Tyohuolia ja asuntounelmointia

Tanaan sain soiton etta toita on viela kolmen vuoron verran ensi viikolla joten tyonhakustressi siirtyy taas viikolla. Kiitos siita. Torstaina, vapaapaivanani, on menen puhelinmarkkinointitutkimusfirmaan kokeilemaan miten kyseinen homma minulta sujuu, joten mahdollisesti ensi viikon jalkeenkin on toita tiedossa. Kuinka mielekasta tyota, siita en olekaan sitten niin varma. No, haen tassa samalla muuta hommaa, ja kuka tietaa, ehka markkinointitutkimus paljastuukin ihan aarettoman mukavaksi ja mielenkiintoiseksi hommaksi... no tuota nyt en usko itsekaan. Yritan nyt silti suhtautua positiivisesti, minulla kun on joskus tapana tehda ihan painvastaista ja sitten asiat eivat luonnollisestikaan mene hyvin kun siihen olen jo henkisesti valmistautunut.


Tata viikkoa on takana vasta kaksi paivaa mutta nyt jo olisin hyvinkin valmis vapaapaivan viettoon, eritoten kun tiedan etta huomenna, kuten eilenkin, joudun viettamaan paivan toissa omassa korkeatasoisessa seurassani tayttaen sudokuja ja lukien lehtia. Toiden jalkeen on viela luvassa muutama tunti lastenhoitoa, joten pitka paiva on tulossa. Tanskalaisperheen 3- ja 8-vuotiaat lapset ovat kylla aivan ihania, eika heidan hoitamisensa edes tunnu tyolta. Heidan lisakseen hoidan myos puolalaista 1.5-vuotiasta pikkuneitia, joka eilen kavi taalla meilla leikkimassa muutaman tunnin, eika millaan olisi halunnut lahta kotiin aidin tultua hakemaan. Semmonen se Elli on - mahtava. ;D

Ihanaa kun naista postauksistani aina tulee tallaisia valituspainotteisia, mutta toista kotiutuessa on usein virta ihan loppu ja kaikki kivat jutut kadonneet mielesta. 

Onpas siella mielessa silti yksi kivakin juttu, nimittain uusi koti. Eilen lukaisin lapi vuokranantajan lahettaman vuokrasopimuksen ja uuteen kotiin paasemme muuttamaan ensi kuun 13. paiva. Koska asunto on nytkin tyhjillaan, saamme avaimet jo pari viikkoa aikaisemmin ja paasemme viemaan uudet (toistaiseksi viela ostamatta olevat) huonekalut odottamaan virallista muuttopaivaa. Kaikki menee siis silla saralla paremmin kuin hyvin ja uusi koti putkahtaakin ajatuksiin useamman kerran paivassa..

 

 Taidanpa tehda kupin valkoista teeta ja menna parvekkeelle nautiskelemaan ilta-auringosta, taalla tuli nimittain tanaan kesa. Ihan ei Suomen +28 lampotiloihin ylleta, mutta jo tuo vajaan kahdenkymmenenkin asteen lampo nostaa kylla hymyn naamalle. 


Loytyihan sita positiivistakin kun vahan kaiveli!