Jo tuossa aikaisemmin mainitsemani flunssa vaivaa vielakin, nyt tosin kahta kauheampana. Eilinen paiva meni sangyssa potkoillessa ja nenaa niistaessa. Viime yona nukuin tosi huonosti kun janskasin niin kovasti taman aamun 7.30 heratysta (vrt. klo 13.00 parina edellispaivana) ja sita, miten flunssaisena jaksan. Koko yo meni siis pyoriessa sangyssa ja unta ei tullut varmaan montakaan tuntia. Kello 6.20 kurkkasin kelloa ja tuulettelin henkisesti siita ilosta, etta sain viela hetkisen koittaa nukkua.
Herasinkin sitten hyvin levanneena ja kannykkaa vilkaistessani totesin, kaikkea muuta kun tyynesti, kellon olevan 8.40! Kummasti olikin niin levannyt olo! Tyot oli siis tarkotus alottaa yhdeksalta, kayda sita ennen suihkussa, syoda aamupalaa ja kavella viela noin puolen tunnin matka tapaamaan muita roskittajia Dumbarton Roadille.
Minulla ei tietenkaan ollut kenenkaan puhelinnumeroa lauantaisin suljettua tyonvalitystoimistoa lukuunottamatta. Ryntasin siis suihkuun vaantaen kevytta paniikki-itkua, laitoin vaatteet paalle ja pakkasin reppuun rakkaan tekeman aamupalaleivan. Puoliksi juosten lahdin etsimaan, taysin randomilla, mahdollisia tyokavereita flyereineen Whiteinchin kaduilta. Puhelin onneksi soi ja tyonvalitystoimiston chicksi soitti ja antoi yhden roskittajan puhelinnumeron. Paasin kuin paasinkin alottamaan tyot, tunnin myohassa tosin.
Mitaan sen kummempia ohjeita ei mainosten jakamiseen ollut ja mina tyoteliaana ex-luterilaisena ramppasin ylos varmaan kahden korttelin kerrostalojen raput vieden lipareet suoraan ihmisten postilaatikoihin. Noin 400 askelman ja kahdentoista rakaisen nenaliinan jalkeen alkoi jo tuntua etten millaan voi selvita 5 tunnin tyourakasta hengissa. Jalat maitohapoilla tapasin tyokaverini, joka kertoi ettei posteja tarvi vieda suoraan ovelle vaan tyontaa vaan rappuun oven alta. Jepjep. Nain tarpeettomasti rehkimalla ne flunssat paranee!
Uudet ohjeet saatuani tuntui tyonteko kuitenkin huomattavasti helpommalta eika oikeastaan ollut ollenkaan hassumpaa kavella ympariinsa ihanassa kevaisessa auringonpaisteessa. Taisinpa vahingossa tulla ihan hyvalle mielellekin! :)
Huomenna viela toinen samanmoinen roskitusreissu edessa ja sen jalkeen £60 rikkaampana (eli siis vallan okyrikkaana) lahdemme Falkirkiin tapaamaan poikakaverin sukulaisia. Toivottavasti olo tasta vahan paranee huomiseksi.
Onko teilla muuten, sadat lukijani, mitaan toiveita postauksen aiheiksi?
7 comments:
Heippa! Eksyin tänne blogiisi jotain kautta mitä en enää muista :D Olen ihan hulluna Britteihin ja siksi jäinkin koukkuun heti blogiisi :)
Postaustoiveita voisin esittää vaikkapa kotiseudun esittely, miten muutto Britteihin sujui ja vaikkapa jonkunlaista rakkauskertomusta sinun ja miehesi suhteesta ellei tunnu liian henkilökohtiaselta, niitö on vain aina niin ihana lueskella :)
kivaa kevättä!
t. uusi lukija
Heippa vaan uusi lukija ja tervetuloa blogiin!
Kiitoksia ehdotuksista. Tuota kotiseutuesittelya olen miettinyt (puhutaan varmaan Glasgowsta etka Oulun esittelykierroksesta) ja kunhan tasta flunssasta paranen, voisin kayda napsimassa vahan kuvia sita varten. Minkaslaisia paikkoja kiinnostaisi nahda?
Tuota rakkauspostausta pitaa mietiskella, ja tiedustella poikakaverilta, olisiko han halukas sellaisessa esiintymaan mahdollisesti kuvien muodossa - kuvattomia postauksia kun on monesti ankea kirjottaa ja lukea!
En päässyt vähään aikaa tähän sun blogiin, en tiedä mikähän siinä sitten oli :) Mutta täällä taas.
Toiveena voisin pistää vaikkapa sen mistä olet kotoisin Suomesta (Oulu?) ja miten suhtaudut Suomeen kun olet ulkomailla asustellut, haluttaisiko muuttaa Suomeen myöhemmin ja sen sellaista! Tällänen aika laaja-alainen toive :)
Se ongelma tanne blogiin loytamisen kanssa saattoi johtua blogin osoitteen muuttumisesta elliainailona.blogspot.com:ksi
Oulustapa olen kotoisin juu. Tuo onkin ihan hyva aihe josta mielellani kirjottaisin. Kiitoksia vaan ehdotuksesta ja mukava etta loysit takaisin! :)
Aivan, en edes katsonut osoitetta! :)
Ja onnea yliopisto paikasta!
Terppa!
Jenni ja Heidi puhu kerran kauniina päivänä koulussa tästä sun blogista, ja minä joka kuulen neitistä aika paljon, seuraan kuule tätä aika paljon! :D tshih. ei muuta, terveisin hannepanne
Tervetuloa vaan lukemaan, Hanne.
Maa oonki joskus miettiny etta Jennin tarinoiden perusteella tiedat varmaan aika paljon minusta, eika olla etes ikina tavattu. No, nytpa tiedat taas lisaa. ;D
Post a Comment