muutakin kuin työntekoa olla. Hienot itselle tekemäni uuden vuoden lupaukset sosiaalisen elämän ja harrastusten hankkimisesta eivät ole toteutuneet ihan niin mahtavasti kuin lähes vuoden puoleen väliin ehtiessä olisivat voineet. Harrastuksia en ole aloittanut yhtään kappaletta enkä oikein tiedä mikä kiinnostaisi. Toki jonkin soittimen näppäilyn voisi aloitella mutta mukavaa olisi keksiä jotakin, joka saisi raahautumaan ulos kotoa ihmisten ilmoille.


Työpaikan salia olen luvannut jo itselleni alkaa käyttämään hiukan ahkerammin heti töihin palattuani mutta entäs sitten?

Mistä löytysi arjen ilo?

Saturday 2 March 2013

Teippibileet

Ja näin me Hannan kanssa muutetaan TAAS.
Käytiin toissapäivänä ostamassa kuusi rullaa jesaria toimistotarvikeliikkeestä ja kerroin kassapojalle että meillä on teippibileet. Kutsuin mukaan myös. Sitä nauratti.

Eipä poika tiennyt että teippibileet oli oikeasti tulossa...







Vieläkin on vaikka kuinka monta rullaa teippiä jäljellä. Haluaako joku muu tulla teippibileisiin?

Monday 4 February 2013

Matkahaaste

Muutamakin haaste odottaa tuolla vastaamista mutta sain juuri Jenniltä tällaisen matkailuun liittyvän haasteen, joka näytti tarpeeksi lyhyeltä näin työpäivän pääteeksi täytettäväksi. Ja toki orastava matkakuumekin motivoi tähän hommaan...

Haaste aloitetaan siis postaamalla kuva jostain kohteesta, jossa olen käynyt ja teidän tehtävänenne on sitten arvata missä kyseinen kuva on otettu. Tässäpä siis tulee.



Haasteen kysymykset kuuluvat seuraavasti:


Scariest airline flown?
Enpä muista mitään erityisen pelottavaa lentoyhtiötä mutta ehdottomasti epämukavin oli kyllä Air Asia, jolla kerran lensin Brisbanesta Kuala Lumpuriin. Penkkiin mahtui noin puolet pyllystäni ja lennolle tilasin itselleni ateria joka koostui kylmistä kananugeteista ja lohkoperunoista. Nam.

Favourite city/country/place?
Hirvittävän hankalaa tällainen. Glasgowsta tykkään ihan mielettömästi mutta kyllä kesäinen Suomikin aika lähelle ykkössijaa pääsee.


Most remote corner of the globe visited?
Varmaankin löytyy jostain Australiasta. Itseasiassa taitaakin olla Melbournen lähettyviltä löytyvä järjettömän kokoinen French Island jolla asustaa noin 80 ihmistä. Lähinpään naapuriin taisi tuolta farmilta olla muutama kilometri matkaa ja olipa yksi saaren asukeista myös Kylie Minogue joka ilmeisesti nauttii myös omasta rauhasta mökillään.


Favourite guidebook series?
Pakko myöntää etten juuri opaskirjoja lue. Ehkä olisi ihan hyvä idis joskus lueskellakin mutta yleensä kurkkailen ideoita reissuilleni netistä.


Solo traveller or group traveller?
En ole vielä ikinä matkustanut ihan yksin. Sellaista voisi kyllä kokeilla, kukaties vaikka tänä kesänä. Berliiniin tekisi kyllä mieleni kovasti ja miksikäs ei sinne voisi yksinkin mennä, tai ainakin sohvasurffaamaan. Suuremmissa ryhmissä alkaa varmasti jossain vaiheessa toisten naamat ärsyttämään ja itse kun en reissussa tykkää stressailla, alkaa pinna palaa jos joku kulkee minuuttiaikataulun kanssa ryntäillen nähtävyydeltä toiselle. Eihän lomassa nyt siitä ole kysymys. Relax, man.

Worst place to catch a stomach bug?
Mahataudit tuskin koskaan ovat juhlaa mutta pakko myöntää että 12-tuntisella lennolla Australiasta Hong Kongiin koko matkan paniikkikohtausmaisessa tilassa mahahappoja oksennettuani alkoi usko loppua. Oulun kentälle laskeuduttua tuli itku.



First culture shock experience?
En muista koskaan kokeneeni kovin suuria kulttuurishokkeja. Suurin näistä pikkuruisista saattoi kuitenkin olla männätalvena kun kävin työreissussa Helsingissä ja tajusin miten negatiivista ja yrmynaamaista kansaa suomalaiset osaavat olla. Tuli ikävä kotiin.

Where would you buy a second house?
Olisin kyllä hirvittävän onnellinen jos minulla olisi pikkuinen mökki jossain Suomessa, veden äärellä. Sähköjä en tarvitsisi - radio ja hyvä kirja riittäisivät vallan hyvin. Toki myös sopisi pikkuinen kämppä Nizzassa johon voisin sitten mökiltä lentää sivistyksen pariin siemailemaan viiniä terassille. Ah, miten sivistynyttä.


Siinäpäs se! Heitän eteenpäin rakkaalle kämppikselleni, Hannalle!

Tuesday 22 January 2013

Mullistusten ja muutosten aika

Joulun aika ja vuoden vaihde toi suuria muutoksia elämään. 

Työpaikka pysyy samana mutta yksityiselämän puolella muutokset olivat suuria.
Päätimme Geoffin kanssa lähtä eri suuntiin. Sukset eivät menneet ristiin vaan kyse oli yhteisestä päätöksestä. Omituisen outoahan tämä on mutta uusi alku tuntuu silti hyvältä.
Yksin on hyvä olla vaikken toki aivan yksin olekaan - minullahan on nimittäin kaksi maailman parasta kämppistä. Toby on niistä ensimmäinen ja Hanna sitten se toinen, ei toki missään nimessä huonompi.
Kummatkin ihania ja rakkaita ja suurena apuna näissä mullistuksissa.


En muista aikoihin nauraneeni näin kuin Hannan kanssa on tullut räkätettyä. 
Niissä hetkissä ei kyllä ole surun häivääkään. Onnellinen minä olen.


Ensimmäistä kertaa elämässäni asun "yksin" ja jo jonkin aikaa ennen eropäätöksen tekemistä olin haaveillut tästä. Omasta ajastani, harrastuksista ja oman itseni löytämisestä. Blogia enemmän lukeneet varmasti tietävätkin että viime vuosi on ollut elämässäni yhtä myllerrystä ja ilmeisesti se tänä vuonna vielä jatkuu. Myllerrys on hyvästä. Luotan (vieläkin) Kari Tapioon.

Glasgowhun kyllä tulen jäämään, minun kotinihan tämä on. Sen sijaan tulevaisuuden opiskelusuunnitelmat ovat vielä epäselviä. Monenmoisia ideoita on, lähinnä työn ohessa opiskelusta mutta ala ei vielä ole ihan selvillä. Niitä harrastuksiakin pitäisi keksiä. Pianotunneille? Laulutunneille? Ratsastusta?

No mikäs kiire tässä on. Onhan minulla loppu elämä aikaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...