Arkihommaa

Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet toita paiskiessa ja onkin tuntunut oikein kivalta kun on taas hiukkasen rutiineja elamassa. Mielikin on ollut paljon parempi.


Illat olen kollotellyt rattivasyneena sohvalla ja katsellut Justified-tv-sarjaa, josta on kylla tullut ihan ehdottomasti yksi lempiohjelmistani. Koukussa ollaan, ei auta.


Hiukkasen tervellisempaa ruokaakin olen koittanut kokkailla, viime aikojen roskaruokadieetti kun on jattanyt jalkensa ja vyotaroni vyoryy nyt kaikessa pehmeydessaan farkkujeni vyotaronauhan yli. Australiasta ostetut Levikset ovat paallani kerrassaan koomisen nakoiset. 


Ruokalistalla on siis ollut kotiruokaa, vihanneksia ja hedelmia.
Eilen tein ruoaksi jauhelihapihveja, kermaista herkkusieni-lipstikkakastiketta ja valkosipulilla maustettua kesakurpitsaa.

Olipas taas nopsasti valmistuvaa mutta hyvaa ruokaa, vaikka enhan mina pahaa osaa edes tehda...


Eikohan tama maara omakehua ole ihan tarpeeksi. Neutraloidakseni tilanteen voin kertoa etta esimerkiksi tennista en osaa pelata, en sitten ollenkaan.


Katsokaas nyt, en ole ollenkaan niin taydellinen kuin olitte varmasti aina kuvitelleet...

Ei nakyny Jamie Oliveria...

Sunnuntaina kaytiin shoppailemassa Geoffin kanssa - Geoff rautakaupassa ja mina H&M:lla. 
Kun olin ensin tuhlannut yhden paivan palkan ehdottomasti tarpeellisiin juttuihin ruotsalaissuosikkini luona, suuntasimme illalliselle Jamie's Italian-ravintolaan George Squarelle. 


Ravintolan menua olen joskus kurkistellut netissa mutta jostain syysta ei ole aiemmin tullut kaytya. Virhe.


Paikka oli hyvinkin kohtuuhintainen ja ruoka aivan aarettoman hyvaa!

Alkupalaksi soimme tuollaisen lahes puolen metrin mittaisen bruschettan, joka oli paallystetty mascarpone-vuohenjuustoseoksella, punajuuripyreeella, bataatti-kurpitsapyreella ja jollain ihanalla vihrealla.


Paaruoaksi soin yon yli makean sipulin kanssa haudutettua naudan lihaa (shin, eli ilmeisesti jostain tuosta jalan etuosasta peraisin olevaa sellaista) joka tarjoiltiin parmesanilla maustettun polentan, tuoreen mintun ja lehtipersiljan kanssa.
Geoff soi pasta carbonaran, jossa oli kotitekoisen pastan lisaksi toki myos pekonia mutta myos minilihapullia. Vaikka koko annosta en jaksanutkaan syoda, jai jalkiruokavatsaan viela vahan tilaa ja tilasinkin palan lemon curd-piirakkaa, joka tarjoiltiin mascarponevaahdon, marjakompotin ja paahdettujen pistaasipahkinoiden kanssa.


Ruoan saapuessa en kameran olemassaoloa enaa edes muistanut, valitettavasti. Saatte nyt vaan iloita mielikuvista.


Kummatkin vatsat tulivat hyvin tayteen ja seuraavana paivana olisi Activia saattanut auttaa... mutta niinhan siina monesti kay herkuttelun jalkeen...


Menemma kylla ehdottomasti uudestaan. Seuraavalla kerralla taidan testata myos alakerran cocktail-baarin tarjontaa...

Kolokyta tonnia!

Vain hiukkasen runsas vuosi sitten blogiani oli kayty kurkkimassa 10000 kertaa, ja nyt huomasin kavijatilastoja vilkuillessani etta 30 000:n kavijan raja on nyt rikottu!

Kuva: Google.

Kiitos kovasti kaikille vierailijoille, on se hienua! :)

Ette ikina arvaa...

