Aarteenmetsastysta

Huomaan salaa ajatuksissani suunnitelevani uusia ruokapostauksia vaikkei Aina Ilonasta ruokablogia pitanyt tulla. Rakastan kuitenkin yli kaiken kokkaamista (puhumattakaan syomisesta!) ja mielellani jaan herkkureseptejani ja upeita ruokakuviani (:D) muidenkin kanssa.

Tanaan keitin pinaattisoppaa. Talla kertaa kuitenkin jo kertaalleen testatulla, vahan erilaisella reseptilla. Erilaisen tasta pinaattikeitosta tekee yksi lempiraaka-aineistani, valkospuli, jota keittoon laitetaan kahdeksan kyntta. Itse kuitenkin tanaan vahan nuukailin ja laitoin vaan seitseman... Etten haisis valkosipulille huomenna, katsos. :D

Lahikontaktin valttelijan pinaattikeitto n. neljalle

10 unssia tuoretta pinaattia (itse en kokkaa englanniksi, joten laitoin n.300g pakastettua pinaattia)

1 suurehko porkkana raastettuna

1 litra kasvislienta (alkuperaisessa ohjeessa kanaliemi)

reilusti voita

1 sipuli pilkottuna

8 kyntta valkosipulia

n. ruokalusikallinen vehnajauhoa (itse korvasin parilla pienella raastetulla perunalla)

2dl kermaa

1/2 dl maitoa (meilla soijamaitoa)

Suolaa ja pippuria

1. Jos kaytat pakastepinaattia, sulata se mikrossa tai huoneenlammossa. Keita kasvisliemessa raastettu porkkana, pinaatti ja peruna (jos sita kaytat) n. 5 min ajan ja anna sen jalkeen jaahtya hetki.

2. Samalla kun itse kasvikset kiehuvat, pilko sipulit ja valkospipulit. Kuullota niita paistinpannulla voin kanssa 5-10min kunnes ovat hiukkasen lapikuultavia. (lisaa taman jalkeen vehnajauho, jos sita kaytat)

3. Lisaa sipuliseos kattilaan ja hurauta sauvasekoittimella tai blenderissa seos tasaiseksi.

4. Lisaa suloisen vihreaan keittoon kerma, maito, suola ja pippuri ja lammita liedella lahes kiehuvaksi ennen iiiiihanaa makunautintoa.

Muitakin aarteita, taman herkkureseptin lisaksi, on tanaan esittelyvuorossa. Sunnuntaina kavimme Glasgown itapuolella The Barras-viikonloppumarkkoilla. Ihan eivat savayttaneet siihen malliin kuin olisin toivonut silla tavaravalikoima koostui enemmankin varastetuista tyokaluista ja kopiovaatteista kuin kasitoista ja vihanneksista. Yksi vihanneskojukin markkinoille mahtui ja minun ilokseni myos muutama ihana antiikkikauppa. Yhteen pujahdimme sisaan juuri ennen sulkemista ja heti ensimmaisella hyllylla silmaani osui tama:

Rakastuin heti ensi silmayksella tahan ankan (vaiko hanhen?) muotoiseen kaulakoruun. Syyna lampimille tunteilleni ei kuitenkaan ollut itse muoto (no offence, birds) vaan pikemminkin pikkuisen luukun virkaa toimittanut siipi ja ankan sisalta paljastunut pieni sailytystila.

En ole koskaan vastaavaa korua nahnyt, enka osaa oikein sanoa onko se uusi vai vanha, saatikka sitten, mita ihmetta tuolla on tarkoituksena sailyttaa. Esim. nitrothan tuolla kulkis kivasti mukana. Tai toimisi se varmaan myos poikakaverin navasta kerattyjen noyhtapallojen sailytyspaikkana... Ja oishan se aika romanttista kantaa rakkaansa napanoyhtaa mukanaan...

Nahkatakista (tai no teko-sellaisesta) olen haaveillut jo pidemman aikaa, omani kun on tosi muovisen oloinen, natiseva versio, jonka kauluksista en oo koskaan tykanny. Eilen sitten H&M:n alesta loytyi juuri ihananlainen malli, jonka ilolla kannoin kotiin 10 puntaa normaalihintaa halvemmalla.

(piirsin tuonne kainaloon noita haisuviivoja etes vahan selittamaan tuota ilmetta.)

Ilouutisia tyorintamaltakin on hiukkasen. Kavin tanaan tapaamassa tanskalaista naista, joka etsi ihanille 7- ja 3-vuotiaille lapsilleen lastenhoitajaa. Kotiin paastyani sain tekstiviestin, jossa han kertoi etta oli paattanyt perua jarjestamansa haastattelun toisen hakijan kanssa koska haluaa minut! Seka aiti etta lapset olivat vallan ihastuttavia ja talo ihan mahtava (tiedattehan tanskalaisten ihanan sisustustyylin?). Vaikka kyseessa onkin ihan vaan muutaman tunnin lastenhoitokeikat sillon tallon, odotan niita jo kovasti.