Postauksen kuvituksena toimikoot viime viikolla napsitut kuvat meidan perheesta. Tassa Topin viettelija-katse.
Reipasta esseen kirjoitusta on merkittavasti hairinnyt flunssa, johon sairastuin viime lauantaina. Koko viikon olenkin ollut potkottelemassa kotona ja tanaan, viela flunssaisena mutta jo paremmassa kunnossa ollessani, paatin menna kouluun. (Luterilaisen kasvatuksen saaneena omatunto soimaa aina sairastaessa.)
Kavipa kuitenkin niin (onnekkaasti?) etta ulkona riehuu niin kamala myrsky etta kaikki tunnit on talta paivaa peruttu. Koulua siis talle vuodelle jaljella enaa yksi paiva ja maanantaina yksi luento viela tekematonta esseeta koskien. Jipii!
Voipa tosin olla etta varsinaisten tuntien loppumisesta huolimatta ensi viikko menna aika tehokkaasti yliopiston kirjastolla, en nimittain millaan haluaisi Australiassa esseita kirjotella kun kahden vuoden tauon jalkeen paasen sinne tapaamaan perhetta ja ystavia.
Lumeton joulu, tervetuloa!