Istuin rauhassa sohvalla teekupponen kadessa kun rakas kattini Topi alias Einari Parantainen, herasi torkuiltaan makuhuoneessa (tai niin luulin) ja saapui naukuen olohuoneeseen. Kissakielta sujuvasta puhuvana ymmarsin, etta han halusi pyytaa minulta palvelusta. Tahan mennessa hanen yhteiselomme aikana esittamansa
vaatimukset ovat rajoittuneet lahinna ruoan antamiseen, huomioimiseen ja silittelyyn mutta nyt Topilla olikin mielesaan jotain ihan muuta. 


Hetken aikaa hanen kanssaan keskusteltuani nappasin kameran mukaani ja suuntasimme yksissa tuumin makuuhuoneeseen.
Toisin kuin luulin, ei Topi ollutkaan viettanyt aikaansa makuuhuoneessa suloisesti kuorsaten vaan... ette ikina arvaa... neuloen villatakkia!


Einari Parantainen paljastui kaappineulojaksi ja nyt vasta uskaltautui paljastamaan harrastuksensa!


Jarkytyksesta toivuttuani aloin ottamaan hanen toiveestaan kuvaa jo lahes valmiiksi neulotusta takin etukappaleesta.

Tassa vaiheessa Topi kuitenkin tokaisi "Eikun perk... eihan coolit kissat neulo!" ja heitti puikot tassuistaan sangylle. Cooleutta tavoitellakseen han myos suntasi katseensa pois pain kamerasta. 


Taman kuvan ottamisen jalkeen Topias tuumasi, etta ehka olikin ollut huono idea tulla ulos kaapista. Han nopeasti kierahti nukkuma-asentoon ja pyysi minua poistumaan. Paasin kuitenkin vain makuuhuoneen ovelle asti kun takaani kuului vaimea aani: "Otettasko kuitenkin siita selkakappaleestakin kuvan?". Mina tottakai suostuin, vaikka epailinkin hanen peruvan koko kuvaussession, olihan neulontaharrastuksen paljastasprojekti saattanut kissani jo lahes identtiteettikriisin partaalle. 


"Laita se selkakappale tahan mun paalle kun nukun, niin joku ainakin voisi sanoa etta lavastit taman kuvan, eika kyse ollut oikeasti siita, etta mina halusin esitella sen. Mita lie viela ne sun lukijat ajattelis. Epa-cool neuloja mutta etta viela leuhka ja itserakaskin?!"


Niinpa nopeasti asettelin selkakappaleen esille ja rapsaisin kuvan.

Ryntasin heti olohuoneeseen kirjoittamaan tata postausta ennen kuin Topi muuttaisi mielensa. Tokihan mina nyt halusin kertoa heti koko maailmalle  etta minulla on neulova kissa!

Handut kagelissa - marttyyri neuvoo.

Kiitos rakkaan kissani Topin ja omien puutteellisten taitojeni nyt kavi nain.

Sen lisaksi etta kuva ilmentaa valokuvausta parhaimmillaan roikkuvine kameran hihnoineen kaikkineen, on se myos muilla tapaa melko disturbing.


Ihan niin hirvea ei tilanne ollut kuin ensikatsomalla saattaisi olettaa. Sen sijaan etta olisin ollut huvikseni levittelemassa kakkaa ympari wc-ponttoa, seurasi kyseinen iloinen tapahtuma epaonnistunutta kissanpissapellettien huuhtomista alas pontosta...


Vesi nousi pontossa eika huolimatta muutamasta sinne kaadetusta litrasta kiehuvaa vetta suostunut laskemaan. Eipa auttanut muuta kuin marttyyrin heittaa katensa ponttoon ja alkaa lapioimaan pellettipuuroa roskikseen.


Jotta roolini ei olisi jaanyt Geoffille epaselvaksi lauloin samalla James Bond-elokuvasta tuttua Goldfinger-biisi mukaillen seuraavaa kappaletta...

'Marttyyyriiiii, dii dii

She's the woman 

with her hand

in the toilet bowl.

