Monday, 17 January 2011

"Miss! Miss! That cow has four cocks!"

Ihana maanantai. Harvoin tulee tallaista sanottua mutta tanaan ja viime viikolla olen kylla ollut enemman innoissani ja varma siita, etta luokanopettajan ammatti on juuri se minun unelma-ammattini!

 Kuvat taalta



Tanaan iltapaivalla saimme luokkakaverin kanssa valmiiksi matikan tuntisuunnitelman, enka ole kylla vahaan aikaan ollut yhta mielissani mistaan. Siitahan tuli vallan hyva! Keskiviikoksi askartelenpaskartelen murtoluku-dominon, jota kurssikaverit paasevat sitten ilolla pelaamaan. Vaikka mikaan askarteluihminen en olekaan, onnistuu suoraa viivaa pitkin leikkaaminen jopa minulta ihan hyvin. Pitkalle kehittyneet askartelutaitoni joutuvat tosin koetukselle myohemmin kevaalla kun pidan viisivuotiaille ekaluokkalaisilleni matikan tunnin ja tuntisuunnitelman lisaksi joudun myos askartelemaan peleja ym. tunnilla kaytettavaksi. Taytynee lahta pian glitter- ja tarraostoksille.




Ensi viikon torstaina paasenkin sitten ensimmaista kertaa tapaamaan harjoitteluluokkaani. Ensimmainen serial day jai minulta harmittavasti valiin kun en nain jarjestelmallisena tyyppina ollut saanut rikosrekisterin tarkistusta tarpeeksi aikaisin hoidettua... Nyt sitten olenkin kahta kauheammin innoissani siita, etta paasen ihan oikeasti hengailemaan niiden rakanokkaisten kaapioiden kanssa. 

Elli <3 snotty-nosed midgets

 

3 comments:

Annika said...

Olen havainnut viimeisen parin viikon aikana, ettei musta voisi ikinä tulla opettajaa. Aloitin syksyllä työpaikalla englanninkurssin. Heti alussa kerrottiin, että jokaisen pitää pitää 20 minuutin mittainen esitys. Siitä hetkestä lähtien mua on ahdistanut ajatus. Tänään on se päivä, kun on mun vuoro. :( Ahdistaa suunnattomasti. Viimeinen esitys, jonka olen pitänyt, on ollut opinnäytetyön esitys vuonna 2002. :( Inhoan esiintymistä ja nyt sitten pitää vielä esiintyä englanniksi. :( Suomeksikin katoaa esiintymistilanteessa kaikki ajatukset päästä ja sanat sekoaa, miten lainkaan käy englanniksi.

Elli said...

Mulla on semmonen kutina etta jos tuollaisesta 20 minuutin esityksesta nyt ilmotettas, alkas varmasti muakin jannittamaan. Pari ryhmajuttua on ollu tassa syksylla ja kylla ne vaan jannitti vaikkakin toisella kerralla huomattavasti vahemman.

Lasten edessa esiintymisesta ei sitten samanlaisia jannitystiloja nousekaan. Toki parhaansa haluaa aina tehda mutta virheiden tekemisesta tai muista erehdyksista ei ehka tarvi olla niin paniikissa. (ei ne lapset kuitenkaan edes tajua etta oon tehny virheen... ;D)

Toivottavasti esitys meni hyvin! Esitystilanteen visualisointi etukateen auttaa monesti. Itsella ainakin helpotti esitelmaa pitaessa.

Tsemppia!

Minna said...

Aijai, aina välillä tulee niitä hetkiä että "jes, tää on niin mun juttu"!. :) Tsemppiä tuleviin haasteisiin, lapset antavat palautteen niin suoraan: suurimman osan ajasta se on ihanan positiivista, mutta aina välillä saa varsin suoraan kuulla, miten tylsä jumppahetki oli tai että askartelu olisi voinut olla jotain ihan muuta. :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...