Kuva: weheartit
Urheiluhistoriani on hyvinkin lyhyen läntä ja viimeksi liikuntaa olen edes viikottain harrastanut joskus yläasteaikoina ja sen jälkeen liikkumiseni onkin ollut noin kerran kuukaudessa sattuvan "Nyt kyllä lähden lenkille!"-fiiliksen aikaansaannosta.
Olen aina kovasti kadehtinut niitä, jotka ovat pienestä asti harrastaneet liikuntaa ja pitävät (!) siitä. Hullut. Itselleni se on aina ollut lähinnä pakkopullaa, eikä sitäkään kuivaa kyrsää ole tullut tarpeeksi usein jyrsittyä.
Eilinen lenkki oli kuitenkin yllättävän helppo vaikka loppua kohden alkoikin jo aika kovasti puuskututtaa ja jalat tuntuivat lyijyn raskailta. 8 x 1 minuutin pituisen pätkän juoksemisesta selviydyin kuitenkin jopa minä, sohvaperunoiden kuningatar, ja jälkeenpäin olo oli mitä mainioin.
Huomenna hyökkään taas puuskuttamaan puistoon, pakkohan se on kun blogista löytyy nyt 'juoksuprojekti'-kategoriakin. Now this is what I call commitment.
3 comments:
Kun alottaa tarpeeksi varovasti, siitä voi oppia tykkäämään! Varo vaan, kohta oot yhtä hullu ku minäkin! ;)
Hyvä!!! Mä tuun kyllä kyseleen heti jos ei juoksu-uutisia kuulu :D
Laura,
Silläpä olenkin tainnut tulla tällaiseksi "Hyiyäkjuoksu"-tyypiksi kun olen rapakuntoisena haukannut heti alkuunsa liian ison palan.
Toivon kyllä hullaantuvani tässä viikkojen varrella. :)
Eveliina,
Hyvä että joku on vahtimassa! :D Ehkäpä voisinkin vaikka joka viikon lopussa kertoa vähän kuulumisia.
Post a Comment