Saturday 25 September 2010

MAMMA WAS HERE

Kuten olenkin jo tassa kertaa mielissani mainostanut, kavi aitini vasta taalla meilla ja myos Skotlannissa ensi kertaa. Tassapa siis kuvareportaasia tapahtuneesta:








Geoff nautti perinteista skotlantilaista aamupalaa vasta poimitut kukkaset nanniensa peittona.


 

Kaytiin Kelvingroven taidemuseossa. Monta tuntia meni kierrellessa ja silti lahemmas puolet jai nakematta.

 











Mehilaisia tuolla kameralla oli tarkoitus katsella, mutta minusta toimi aika hyvin tahankin tarkotukseen...

 

Museon jalkeen kiivettiin aidin kanssa viela kukkulalle tiirailemaan Glasgown yliopistoa







Yhtena paivana huitaisimme junalla heti aamusta Edinburghiin:




Kiipesimme 287 porrasta Scott Monumentin huipulle. Tassa oltiin viela korkeudella jossa ei viela edes viela kovasti hirvittanyt...








Ihan ylimmalta tasolta ei taida yhtaan hyvaa kuvaa olla (jos edes  huonoja). Aarettoman kapeasta portaikosta ylimmalle tasanteelle selvittyani alkoi hatakakka jo siina maarin kurkkia etta alas taytyi paasta ja pian!






Paivan kiipeilyosuuden jalkeen siirryttiin auringonpaisteeseen nauttimaan virvokkeista. Tassa viela oltiin koleita mutta seuraavana paivana kummatkin silmatulehduksen saaneina, joka ilmeisesti noiden Geoffin aurinkolasien valityksella tarttui,  ei pink eye-perhetta enaa niin paljoa naurattanut. 




Syotiin me kans! Minulle pinaattilla, vuohenjuustolla, punajuustolla ja punasipulihillolla paallystetty herkkupizza. Ai etta olikin hyvaa.



 

Jalkkariksi iso kupillinen kahvia ja pala juustokakku puoliksi aidin kanssa (huono paatos), jonka tassa vaiheessa olin jo kerennyt survoa tuonne onnellisen nakoiseen naamaani.


 
Ilo kuitenkin loppui lyhyeen kuin jouduin viimeiset rahani antamaan almuja anelevalle aidilleni. No, koyha antaa vahastaankin. ;D





Sitten lahdettiinkin Edinburghista kotia kohti. Ihan liian vaan puukotuksia ja narkkareita minun makuun...

Aidin kamerasta loytyy viela vaikka kuinka paljon lisaa kuvia mutta kiireissani ja tyhmyyksissani en niita muistanut kopioida omalle koneelleni ennen aidin kotiinlahtoa. No, naitahan sattuu.


Kuten normaaliin aiti-tytar-suhteeseen kuuluu, piti tuon kymmenpaivaisen vierailun aikana vahan tapellakin mutta kaikenkaikkiaan oli aivan ihanaa saada aiti tanne.


I <3 Mamma

2 comments:

Minnaa said...

Kiva että äitisi kävi vierailulla. :) Miulla on vaikeuksia saada omaa äitiäni kylään, vaikka asutaan sentään samassa maassa ja 250 kilometrin päässä toisistamme.

Elli said...

En minakaan ole omaa aitiani puoleen vuoteen tata ennen nahnyt ja seuraavaksi taidetaan nahda vasta jouluna.

Sinun pitaa aitis kutsua kylaan kattomaan teidan uutta, hienoa asuntoa :)

(pistat vaikka puutarhahommiin, niinku mina meidan aitin... :D)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...