Friday 13 May 2011

"I bit Cameron by accident"

Otsikon sanat kuulin tanaan valtoimenaan vollottavan kuusivuotiaan suusta, joka oli juuri saanut huutosaarnan rehtorilta purtuaan 'vahingossa' toista poikaa. Eraana paivana samainen poika oli varittanyt kotoa tuomallaan tussilla koulun leluja. 
Toisen pikkuherran suusta kuulin alkuviikosta kauniit sanat "You're a wee jobbie" (wee tarkoittaa siis nailla huudeilla pienta ja jobbie paskaa). Yllattavan hankala yrittaa pidattaa naurua ja samalla nayttaa vihaiselta. Kokeilkaa jos ette usko.


 Kuva: weheartit

Viikkoon on mahtunut paljon mukaviakin hetkia - itseasiassa enimmakseen niita ja kiiretta onkin pitanyt. Koulusta kotiin saapuessa tuntuu kylla silta etta on kaikkensa antanut mutta hirvean kasan myos saanut. Ihanaa hommaahan se tuo on, mutta tanaan jo salaa mietin minkalaistahan olisi olla jollain ylemmalla luokalla. Osaakohan ne siella jo kayttaytya, eika kerata lattialta glitteria taskuun tai keskustella keskenaan samalla kun opettaja koittaa kovasti takoa uutta tietoa paahan? Totta puhuakseni harjoitteluluokkani opettajan lasnaollessa ei tallaista tapahdu mutta oi kylla vain kun Miss Elli ottaa pikkuryhman opetukseen... Tallaiset hetket kylla saavat sapen kiehumaan ja olenkin muutaman itsesaalin tayteisen 'oon paska opettaja'-hetken kokenut, kunnes  ymmarsin ettei minulla ole naiden lasten silmissa ehka ihan samanlaista roolia kuin heidan omalla opettajallaan. Sitten hoksasin etta ehka huonosta kaytoksesta huomauttelun sijaan yrittaisin kehua hyvaa kaytosta ja simsalabim! - toimi jopa pikkuryhmani pahimpaan hairikkoon. Tiesin kylla aiemminkin etta tallaisesta suunnanvaihdoksesta olisi hyotya mutta kovin helposti se paasee unohtumaan kun ollaan tuntisuunnitelmasta 20 minuuttia jaljessa, yksi lapsi potkii toista ja kolmas keraa sita hemmetin glitteria taskuun kun yritamme yhdessa kirjoittaa tarinaa...

Iltapaivalla kotiin raahustaessani olen ollut kylla tosi vasynyt enka ole paljoa muuta jaksanut tehda kuin istua sohvalla teekuppi kadessa ja stressata kaikesta mita pitaisi sillakin hetkella olla tekemassa. Viimeisten esseiden palautukseen on kaksi viikkoa aikaa ja tanaan, toisen esseen aiheen selvennyttya, aloinkin vaantamaan kouluhommia - ihka uuden ruokapoydan aaressa!



Ihan virallisesti ihkauudesta poydasta ei ole kyse, silla kyseisen yksilon kannoimme eilen illalla kotiin tuosta laheisen autotien varresta. Oli siella odottelemassa roska-autoa saapuvaksi, mutta hahaa - kerkesimme ensin! Kyseessa on siis tuollainen, oletettavasti 60-luvulta peraisin oleva vesseli, jonka pienella vaantelylla saa suorakaiteesta pyoreaksi. Ihan mahtikunnossa tama poyta ei ole, mutta paljon mukavamman nakoinen silti kuin asunnossa meita odotellut, noin kolmellatoista maalikerroksella paallystetty edeltajansa. Se saa nyt lahta takapihalle se odottelemaan aurinkoisia ilmoja (tai sita roska-autoa...)

Ehkapa kokeilen sipaista poydan pintaan vaikkapa hiukkasen kalusteoljya (jep, ihan itse keksin tuon sanan mutta tiedatte kylla mita tarkoitan) vai olisiko fiksummilla lukijoillani parempia ehdotuksia?


Ihan ilmatteeksi poytaa emme tosin saaneet silla matkalla sita noutamaan astuin ihan julmetun kokoiseen koiranpaskaan jonka joku aalio koiranomistaja oli katevasti jattanyt ihan keskelle jalkakaytavaa. Ennenkin kyseinen tapaturma on ollut lahella, ja yleensa maisemien ihailun sijaan meilla pain saakin vaistella koirankakkoja. Rikkaammilla alueilla ei tata urheilua tarvi harrastaa mutta toihin mennessa joen etelapuolelle, glamouriseen Govanin kaupunginosaan, muistuttaa kavely jo enemmankin pujottelua. Arsyttaa kylla nama hemmetin ihmiset jotka eivat tajua  kerata lapsia syovien pittbullterriereidensa halvasta koiran ruoasta prosessoituja  kuolemalta haisevia paskoja  edes silloin kun rakas 
Terror/Grief/Monster/Horror vaantaa sellaisen ihan keskelle jalkakaytavaa.

Eikohan tama riita talta eraa. Huomasin nimittain juuri etta tama postauksen voisi hyvinkin summata kahteen sanaan: lapset ja paska... Hyva opettaja minusta viela tulee! :D (no okei, olihan tuolla viela tuo poytakin mutta eihan se mitenkaan sovi tuohon jengiin.)









2 comments:

Sanna-serkku said...

Kyllä kai se toisen puraiseminen onnistuu vahingossa, jos kerran määkin olen lapsena kiivennyt vahingossa puuhun ;)

vitsi, että taas hymmyilytti sun juttuja lukiessa :)

Elli said...

Ai sullekki on kayny tuommosia vahinkoja pienena, tuossa iassa niita tuntua kayvan aika usiasti. :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...