Tyttojen (ja pikkupoikien) hommaa

Mina en juurikaan kayta meikkia normaalisti.
Nyt asiakaspalvelutyossa ollessani kuitenkin tykkaan laittaa vahan "hammaysta", kuten isani meikkeja kutsuu. 
Tanaan kavin sitten kurkistelemassa korvaajaa korkealaatuiselle n. kahden euron meikkivoiteelleni, joka ei oikeastaan tee mitaan muuta kuin pahan mielen ja jo aamupaivalla on omituisesti kadonnut naamasta.


Maybellinen vaahtomaskihyllyn edessa toivottomana hetken seisottuani eksyin Benefitin standille. Siellapa tati alkoikin innolla sutia naamaani Hello Flawless!-nimista meikkipuuteria ja kotiin tullessani naama naytti talta:

Ei paha, ei paha. (Paitsi nuo meikalaisen eriparisilmat ja leikkausta odottava tukka) Lahempaa katsottuna tosin nayttaa ehka vahan liian meikatulta omaan makuuni, mutta paljon muuta ei sitten naykaan. Kaikki mustapaat ja muut kakan alut jaavat kylla tuon pakkelin alle piiloon, ja voi hyvinkin olla etta naamaa vahan kevyemmin sutimalla saisi vahan luonnollisemman nakoisen lopputuloksen. Tais tati perjantaina kunniaksi innostua!

Taytyy nyt vahan mietiskella, onko tallainen hienous nyt ihan sen £25 arvoista. Varsinkaan, kun en juurikaan kayta meikkia. Ehka tassa on nyt jotain tyttoilya ilmassa! Mita sanotte, kannattaako satsata?

Huomasitte varmaan ihan mahdottoman koleen Lego-kaulakoruni, jonka tanaan laitoin toihin kaulaani. (peittamaan rintaani koristavaa jattimaista finnia!) Korun sain joululahjaksi poikaystavaltani, joka sen itse oli tehnyt. Eteva mies.
Junamatkalla toihin sain lukuisia ihailevia katseita, lahinna kahdelta n. 7-vuotiaalta pojalta. Oli aika viilee olo, pakko myontaa.
Samaiselta poikaystavaltani (ne loput ei tullu tana jouluna) sain myos ihanan Kooky Gemsin kasikorun, joka onkin nykyaan ihan yksi lempparikoruistani ja paasi toki toihin mukaan legoukkeleiden seuraksi.

Ehka tama Lego-rakkauteni kumpuaa jostain lapsuuden traumoista, kun isoveli ei ottanut mukaan leikkimaan. Hahaaa! Mullapa on nyt omia Legoja!