Synttarilahjoja ja lapsiobservaatiota allekirjoittaneesta

Tanaan herasin loman aikaista nukkumarytmiani uhmaten jo kymmenelta. Pian heraamisen jalkeen oveen kolkuttelivatkin jo Jehovan Todistajat ja pian taman jalkeen toivotumpi vierailija, herra postinjakaja. Kusti toi mukanaan paketin, jonka sisalta paljastui seuraavaa:

Ei, paketissa ei ollut huonosti otettua ja rajattua kuvaa, vaan kuvassa esiintyvat lahjat, keneltapas muultakaan kuin rakkaalta aidiltani! <3

Paketti sisalsi kaksi kanaa (lieko viittaavat paasiaiseen vai luonteeseeni?), Marimekon kevaisia servetteja, levyllisen Fazerin sinista (aijaiajiai!), Tupperwaren kuorimaveitsen , jonka kanssasisareen tutustuin joulunaikaan Suomessa ja lantun kuorintaa saestaineiden huokausten ohjaamana ymmarsi aitini ostaa minullekin samanmoisen ihmevekottimen. Naiden lisaksi paketissa oli mukana synttarikortti, joka paatyi aitini miesystavan terveisiin,  "jalleennakemisen toivossa"... taidanpa ottaa omaankin fraasivarastooni taman kohtalokkaan mutta realistisen hyvastelytavan. :D


Lahjakasan alimmaisena piileskelee paivahoitopiskelijan minusta kirjoittama lapsihavannointitehtava vuodelta 1990. Aiti jo minulle lueskelikin otteita tuosta raportista jokunen aika sitten ja nyt paasin itse lukemaan koko nivaskan lapi. Havannointi sijoittuu siis aikaan minun ollessa hiukkasen yli 2.5 vuotias ja sanottakoon, etta tuon nivaskan lukeminen kirvoitti kylla seka hyvat naurut etta kyyneleen silmakulmaan. 


Tassapa kaksi lempparijuttuani kyseisesta, tulevaisuudessa mahdollisesti rahhallista arvoakin (no eihan sita koskaan tieda jos minusta tulee vaikka maailman paras luokanopettaja tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi oman sukupolveni Kikka!) kantavasta raportista:


"Liisa osoittaa tunteitaan muille. Esim. Kotona kayttaa "surupaperia" (talouspaperi), jos jollakin on paha mieli, niin han kay hakemassa surupaperin ko. henkilolle. Jos hanella itsellaan on paha mieli, niin silloin hakee myos itselleen "surupaperin". "


"Liisa kertoo kotona vitseja, mutta paivakodissa han ei kerro. Kysyin tassa eraana paivana Liisalta, etta kertoisiko han minulle jonkun vitsin, mutta han ei ruvennut kertomaan. Iltapaivalla kysyin uudelleen ja han rupesi sitten kertomaan, etta: "Laakari meni saunaan ja otti mukaan maitoa ja vessapaperia". Sitten han rupesi kauheasti nauramaan."


On mahtavaa huomata ettei huumorintaju ole juurikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut. Surupaperikommentin mukanaan tuoma illuusio suloisuudesta on sen sijaan karissut ja nyt naiivien kommenttien sijaan suusta pulppuaa aimo annos kaikkea muuta!