Tuesday 21 December 2010

When going gets tough, the tough get going.

Nyt menee kuulkaa melkoista vaille onnen varassa tama kotiin jouluksi paaseminen.
Seka eiliselta etta talta paivalta oli kaikki Glasgowsta Lontooseen lentavat lennot peruttu ja aamulla jo aidin kanssa Skypessa jutellessa itkua tihrustin. "Oisko sulla mitaan ruokia mita erityisesti haluaisit jouluksi?" "No ei kannata hankkia ku en mina varmaan edes paase BYAAAHAAAA!"... Ellihan pillittaa, aivan kuten laulussa kerrotaan.




No, niinhan siina kavi, etta se lento, jolle minun oli huomenna tarkotus menna, peruttiin.
Isa rakas kuitenkin jaksoi viidentoista sekunnin valein soitella British Airwaysin asiakaspalveluun kunnes lopulta paasi jonoon (ihan kiitettavaksi aikaa) ja sai lipun vaihdettua huomen aamulla klo. 07.05 lahtevaan koneeseen. En varmaan saa yolla nukutuksi kun joudun viiden minuutin valein kayda varmistamassa etta se kone varmasti aamulla lahtee. Lontoostakin lahden hiukan aikaisemmalla koneella kuin oli tarkoitus joten Helsingissa onkin lentokentalla hengailuun varattu aikaa ruhtinaalliset kahdeksan ja puoli tuntia. Ajattelin kuitenkin kayda, itkien tottakai, Finnairin tiskilta kysymassa josko voisivat mitenkaan mahduttaa minut johonkin aikaisempaan koneeseen. Kyyneleitten lomasta jo onnistun sopertamaan sanat "lumi", "Heathrown lentokentta", "joulu" ja "en oo nahny perhetta vuoteen", luulisi varmasti kovimmankin lentokenttavirkailijan sydan sulavan. :D

Tanaan juhlittiin Geoffin 28-vuotis synttareita. Pappa sai lahjaksi minulta akkuporakoneen. Jep, ei kuulosta kovin romanttiselta mutta sitakin tarpeellisempi ja toivotumpi lahja oli. Kylla nyt kelpaa huristella vuokrakampan seinat tayteen reikia! Illaksi suunnitelimme molemmat lahtevamme stand-uppia katsomaan, ja Geoff esiintymaan, ja siita drinkeille. Koska tama huomisen lento aikaistuikin iltapaivasta aikaiseen aamuun, ajattelin etta on parempi ehka jaada kotiin pakkaamaan matkalaukku valmiiksi aamu viiden heratysta varten. Pitihan sitakin nyt sitten pillittaa, kun en paassyt Geoffin synttareita juhlistamaan, mutta onhan tassa toki viela kaksi vuotta aikaa niita juhlia ennen maailmanloppua, Geoffin 30. syntymapaivaa vuonna 2012...

Joka tapauksessa paivassa on ollut enemmasti hyvaa kuin huonoa ja kunhan nyt vaan paasisin huomenna edes sinne Helsinkiin asti, olis kaikki asiat enemman kuin mallikkaasti.


Pitakaahan kaikki sormet ja varpaat ristissa etta paasen lento lahtee aamulla haaveiltuun aikaan eika tarvi jaada lentokentalle itkemaan!



3 comments:

RuusuLiisa said...

Onnea Geoffille miljoonasti!

Ja joo kyllä kaikki menee aivan loistavasti-uso pois!

Anonymous said...

Ihana isi sulla, melkein itku tuli täälläkin lukiessa.
Kyllä sie suomeen pääset jouluksi, on sitä niin odotettu.

rva ruusunen said...

Huippu isi <3 Ja toivottavasti kaikki sujui hienosti! Oletan ainakin että oot Suomessa, koska postausta ei ole vielä kuulunut (;

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...