Hyvia hetkia opiskelijan arjessa

Viime viikonloppu kuluin hyvinkin kokonaisvaltaisesti sisatiloissa, tassa lapparin edessa istuessa. Vaansin 2300 sanaa analyysia tutkimusraportista ja tanaan akkia laskemani noin 10 tahan projektiin kulutettua tuntia saivat ihan mukavan paatoksen. Tanaan nimittain palautin esseeni ja olin siihen kaiken lisaksi viela tyytyvainenkin! Yliopistokurssini facebook-sivulla tosin kuului kovasti narinaa, tuo lapsen kehitykseen ja psykologiaan keskittynyt kurssi kun ei ole kovinkaan monen lemppareita. Mina, lieko sitten vahan outo, olen kylla kovasti tykannyt kurssista ja on ollut himpskatin mielenkiintoista lukea psykologiaa, lukiossa se nimittain jai valiin keskivertoa kovasti omituisemman opettajan takia. Kiinnostusta olisi kylla ollut mutta kurssit olisin joutunut kaymaan kahdesti: ensin tunneilla istuen ja sitten viela kotona koko kirjasarjan lukien ja opetellen kaiken alusta. Sen verran absurdia oli meno nimittain tunneilla.

No, takaisin itse postauksen paapointtiin eli esseeseeni. Tosi hyva siita tuli ja nyt toivonkin silla saavuttavani hyvan arvosanan. 70% pidetaan tavotteena mutta en paremmastakaan loukkaantuisi. (terkut vaan tuutorilleni Marylle jos olet sattunut opettelemaan suomea ja nyt lueat tata! Minun opiskelijanumeroni on 312!)


Taman lukukauden uurastus ei toki ole viela ohi. 8000 sanaa odottaa viela kirjottajaansa, seuraavan 4000 sanan esseen palautuksen siintaessa jo lahitulevaisuudessa. Tanaan en jaksa viela siita huolia mutta huomenna jo taidan aloittaa. Tuollainen sanamaara kun ei ihan hetkessa synny. Taitaa silla tayttya toistakymmenta arkkia paperia. 

Kylla tasta selvitaan, semmonen kutina mulla on. Salaa vahan tykkaankin tasta haasteesta ja  opiskelusta yleensakin. (Joo, kylla mina taidan vahan hullu olla.)

Aiheeseen sen kummemmin liittymaton kuva taalta.