Marttyyriiiii, dii dii

What it feels like,

I bet you don't 

even know'

Sama kappale toimii myos hyvin minka tahansa kotityon yhteydessa, eritoten jos parisuhteen toinen osapuoli sattuu samaan aikaan esimerkiksi kollottelemaan sangylla, lukemaan kirjaa tai pelaamaan videopeleja. Sanoituksia voi siis muokata esimerkiksi pyykinpesuun, imurointiin tai tiskaukseen sopiviksi. Tarkeinta on etta marttyyri-sanan muistaa laulaa tarpeeksi karsivalla aanella...

Olkoon tama Aina Ilonan parisuhdevinkkisarjan osa 1, lupaan tulevaisuudessa postata vahintaan yhta upeita vinkkeja onnellisen parisuhteen yllapitoon... 

Kesaruokaa

Ihanien kesailmojen innoittamana on kaupasta tarttunut useampaankin otteeseen melkoinen kasa hedelmia ja vihanneksia. Kovin raskaita ruokia ei edes tee mieli ja muutaman paivan viime viikolla elinkin melkolailla pelkkia hedelmia mutustellen.
Eilen kuitenkin paistoin salaattivuoren viereen hiukkasen lohta, keitin uusia pottuja ja tein avocado-omena-tomaattisalsan. Kesaruokaa parhaimmillaan.

Tata lisaa!

Kesa tuli!

Viime viikon vietin sairastellessa ja mikas parempi tapa parannella kuin kollotella takapihalla auringonpaisteessa! Eras paiva oli kuulemma lampomittari nayttanyt 32 astetta - helletta siis piisasi.


Minun viikkoni kului neuloessa ja lukiessa,

pyykkia pesten, (pyykin kuivumisen katselu on muuten paljon mielenkiintoisempaa kuin maalin kuivumisen vahtaaminen...)

ja leikkiessa naapurin rakkaan pikkuviikarin kanssa.

Tassa on menossa juuri keppitanssi, jota saestaa toki leikkia varta vasten savelletty ja sanoitettu laulu joka kuuluu seuraavasti:

"Stickidy, stickidy

stickidy dance,

stickidy-stickidy dance!"

Tanssikoreografian oleellisin osa on seka takapihalta loytyneiden keppien etta pepun heiluttaminen.

Nyt ovat helteet loppuneet ainakin hetkeksi, mutta toivottavasti tulevat viela takaisin niin paasen pikku-Gandalfini kanssa taas tanssahtelemaan auringonpaisteeseen.

Cup the balls

Eilen toista kavellessani astuin sisaan aivan juna-aseman vieressa olevaan alusvaateliikkeeseen, jossa en jostain syysta ole koskaan ennen kaynyt. 3 paria £5.50-mummoalushousutarjousten lisaksi liikkeesta loytyi myos kiva valikoima rintaliiveja. Otin tottuneesti hyllysta 'omaa kokoani' olevat liivit ja lompsin sovituskoppiin. Eivathan ne sopivat olleet ja myyjattarta tasta informoidessani ehdotti han selitysteni jalkeen etta kokeilisin yhta kuppikokoa suurempia rintaliiveja. Herranjestas! 


Ensimmaiset kokeilemani liivit eivat siis istuneet rintalastan paalla ja luulin taman johtuvan liian suuresta ymparysmitasta, toisin kuitenkin oli. Ymparysmitta oli ihan oikea, tajusin nimittain jokin aika sitten siirtya kokoa pienempaan, mutta kuppi aivan liian pieni.


Myyjatar toikin minulle sovituskoppiin muutamat ihan oikeasti oikean kokoiset rintaliivit ja voi sita iloa - nehan istuivat kuin nakutettu, ihan joka ikinen!


Mukaani tarttui yksi alusasusetti ja ensi viikolla taidan menna hakemaan muutamat perus t-paitaliivit itselleni. Aikoipa myyja (ilmeisesti liikkeen omistaja) tuoda minulle kotoaan parit minun kokoani olevat, hiukkasen t-paitaliiveja kivemmatkin rintsikat kokeiltavaksi (ei siis hanen vanhoja liivejaan vaan viela kauppaan tuomattomia). 


Mukaani tarttuivat kuvassa olevat, tata nykya  myos Neiti Karpasten herran uniformun tarkeana osana olevat rintaliivit.

Neiti Karpasten herra kiittaa ja kehottaa muitakin kayttamaan rintaliiviostoksissaan ammattilaisen apua.




Srrrrrrrrr.

Tunnustan!

Arki on ollut melko arkista. Takaisin normaali-ihmisten paivarutiiniin (ja vahan sen rahankin takia...) kavin eilen tekemassa ensimmaisen tyopaivani lahemmas puoleen vuoteen. Hiukkasen oli homma viela hakusessa, mutta olipahan vain ihana nahda pitkasta aikaa kaikkia ihania tyokavereita, jotka tuosta hetkittain puuduttavastakin tyosta tekevat juhlaa.


Seuraava juhlanaihe onkin sitten Hannalta saamani tunnustus.

Bloggarina en ole viime aikoina ollut kovin hyva mutta ihmisena aika ihana, myonnan.


Suloisen kuvan ja omakehumahdollisuuden lisaksi tunnustuksen mukana tulee myos tehtava:





1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti tunnustuksen sinulle.  
2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi.  

3. Lahjoita tämä award 15:lle muulle blogille/bloggaajalle. 

Satunnaiset faktat ovat seuraavat:

1. Olen yli kymmenen vuoden tauon jalkeen alkanut taas neulomaan. Uskomattomiin neulonta-ansioihini kuuluivat tahan asti n. 30 sentin pituinen ainaoikein-kaulahuivi, jonka kirosanojen ja mahdollisesti kyyneltekin saattelemana tein ala-asteella. Ylaasteella taas tein sukat vauvalle - kummatkin aivan eri nakoiset ja kokoiset. Naista onnistumisista rohkaistuneena neuloin pari kuukautta sitten kettuhuivin  ja taman jalkeen, neulontahulluuden iskiessa tilasin 16 keraa lankaa... Tiedan, etta tama kuulostaa ihan uskomattomalta, mutta olen saanut villatakin selkakappaleen seka toisen hihoista valmiiksi.

Taman lisaksi olohuoneessa seisoo puolivalmis matontekoprojekti. Nyt sitten haaveilen ompelukoneen ostamisesta...  Hulluksi kai olen tullut - tai sitten vanhaksi.

2. Haluaisin kovasti New Yorkiin. Samoin houkuttaisivat Berliini ja Barcelona. Missaan naista kolmesta en ole aiemmin kaynyt. Vaikka aurinko ja rannalla loikoileminenkin on mukavaa, talla hetkella mieleni tekisi enemman kaupunkilomalle, tutkimaan pikkukauppoja, sivukujia ja fiilistelemaan.

3. Tykkaan mielettomasti naapureistani ja kaynkin kylassa heilla parikin kertaa viikossa. Viime viikolla olin hoitamassa naapurin puolitoistavuotiasta tirppaa muutaman tunnin ja sita edellisella viikolla vietin samaisen perheen viisivuotiaan kanssa illalliskutsuja. Illan menuuseen kuuluivat, vieraan pyynnosta, ranskalaiset ja kananugetit. Taman lisaksi tarjoilin kurkkutikkuja, joita kunniavieraani nautti ketsuppiin dipattuna. Mehun nautimme viinilaseista. Illalliskutsujen lisaksi grillailemme nain kesaaikaa yhdessa takapihallamme tai kayn kylassa ihan vaan juomassa teekupposen, juoruamassa ja leikkimassa tyttojen kanssa.

Ihanat naapurit, niin vanhemmat kuin lapsetkin.

4.  Jos joutuisin syomaan lopun elamani vain yhta ruokalajia, olisi se melko suurella todennakoisyydella sushi. Melbournessa asuessamme soimme tuota herkkua melko usein, mutta Glasgown sushitarjonta ei ole kovin kummoista ja hinnatkin ovat huomattavasti Australian hintoja kalliimmat. Onnekseni loysin netista sushiravintolan, joka on seka halpa, etta kuljettaa sushit kotiin asti syotavaksi! Onnen paiva!

5.  Loysin vasta jalkapohjastani syylan.

6. Haluaisin opetella soittamaan kitaraa, pianoa ja alkaa kaymaan laulutunneilla. Laulamisesta tykkaan kovasti, mutta kitaran- tai pianonsoittotaito olisi aika nappara luokanopena. Ajattelin, etta jonkin naista ottaisin projektikseni nyt valivuoden aikana. Mikas olisi paras?

7. Minulta on poistettu nelja rautahammasta oikomishammaslaakarin toimesta. Minulla on myos ollu vaikka minkamoisia hammasrautoja.

Hirvettavan vaikea naita oli keksia! Mutta tsemppia koitokseen seuraaville bloggaajille:

Lady N-blogin kirjoittajalle Niinalle, joka kirjoittaa aivan hirvittavan hyvin ja viela asiaakin;

Kissaämmä!-blogiin, jota olen seurannut vasta hetkisen verran mutta tykkaan kovasti;

Viagemille, ja ihanille koiratytoille seka viimoisena pirtsakalle Tindelle Neuvoja Ihanaan Elämään-blogiin.

Ihan 15:a en viitsinyt jakaa mutta aloittakaamme tasta!

Suuria paatoksia

On aika paattaa blogihiljaisuus. Monen monta viikkoa rydin nilkkojani myoten toivottomuuden ja stressin varittamassa kagelissa. Noin viikko sitten ymmarsin etteivat voimani riita seka opiskeluista etta masennuksesta selviamiseen. Vietin toissa viikonlopun yksin kotona pyoritellen seuraavan vuoden taysin muuttavaa ideaa paassani ja kuullessani Geoffin kannustavat sanat tein suuren paatoksen. Pidan valivuoden. Lahetin kurssini johtajalle sahkopostia ja treffit sovittiin jo seuraavalle paivalle. 


Jannitin tapaamista kovasti, mutta onneksi kurssin johtaja oli myos hyvin kannustava ja tuki paatostani. Mainitsipa jopa etta olen vain varjo entisesta, iloisesta itsestani ja tottahan se on. 
Paatos valivuoden pitamisesta tehtiin ja palaan koulun penkille ensi maaliskuussa suorittamaan kaksi nyt suorittamatta jaanytta kurssia. Yhden palauttamatta jaaneen esseen palautan myos ensi kevaana. 


Harjoittelun, joka minulla jai sairasloman vuoksi kesken, suoritan elokuussa 2013 ja koska harjoittelun paattymiselle oli hyva syy, lasketaan seuraava kerta ensimmaisekseni. Muutoin, jos en paasisi seuraavaa harjoittelua lapi, joutuisin odottamaan vuoden ennen kuin saan seuraavan kerran menna harjoitteluun ja jatkaa kolmannelle vuodelle.


Paatos oli suuri, mutta yliopistolta kotia kohti kavellessani tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Tuntuu, kuin suuri taakka olisi nostettu harteilta. Nyt minulla on aikaa keskittya itseeni ja paranemiseen ja sen aionkin ottaa paaprojektikseni talle ja seuraavallekin vuodelle. Valmistumiseni toki siirtyy vuoteen 2015, joka harmittaa, silla mielellani olisin jo ennen 27. ikavuottani valmistunut.


No, onhan minulla koko loppu elamani aikaa olla toissa. Tarkeinta on nyt saada itseni kuntoon ja oppia hallitsemaan masennustani, jotta voin sitten toivottavasti lopun elamaani elaa onnellisena enka enaa upota nilkkoja myoteen masennuskakkaan.


Ymparillani on onneksi paljon ihania ihmisia, jotka kaikki ovat paatoksestani kuullessaan antaneet sille tukensa. Kiitos heille ja kiitos teille kaikille ihanille lukijoille tuestanne myos.